Hae
Big mamas home

Meille tulee vauva!

Otsikko sen kertoo. Meille tulee vauva. Eli meidän perhe kasvaa hienäkuussa pienellä, mikäli kaikki menee hyvin. Olo on tällä hetkellä hyvin toiveikas, vaikka raskaus on vielä aivan alussa. Kun kirjoitan tätä postausta, meneillään on päivät 4+5. Eli asiasta ymmärtävät tietävät, että meneillään on viides raskausviikko.

Halusin kuitenkin kertoa uutiset jo nyt, sillä haluan jakaa kanssanne koko tämän tulevan matkan. Oli se sitten millainen tahansa. Olisin itseasiassa halunnut puhua jo yrittämisestä. Mutta päädyimme kuitenkin yrittämään siitä juurikaan kertomatta, koska emme olisi tässä vaiheessa välttämättä jaksaneet uteliaita kysymyksiä siitä joko on tärpännyt.

Yrittämiseen on liittynyt todella paljon epävarmuutta ja pelkoa. Koronarokotteet ja sairastamani korona sekoittivat kuukautiseni ja kiertoni niin totaallisesti, että pelkäsin niiden vaikuttaneen myös hedelmällisyyteeni. Huojennus oli suuri, kun ovulaatiotestiin piirtyi ensimmäisen kerran kaksi viivaa.

Me itseasiassa luulimme, että raskaus onnistui jo viime kierrosta. Minulla oli nimittäin oireita ja kuukautiseni olivat kymmenen päivää myöhässä. Tämä päättyi kuitenkin lopulta vuotoon. Olin silloin aivan maassa. Vietin kokonaisen päivän sängyssä masentuneena. En tiedä mikä valeraskaus oli kyseellä, mutta olin aivan varma siitä, että olin raskaana.

Tämän kertainen raskaus ei kuitenkaan ole valeraskaus, sillä neljä testiä ovat nyt näyttäneet positiivista. Menemme varmistamaan raskauden vielä varhaisultraan, jotta voimme olla siitä varmoja.

Mutta minusta on ihana toivottaa teidät mukaan tälle matkalle. Iloitsen nyt ja suren sitten, mikäli siihen tulee aihetta. Vauva on todella toivottu ja koko perhe odottaa häntä innolla.

Terkuin,

-Jenni

 

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Tämä on aivan ihana vaihe

Lisäävätkö lapset onnellisuutta?

Tunteiden vuoristorataa

Ajatuksia lapsen yrittämisesta ja lapsettomuudesta

Kesän lapsivapaa osuus alkoi

Miten elämä uusperheenä on sujunut

Me asutaan nyt virallisesti saman katon alla kaikki neljä. Toki puoliso on viettänyt viimeisinä kuukausina paljon aikaa meidän luona. Näin ollen meidän uusperhe on muotoutunut jo ennen kuin hän on virallisesti muuttanut tänne. Haluttiin edetä rauhassa ja antaa lapsille aikaa sopeutua tähän uuteen tilanteeseen ja uuteen aikuiseen. Nyt tätä virallista yhdessä asumista on takana pari viikkoa.

 

Uusperheen kasvatti

Minä olen itse uusperheen kasvatti. Vanhempani erosivat, kun olin yhdeksänvuotias. Me asuimme äidin luona ja tapasimme isää säännöllisesti. Bonusisäni muutti meidän luokse, kun olin siinä 11-12 vuotta. Siitä jonkin ajan päästä, minulle alkoi siunaantua lisää pikkuveljiä. Minulla on kaksi täyssisarusta ja viisi sisarusta vanhempieni uusista liitoista. Koen uusperheeni olleen rikkaus. Vaikka sen muodostumisessa on ollut vaikeita hetkiä. Minä kapinoin kaikkein eniten nimenomaan bonusisääni vastaan. Välillä tunteiden kiehahtamiseen riitti se, että hän astui samaan huoneeseen kanssani. Mutta hän oli alusta asti turvallinen ja luotettava aikuinen ja nykyään koen, että meillä on läheiset välit.

Nainen seisoo ratikkapysäkillä, selkä ratikkaan päin.

KUVA: Katri Konderla/ EDITOINTI: Minä

 

Omasta kokemuksesta tiedän, että uusperheen muodostuminen ei ole täysin kivutonta ja siinä kestää aikaa. Me ollaan uusperheenä vasta ihan alkutekijöissä. Uskon, että niitä koetuksia on vielä tulossa kun aika kuuluu ja lapset kasvavat.

Tällä hetkellä tilanne on se, että toinen lapsista on ottanut puolisoni vastaan avosylin. Hän kertoo rakastavansa puolisoani ja halailee, sekä pussailee häntä ihanasti. Monesti tämä lapsi myös pyytää asioita kuten hammaspesuapua, ruokaa, iltasatua ja muuta apua nimenomaan puolisoltani. Toinen lapsi on huomattavasti varautuneempi ja huomaa, että hän on entistä ripustautuneempi minuun. Mikä on täysin ymmärrettävää, koska muutos on todella iso.

Katu Helsingissä. Ruskaa ja vanhoja rakennuksia, sekä raitiovaunu.

Yritän parhaani mukaan olla tukena molemmille lapsille. Tälle toiselle lapselle, joka on reagoinut voimakkaammin uuteen elämäntilanteeseen, yritän antaa erityishuomiota. Olen hänelle läsnä ja lähellä ja kuunnella hänen tarpeitaan. Samalla houkuttelen häntä tekemään kivoja asioita puolisoni kanssa. Ja samaan aikaan yritetään myös totuttaa lasta siihen arkeen puolisoni kanssa. Ei kiirehditä, vaan mennään mahdollisimman pitkään lapsen ehdoilla. Ja kyllä hänkin on sanonut monia kertoja tykkäävänsä kumppanistani. Joten ajan kanssa hyvä tulee.

Onni näkyy ulospäin

Viikonlopun juhlissa sain kuulla monet kerrat ystäviltä sitä, miten onnellisia he ovat minun ja meidän puolesta. Siitä, että olen viimein löytänyt rinnalleni hyvän ihmisen. Meidän onni näkyy kuulemma myös ulos päin. Ja itse olen huomannut, että kun menen puolisoni kanssa iltaisin nukkumaan niin minua ei enää niin kovasti ahdista ja pelota. Illat ovat olleet ahdistuksen kanssa haastava ajankohta, kun sänkyyn mennessä kaikki ahdistus vyöryy ylitse ja meinaa ottaa vallan. Nyt sitä ongelmaa ei ole ollut silloin, kun menemme yhdessä nukkumaan. Mikä on ihanaa. Koen ihan rehellisesti olevani onnellinen ja turvassa.

Juuri nyt meidän elämä on aivan ihanaa, vaikka kamppailenkin mielenterveyden ongelmien kanssa.

-Jenni

 

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Saako äiti-ihminen nauttia lapsivapaista

Minulla on vauvakuume

Leffatreffeillä ja Helsingin kolmanneksi parhaat burgerit

Haluan uskoa, että rakkauteni lapsiani kohtaan riittää

Vappuviikonloppu