Kolme lasta – Miten sujuu?
2Sain yllättäen aivan ihanan kommentin vanhaan kirjoitukseeni. Julkaisin kyseisen tekstin melkein puolitoista vuotta sitten, kun kuopus on ollut kuukauden ikäinen. Kyseinen postaus on nimeltään Kolme lasta – kolmatta kertaa äiti. Kun luen postausta, palaan mielessäni tuon aikaisiin tunteisiin. Olin todella onnellinen ja täysin rakastunut perheen uusimpaan tulokkaaseen.
Tästä tuli mieleen, että voisin hyvin päivittää fiiliksiä, kun kyseisestä postauksesta on tosiaan yli vuosi. Enää meillä ei ole pientä vastasyntynyttä vauvaa. Meillä on taapero ja kaksi koululaista. Vauvavuodesta on selvitty ja elämä on asettunut tiettyihin uomiin.
Kolmannen lapsen mukanaan tuoma varmuus
Kirjoitin silloin:
”Omalla kohdallani voin sanoa, että tämä kolmas lapsi on vain solahtanut mukaan tähän meidän arkeen. Tuntuu, että hän on ollut aina osa perhettämme, vaikka aikaa on kulunut kuukausi. Kaikkeen osaa suhtautua jo sellaisella tietyllä vanhemman virkaiän mutsin varmuudella. Tiheän imun kauden tullessa sitä saattoi todeta, että nyt sitten katsellaan vähän enemmän sarjoja vauvan kanssa tissitellessä. Ei sekään kuitenkaan kauaa kestä. Seuraavaa tiheän imun kautta ja kolmen kuukauden hulinoita odotellessa, nekin ovat vain vaiheita. Lisäksi rankimmat vuodet menevät lopulta todella nopeasti. Vauvavuosikin on monesti vain silmän räpäys. Kolmen vuoden päästä on taas jo todella helppoa. Vaikka minä olen se, joka heräilee yöllä, tiedän tämän ajan olevan puolisolleni paljon rankempaa, koska hänelle kaikki on aivan uutta.”
Ja tosiaan, aika moneen asiaan on pystynyt kolmannen lapsen kohdalla suhtautumaan paljon rennommin. Ne, reilu puoli vuotta jatkuneisiin aamu viiden herätyksiin oli yllättävän helppo suhtautua vaiheena, joka ei kestä loputtomiin. Oliko se raskasta? Oli, ehdottomasti. Mutta sen kesti, kun tiesi ettei tuo lapsi herää hamaan loppuun asti klo 5 aamulla.
Enää ei myöskään tarvitse todistella kenellekään mitään. En koe tarvetta todistella kenellekään olevani ”täydellinen äiti”. Olen saanut kasvatettua kaksi oikein hyvää ihmisen alkua, jotka testailevat siipiään maailmalla, joten todennäköisesti osaan homman tämän kolmannenkin kanssa. Ekat kaksi kasvoivat vallan mainiosti korvikkeilla, tämä kolmas, ei ole vieläkään valmis luopumaan tissistä. Uskallan kuitenkin väittää, että eiköhän hänet ole armeijaan mennessä siitäkin vieroitettu. Ekat kaksi oli kiire saada nukkumaan omaan sänkyyn. Tämän kolmannen kanssa jaetaan edelleen suurin osa yöstä yhteinen parisänky. Valitsen entistä tarkempaan ne taistelut, joilla on oikeasti merkitystä. En jaksa vääntää joka pikku asiassa. Taaperotantrumeita seuraan vierestä kahvin kanssa ja kun tilanne on rauhoittunut riittävästi, otan lapsen syliin ja rinnalle.
Nämä ovat vain vaiheita.
Sisarukset
Yksi asia, joka todella pääsi yllättämään minut oli se, miten isompien lasten innostus pikkusisarukseen ei laantunutkaan sitä mukaan, kun hän kasvoi. Isosisarukset ovat edellen aivan pikkuveljen sormen ympärillä. He vilkuttavat viimeisenä ovesta lähtiessään taaperolle ja juoksevat ensimmäiseksi ovesta tullessaan hänen luokseen. Taaperon kasvoilta puolestaan paistaa puhdas ilo ja riemu, kun hän näkee sisaruksensa.
Heillä on aivan omat leikit ja jutut keskenään. Vaikka isommat ottavatkin välillä aikaa omiin touhuihinsa, taaperon kanssa touhutaan ja painitaan ihan päivittäin. Olen sanonut sen ennenkin, mutta olen valmis toistamaan itseäni: On mieletön etuoikeus saada seurata näiden kolmen kasvua ja sisarussuhteiden lujittumista. Se on ihan mielettömän arvokasta.
Muistan toki itsekin, miten tärkeitä sen reilu kymmenen vuotta nuoremmat pikkuveljeni olivat minulle ja ovat sitä edelleen.
Arki kahden koululaisen ja taaperon kanssa on vauhdikasta. Kädet ovat usein todella täynnä. Taapero kaipaa yhä paljon huomiota, mutta niin tarvitsevat pienet koululaisetkin. Mutta en silti vaihtaisi päivääkään. Minulle äitiys on ollut todella iso unelma jo nuoresta asti ja olen mielettömän onnellinen siitä, että saan elää tätä unelmaa joka päivä.
Toki kolmen lapsen arjessa on joitain käytännön haasteita, kun sellainen normi perhekoko tuntuu olevan kaksi lasta ja kaksi aikuista. Mutta ei se ole mielestäni riittävä syy olla toteuttamatta unelmia. Meillä kolmas lapsi on tuonut lisää rakkautta, lisää iloa ja lisää kaikkea. Ja hän on tuonut sitä niin vanhemmilleen, kuin sisaruksilleen. Minä löydän tästä meidän arjesta huomattavasti enemmän hyviä, kuin huonoja puolia.
Yhteiskunta tarvitsee lisää positiivista perhepuhetta. 🩷 Tämä ei missään nimessä ole jokaiselle. Mutta mielestäni ne, jotka kaipaavat tätä, ansaitsevat kuulla niistä hyvistä asioista ja kannustusta. Somessa ainakin @iinalaura ja @kotimatka jakavat sellaista positiivista ja kannustavaa sisältöä suurperhearjesta. Monta lasta sinulla on?
-Jenni
Tilaa uutiskirjeeni, niin saat säännöllisesti uusia ajatuksia ja vinkkejä arkeen.
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Podcast: Kaverin kanssa
LUE MYÖS
Uusi vuosi ja ensimmäisten päivien kuulumisia
Hei ihana! Uusi vuosi ja uudet kujeet. Miten sinun vuotesi on alkanut? Meidän arki alkoi sillä, että ilmoitin yhden lapsen sairaaksi ja juoksin hakemaan toiselle lapselle kaupasta kaverilahjaa illan synttäreille. Ollaan oltu melkein koko tämä alkuvuosi kipeänä. Nyt 4/5 perheenjäsentä on käynyt läpi jonkinlaisen flunssan, mikä on vähän kurjaa.
Vaikka sairastelu onkin kurjaa, olemme saaneet viettää paljon aikaa yhdessä. Mikä on aina yhtä ihanaa. Ollaan katsottu elokuvia, pelattu pelejä ja oltu vaan. Lapset ovat piirtäneet paljon, rakentaneet majoja, pienin on ollut menossa mukana ja minä olen muun muassa lukenut kirjoja ja Totte on leiponut. Loma on tehnyt tehtävänsä. Isommatkin sanoivat jo, että heillä on ikävä kouluun näkemään kavereitaan.
Koko perhe lomalla…
Koululaiset olivat meillä loman ensimmäisen viikon ja saatiin heidät vielä meidän luokse viimeiseksi lomaviikonlopuksi. Sen ensimmäisen pätkän myös minä vietin lomaa lasten kanssa niin töistä, kuin koko somesta. Toteutimme Toten kanssa täydellisen somepaaston, mikä teki molemmille todella hyvää. Puhelin jäi huomattavasti vähemmälle käytölle, vaikka luinkin sillä.
Yllätyin positiivisesti siitä, miten helppoa oli irrottautua puhelimesta. Lomalla keskityttiin siis ennenkaikkea perheaikaan, mikä oli ehdottomasti oikea päätös. Kolmen lapsen kanssa tekemistä riitti niin, ettei puhelimelle jäänyt juurikaan aikaa.
Viimeisen lomaviikonlopun kunniaksi käytiin ostamassa lasten kanssa hieman irtokarkkeja ja kotona katsottiin elokuvia. Koska lapset eivät osanneet päättää elokuvaa, päädyttiin katsomaan kaksi eri elokuvaa eri huoneissa. Minä esikoisen kanssa makuuhuoneessa ja Totte keskimmäisen kanssa olohuoneessa. Taapero juoksi iloisesti näiden kahden huoneen väliä.
Joulu pakettiin
Tapaninpäivänä istuin sohvalla ja katselin kuusta miettien, että se voisi olla paikallaan vielä uuteen vuoteen asti, koska on niin nätti. No seuraavana päivänä taapero onnistui rikkomaan taas yhden kuusenkoristeen ja totesin etten jaksa tätä enää. Pakattiin kuusi samana iltana pois. Raivattiin joulukoristeille taas tilaa kodin kaappeihin, koska meidän varaston lämpötilavaihteluiden vuoksi, muutamat lempikoristeeni olivat hajonneet säilytyksessä.
Muutenkin, vaikka meille tulee joulukuusi jo marraskuun puolella, se ei ole meillä kovin montaa päivää joulun jälkeen. Onhan sitä katseltu kaksi kuukautta. Kaipaan aika nopeasti joulun runsauden jälkeen väljyyttä ja puhdasta pöytää. Tuntui hyvältä aloittaa uusi vuosi puhtaassa kodissa.
Uusi vuosi
Uutta vuottanvietimme pääasiassa rauhassa kotona. Kokeilimme Instagramista löytämäämme sushivohvelireseptiä. Tonnikalatöhnä, kevätsipuli, seesaminsiemenet ja teriyaki-kastike tekivät vohveleista herkullisen yhdistelmän. Tämä on ruokalaji, jota voimme varmasti kehittää vielä pidemmälle. Kaikki meidän lapset olivat innoissaan uudesta reseptistä.
Käytiin piipahtamassa kaupungilla sen verran, että käytiin katsomassa Kansalaistorilla Skidit discon meininkiä ja pyroshowta. Taapero ihmetteli totisena ääniä ja valoja ympärillään. Minua huvitti hieman, että kaikki kuvat hänestä siltä reissulta olivat äärimmäisen totisia. Vaikka hän on iloluonteinen lapsi. Mutta tämä oli todella oiva tapa viettää uutta vuotta. Mikäli ensi vuonna lapsille on vastaavaa ohjelmaa, otetaan ehdottomasti myös koululaiset mukaan.
Illan päätimme kotona lautapeleihin. Taapero nukahti jo aikaisin, joten pääsimme pelaamaan rauhassa joululahjaksi saatuja pelejä. Tämä oli juuri sellainen uusi vuosi, jota olimme toivoneet: rauhallinen ja perheen kesken vietetty. Enää en kaipaa suuria juhlia, vaan mieluummin tällaisia rentoja hetkiä läheisten kanssa.
Oma hyvinvointi
Haluan laittaa oman terveyden ja hyvinvoinnin edelle, joten olen tehnyt pieniä muutoksia omiin rutiineihin. Aloin jo viime vuoden lopulla liikkumaan joka päivä kymmenen minuuttia. Teen joka ilta, lasten mentyä nukkumaan lyhyen kotijumpan. Minulla on rutiini, jonka avulla saan koko kehon liikkeelle. Olen kahdessa kuukaudessa huomannut jaksavani paremmin ja kuntoni on kohentunut. Sen lisäksi huomaan kehoni kaipaavan enemmän liikuntaa.
En uskonut koskaan pystyväni jokapäiväiseen liikuntaan, mutta kun tavoitteet ovat alkuun riittävän matalat, mikä vain on mahdollista. Olen aivan tavattoman ylpeä tästä saavutuksesta.
Liikunnan lisäksi, olen lisännyt aamun ja illan ihonhoitorutiiniini 10 minuutin kasvohieronnan. Minua alkoi harmittaa joulun aikana sellainen vähän pöhöttynyt ja turvonnut ilme kasvoillani mikä sai minut etsimään luonnollisia keinoja virkistää ihoani. Olen etsinyt YouTubesta pari hyvää videoita, joiden rutiinia toistan. Minulla on olemassa ennen-kuva, jonka näytän teille joidenkin viikkoje päästä.
Väsyneen vanhemman hemmottelu
Kävin tässä ensimmäisenä arkiviikkona lunastamassa arvontavoittoni Mamalempeellä. Voitin arvonnasta vapaavalintaisen hoidon Miian hellässä käsittelyssä, joten valitsin Väsyneen vanhemman hemmotteluhoidon. Ja tämän pitäisi olla lakisääteinen jokaiselle vanhemmalle.
Olen käynyt Miian palveluissa ennenkin niin yhteistyön tiimoilta, kuin tyytyväisenä, maksavana asiakkaana. Miia käynnisteli meidän kuopuksen synnytystä ja hieroi vauvaa useat kerrat ihan pienestä vastasyntyneestä lähtien. Mikäli meillä on vielä onnea matkassa ja saadaan vielä neljäs lapsi, niin Miia tulee olemaan meidän doula. Minä en enää synnytä ilman doulan tukea. Ja Totte varmasti arvostaa sitä, että mikäli tekisin taas kunniakierroksen leikkaussaliin, hänellä olisi myös tukea.
Mutta Väsyneen vanhemman hoito oli aivan ihana hengähdyshetki arjen keskellä. Siihen kuului lempeä juttutuokio Miian kanssa. Me vaihdettiin toki ihan ensimmäiseksi nopeat kuulumiset, sillä viime kerrasta on vierähtänyt tovi. Sen jälkeen keskusteltiin vähän meidän tämän hetkisestä elämäntilanteesta, jonka jälkeen minä sain siirtyä lepotuoliin. Ihan ensimmäiseksi sain ihan vain olla, rentoutua ja kuunnella musiikkia paikoillani parikymmentä minuuttia. Mikä on luksusta meidän tämän hetkisessä perhetilanteessa. Hoidon loppuosaan kuului jalka- ja päähieronta. Olin hoidon jälkeen todella rentoutunut.
Suosittelen Mamalempeen kaikkia palveluja todella lämpimästi. Meillä on tosiaan kokemusta vyöhyketerapeuttisestä synnytyksen käynnistämishoidosta, vauvahieronnasta ja tästä. Kaikkia voin suositella kokemuksen perusteella. Lisäksi, sen perusteella, mitä tunnen häntä itse, uskallan väittää, että hän on mitä ihanin, lempein ja kannustavin doula. Miia on myös ehkä Helsingin kaunein hoitohuone.
Joulun aika, uusi vuosi ja nämä vuoden ensimmäiset päivät ovat olleet juuri sitä, mitä olen aina toivonut. Aikaa perheelle, kivoja kokemuksia, hyvää ruokaa, hyvinvointia ja pientä luksusta arkeen. Tästä on todella hyvä jatkaa eteenpäin vuotta 2025.
Miten sinä olet huolehtinut omasta hyvinvoinnistasi viime aikoina? Oletko kokeillut jotain uutta? Jaa omat vinkkisi kommenttikentässä!
-Jenni
Tilaa uutiskirjeeni, niin saat säännöllisesti uusia ajatuksia ja vinkkejä arkeen.
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Podcast: Kaverin kanssa