Yksinäinen pääsiäinen

Ihanaa pääsiäistä! Toivottavasti olette pystyneet luomaan teille miellyttävät puitteet pääsiäisen viettoon, olosuhteista huolimatta. Minullakin on tänä vuonna lomaa, mikä on ihan kivaa. Vietän kuitenkin pääsiäisen tänä vuonna, ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana, yksin.

Ja ihan pakko tunnustaa, että ei tämä pääsiäinen tunnu pääsiäiseltä näin yksinään. Olen niin perhekeskeinen ihminen, että ilman lapsia tämä tuntuu yhtä harmaalta, kuin tuo sää ulkona. Miksi halusin puhua näistä yksinäisyyden tunteistani, niin olen tähän mennessä hehkuttanut vain sitä, miten ihanaa ero on ollut. Miten onnellinen olen ollut ja kuinka minusta on tuntunut siltä, että olen herännyt uudelleen eloon. Mutta on tässä myös nämä varjopuolensa. Minulle nimittäin on ehdottomasti vaikeinta olla erossa lapsista. On myös todella tärkeää antaa tilaa myös negatiivisille tunteille ja tuntea ne.

Voin kertoa, että juhlapyhiä rakastavalle ihmiselle, tilanne on vähintäänkin outo. Jos maailman tilanne olisi toinen, olisin varmasti vieraillut pääsiäisenä äidin luona. Sen sijaan olen pitänyt Erikan kanssa viiniliven Instagramissa, soitellut isälleni, katsonut hyviä sarjoja ja käynyt lenkillä. Toki päiviin on kuuluneet myös hyvät sarjat ja elokuvat. Ruuanlaitto ei ole ollut kummoista. Lähinnä olen tuikannut tuorepizzan uuniin ja ottanut sen pois uunista. Huomenna ajattelin kokeilla Natan kikherne limonello pastaa, joka on tällä hetkellä todellinen hitti.

Mutta näen tälläkin pilvellä hopeareunuksen. Ensinnäkin, vapun saan viettää tyttöjeni kanssa. Juodaan simaa ja tehdään Homevialauran jakamia sitruuna-ricotta lettuja. Toisekseen, olen sen verran introvertti, että kunhan tästä alkujärkytyksestä toivutaan, opin taatusti taas nauttimaan yksinolosta. Minähän en ole koskaan aikaisemmin asunut yksin. Ihan varmasti, kunhan aika kuluu, minulle syntyy niitä omia tapoja ja traditioita viettää pyhiä itsekseni.