Miten voin juuri nyt?
0
Tämä syksy ei mennyt ollenkaan niin, kuin olin suunnitellut. Minun piti suorittaa koulu loppuun ja hakea seuraavaan syksyn yhteishaussa. Mutta koulua oli kulunut kaksi viikkoa, kun totesin etten enää yksinkertaisesti jaksa. Seinä tuntui tulleen vastaan. Varasin ajan lääkärille ja sairaslomalappu kourassa itkin eteisessä helpotusta siitä, ettei minun tarvinnut enää jaksaa. Nyt siitä on jokunen kuukausi ja olen palannut opiskelujeni pariin.
Uupumisen oireita
Minulla oli aika rajuja oireita, joista osan olemassaolon huomasin vasta kun ne hävisivät. Ensinnäkin mikään määrä unta ei tuntunut riittävän, enkä lopulta nähnyt enää unia. Tämän tajusin vasta, kun olen nyt nähnyt äärimmäisen eläviä unia joka yö. Sen lisäksi minulla oli päivittäin sydämen tykytyksiä ja muljahduksia, jotka loppuivat sen jälkeen, kun olin nukkunut noin viikon. Myös jatkuva ahdistus on loppunut viimein. Kuten sanoin, tiedostin oireet kunnolla vasta kun ne jäivät pois. Nämä oireet eivät saaneet minua jäämään sairaslomalle vaan tunne siitä, että en pysty, enkä jaksa.
Olen kertonut, että ensimmäisen sairaslomaviikon käytännössä nukuin aamusta iltaan. Tsemppasin tasan sen verran, että sain hoidettua lapset. Muuten nukuin. Lapset olivat itseasiassa ensimmäiset sairaslomapäiväni toisessa kodissa, joten ne päivät vain nukuin. Ei tarvinnut tsempata kenenkään vuoksi. Sen jälkeen, alkoi pikku hiljaa toipuminen. Vaikka en nukkunut kellon ympäri, huomasin väsyväni äärimmäisen helposti pienestäkin ylimääräisestä. Meni pitkään ennen kuin vähäinenkin ylimääräinen askare ei enää uuvuttanut minua.
Tilanne nyt
Tällä hetkellä koen voivani hyvin ja oloni on pääsääntöisesti aika normaali. En tarvitse yössä enää mahdotonta määrää unta ja vaikka harjoittelun aloitus onkin ottanut voimille, palaudun illassa ja yössä siitä. Koen siis selvinneeni tästä uupumisesta ja tällä kertaa koen selvinneeni siitä hyvin. Yritän jatkossa kuunnella omaa vointiani tarkemmin, mutta tiedostan myös sen että olen melkoinen perfektionisti ja suorittaja. Asiat tehdään viimeiseen asti täysillä, mutta monesti myös viime tipassa.
Valmistumiseni on siirretty tulevalle keväälle. Tämän marraskuisen harjoittelun jälkeen, seuraava harjoittelujakso on helmikuussa. Sitä ennen minulla on aikaa tehdä yleisiä opintoja, jotka olen itselle totutulla tavalla jättänyt tänne loppupäähän. Itselläni on tosin se etu, että teen niiden suhteen lähinnä hyväksilukuja. Hyväksiluvuissa on oma työnsä, mutta se ei ole yhtä suuri urakka kuin varsinaiset kurssit. Keväällä minulla on myös viimeinen tutkinnonosa, joka on vapaasti valittava ja noin 15 op kokonaisuus. Eli ihan viimeisiä viedään.
Keväällä minun on tarkoitus osallistua myös ammattikorkeankoulujen yheishakuihin. Kamppailen vähän tällä hetkellä siitä, mihin hakisin kouluun. Mutta sitä ehdin vielä miettiä rauhassa ja punnita vaihtoehtoja. Varmaa on, että näin kahdeksan vuoden vuorotyön jälkeen, haluan ehdottomasti pois vuorotöistä. Mielellään myös seitsemältä alkavista työajoista. Virka-aikaan tehtävä työ houkuttelee tällä hetkellä aivan suunnattomasti.
Samaan aikaan olen seurannut vaikuttajamediakollegoideni Janinan ja Sallan opintomatkaa suurella mielenkiinnolla ja ehkä pienellä kateudella. Minä kun en ole vielä valmistumassa haaveammattiini ja minun matkani on vielä aivan alkutekijöissä. En ole varsinaisesti innoissani valmistumisestani vaan mietin, millä keinolla voin välttää sen, että joudun vielä hoitoalan töihin.
Mutta ainakaan en ole uppunut enää. Ainakaan tällä hetkellä. Katsotaan sen jälkeen, kun olen rutistanut nämä kuopukseni syntymäpäivät loppuun tältä viikonlopulta.
Ihanaa sunnuntaita.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Kuukautiset sekaisin rokotteesta
Kroppa sekaisin – Hormoniehkäisy tauolle