Vauva kaksi viikkoa
0
Vauva täyttää nyt kaksi viikkoa ja pakko sanoa, että nämä ovat olleet ehkä elämäni nopeimmat kaksi viikkoa. Tämä loma-arki on ollut melko nopeatempoista kolmen lapsen kanssa. Siitäkin huolimatta, että puoliso on hoitanut isommat ja minä vauvan. Nyt kun imetys on alkanut sujumaan, aletaan pikkuhiljaa tasaamaan puntteja tässä työnjaossa. Edelleen imetys sitoo minua enemmän vauvaan, mutta pikku hiljaa se kaikkein intensiivisin vaihe alkaa helpottaa. Mietin jo, pitääkö olla huolissaan, kun viikon pyykkisatsista ainoat minun vaatteeni olivat yhdet housut ja t-paita. Miten niin olen asunut aamutakissani kaksi viikkoa?
Kahdessa viikossa
Kahdessa viikossa imetys on helpottanut merkittävästi. Enää se ei ole kivuliasta. Tekisi mieli vääntää nenästä jokaista, joka väittää ettei imetyksen kuulu sattua. Tähän mennessä olen kuullut lähes jokaiselta, miten imetyksen alussa nänninpäät kuluvat puhki ja miten ottaa oman aikansa ennen kuin niihin tulee uusi, vähän kestävämpi iho. Sitä ennen kuluu keittosuolaliuosta, haavataitoksia, nännirasvaa, kaalinlehtiä ja särkylääkkeitä. Ja silti on niitä päiviä, kun saa itkeä ja imettää. Ja aina ensikertalaiset ihmettelevät, miksi tästä ei puhuta! Mutta itsellenikin se vauvan täysimetys on henkilökohtaisesti niin tärkeä asia, että olen ollut valmis kärvistelemään kivun kanssa, jotta se onnistuisi. Nyt itken vuorostaan onnen kyyneleitä, kun kuopukseni on ensimmäinen lapsi, jonka kanssa täysimetys näyttäisi viimein onnistuvan.
Kahdessa viikossa vauvan hereilläoloaika on myös lisääntynyt. Nyt niin puoliso, kuin siskotkin ehtivät kunnolla seurustella vauvan kanssa. On ollut muuten ihan mieletöntä seurata sisarusten kanssakäymistä. Vauvan osalta tämä kanssakäyminen on toistaiseksi lähinnä tuijottelua ja ähellystä. Siskot antavat kuitenkin parastaan silittelemällä ja pussailemalla ja juttelemalla vauvalle. Koululainen on alkanut myös lukemaan vauvalle satuja. Äiti kuuntelee näitä satuja myös tippa linssissä.
Meidän vauva
Meidän vauva on kaikin puolin ihana. Tällä hetkellä hän itkee vain, jos jokin on oikeasti hätänä tai huonosti. Yleensä itkuun auttaa aina tissi. Öisin hän nukkuu hirmu hyvin. Isona osana öistä ensimmäinen unipätkä on noin 6-7 tuntia. Näyttäisi siltä, että nuorimmaisella on siskojensa unenlahjat. Entuudestaan tiedän, että myös niitä huonoja öitä tulee. Ja ne tuppaavat olemaan melkein rankempia, kun meillä nukutaan muuten hyvin. Toki vauva on vasta kaksi viikkoa ja öiden suhteen mitä vain voi vielä tapahtua.
Päivisin päiväunet ovatkin sitten olleet reilusti lyhyempiä, eli suurin piirtein reilu tunnin mittaisia. Näitä reilun tunnin pätkiä on päivässä suurinpiirtein kolme. Niiden lisäksi vauva ottaa super lyhyitä power nappeja pitkin päivää. Välillä olisi kiva, että päikkärit olisivat pidemmät. Ehtisin tehdä niiden aikana enemmän töitä ja kotitöitä. En kuitenkaan vielä vaivu epätoivoon. Tämä voi liittyä myös lähestyvään tiheän imun kauteen ja unet voivat muutenkin vielä kehittyä. Muistaakseni varsinkin esikoisella oli vaiheita, jolloin hän nukkui selkeästi huonommin.
Lisäksi näyttää ihan vähän siltä, että vauva ei viihdy ihan hirveän hyvin vaunuissa. Siskonsa nukahtivat vaunuihin sillä hetkellä, kun heidät sinne laski ja heräsivät vasta, kun heidät nosti sieltä pois. Tämä vauva alkaa kitistä jo vaunuissa, eikä oikeasti tunnu viihtyvän siellä. Tämän vuoksi puoliso kipaisi meille pikavauhtia kantorepun helpottamaan arkea ja liikkumista. Nyt katsotaan mitä pikkutyyppi sanoo tähän kantoreppuun. Toivon todella sen toimivan. Ainakin kertaalleen hän on malttanut jopa nukahtaa siihen.
Arki alkaa
Nyt kahden viikon intensiivisen vauvakuplailun jälkeen, meidän perhe siirtyy porrastetusti siihen tavalliseen arkeen. Keskimmäinen aloitti nyt esikoulun. Esikoisella alkaa myös koulu tällä viikolla ja puoliso palaa töihin ensi viikon alusta. Niin ja isommat alkavat nyt asumaan kahdessa kodissa viikko-viikko jaolla, joka on meille uusi systeemi. Joten joka toinen viikko me ollaankin vauvan kanssa keskenämme. Mikä on tavallaan ihanaa ja tavallaan haikeaa. Mutta omasta lapsuudestani muistan, että lapsille tämä on normi. Ainoa, joka tätä todennäköisesti kriiseilee, olen minä.
Meidän ensimmäiset viikot ovat olleet äärimmäisen hyvät. Huomaa kyllä, että kotiin on tullut vastasyntynyt vauva. Kädet on kyllä koko ajan täynnä, mutta kaikki on lähinnä ihanaa. Tunnen pienen, pienen syyllisyyden piston siitä, että minulla ei ole jaettavana ”arjen realismia” tai vertaistukea väsymykseen, sillä minä ihan todella nautin tästä ajasta. Millaista vauva-arki teillä on?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit