Seksi raskauden ja synnytyksen jälkeen
4Kirjoitan pitkästä, pitkästä aikaa seksistä. Tällä kertaa puhe siitä, mistä puute ei pidä paikkansa. Puute on kyllä ollut, mutta puhetta ei. Olen kirjoittanut aiemmin seksistä ja siitä, miten meidän touhuihin tuli stoppi silloin, kun viimeisin raskaus alkoi. Minulla katosi halut raskauden aikana aivan totaallisesti. En kiihottunut, eikä seksikään tuntunut oikeastaan miltään. Yritettiin jonkin aikaa lämmitellä tilannetta, mutta lopulta todettiin ettei siinä lämmittelyssä ole mitään järkeä ja lopetettiin yrittämästä.
Meidän seksielämä on ollut siis paitsiossa enemmän tai vähemmän vuoden ajan. Pystyttiin onneksi koko tämän ajan pitämään yllä puheyhteyttä, minkä koin itse äärimmäisen tärkeäksi. Ymmärrettiin kumpikin, että seksittömyyteen oli juuri kyseisellä hetkellä selkeä hormonaalinen syy.
Seksi takaisin arkeen
En muista tarkalleen oliko se kaksi vai kolme kuukautta synnytyksen jälkeen, kun huomasin sellaista pientä halujen heräämistä. Sanoin siitä miehelle, mutta silloin vielä mitään ei tapahtunut. Oltiin vielä liian väsyneitä ja kaikki oli vielä liian uutta.
Ensimmäinen askel kohti seksiä oli kun sovittiin yhdessä, että ruvetaan lisäämään läheisyyttä. Sellaista perus läheisyyttä ja kosketusta, joka oli ollut pannassa, kun minä kaipasin omaa tilaani. Sovittiin, että tämä kosketus ja läheisyys ei tähtäisi seksiin. Sitä olihelpompi lisätä pikku hiljaa, kun ei ollut paineita seksistä.
Joulun aikaan innostuttiin tilaamaan meille sekä Satisfyerin joulukalenteri, että Paritellen Kamasutra-kalenteri. Ajateltiin, että näillä olisi kiva elvytellä sitä kadonnutta seksielämää ja niin olikin. Ihan samanlaiseen puputteluun ei ollut mahdollisuuksia kuin ennen, mutta lopulta, lähes viisi kuukautta synnytyksen jälkeen meidän seksielämä on alkanut elpyä.
Ja ihan kuin jonkinlaisena hyvityksenä, seksi on ollut parempaa, kuin ennen raskautta. En osaa yhtään sanoa, mistä se mahdollisesti johtuu, mutta näin on. Kiihottuminen ei ole ihan yhtä helppoa, kuin vielä vuosi sitten, mutta orgasmit ovat isompia ja kokonaisvaltaisempia. Mikä on tietysti ihanaa.
Seksin myötä läheisyys on lisääntynyt taas luonnollisesti, mikä on ihanaa. Kyllä tässä voi taas todeta, että seksi on liima, mikä pitää ainakin meidän parisuhdetta koossa. Tästä on syntynyt sellainen positiivinen kierre, missä seksi lisää läheisyyttä ja päinvastoin.
Epämukavuutta omassa kehossa
Koen edelleen tiettyä epämukavuutta omassa kehossani raskauden jäljiltä. Yritän antaa itselleni armoa palautumisen suhteen, mutta se on ajoittain todella vaikeaa. Tuntuu, että yhteys omaan kehooni ja seksualisuuteeni, mikä vaikuttaa varmasti omalta osaltaan tähän kaikkeen. Käynnissä oleva imetys ei varsinaisesti auta asiaa, kun kehoni on edelleen jonkun muun käytössä. Olisi siitä huolimatta ihana päästä takaisin kiinni omaan seksualisuuteen ja päästä sinuiksi sen kanssa. Kuten näissä Ida Keräsen ottamissa kuvissa.
KUVAT & EDITOINTI: Ida Keränen
Mutta toivon, että tuleva vuosi tulee olemaan sellainen parisuhdevuosi. Vaikka meillä pitää kiirettä tämän pesueen kanssa, halutaan ehdottomasti keskittyä myös toisiimme. Vauva kasvaa koko ajan ja toivon mukaan nukkuu pian entistä paremmin. Kiinteiden myötä ihmetys alkaa hiljalleen vähentyä ja minä saan pikku hiljaa oman kehoni takaisin itselleni. Joten suunta on ainoastaan ylös päin. Mietittiin tässä myös sellaista vaihtoehtoa, että satsattaisiin joihinkin seksikursseihin, jotta osattaiisin olla toisillemme entistä parempia.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Postpartum aika – synnytyksen jälkeen
Vauva täytti juuri viisi viikkoa. Sen verran aikaa on kulunut synnytyksestä. Eli toisin sanoen, elän täällä vielä postpartum aikaa. Kyseessä on siis ajanjakso synnytyksen jälkeen, jonka aikana palautuminen alkaa. Joissain artikkeleissa tätä aikaa sanottiin neljänneksi kolmanneksi. Tänä aikana keho alkaa palautua synnytyksestä. Kohtu supistuu takaisin omaan kokoonsa, sisäelimet palautuvat paikoilleen ja hormonit heittävät kärrynpyörää, näin muutamia juttuja mainitakseni. Ja sanon tarkoituksella, että ”palautuminen alkaa”, sillä synnytyksestä palautuminen kestää vuosia.
Raskauden aikana äiti on vahvasti keskiössä ja hänen vointiaan seurataan. Mutta synnytyksen jälkeen äiti jää vähän sivuun. Ja varsinkin ensisynnyttäjälle tämä voi olla iso shokki. Synnytyksen jälkeen synnyttäjä voi olla todella haavoittuvainen. Ainakin itse olin kahden ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Olin myös toipilas. Toivuin isosta leikkauksesta ja toisella kerralla toivuin isosta verenhukasta, jolloin kahden kuukaudenkin jälkeen oli vielä vähän heikko olo.
Luin, että jossain maissa (ei länsimaissa) synnyttänyttä äitiä hoivataan ja hierotaan viikko tolkulla ja pidetään vuodepotilaana, jotta palautuminen varmasti alkaa. Meillä länsimaissa lykätään nainen ulos sairaalasta mahdollisimman nopeasti, mikä on aika kylmä kohtalo. Itse muistan kahdesta ensimmäisestä kerrasta sen, kuinka kova kiire minulla oli toipua ja selviytyä kokemastani ja palata mahdollisimman nopeasti omaan arkeen. Toisaalta niillä kerroilla minulla ei juurikaan ollut edes vaihtoehtoja, koska jäin nopeasti lasten kanssa yksin kotiin. Toipumiselle ei juuri ollut aikaa. Näin monta vuotta jälkeen päin alan ymmärtää, että ehkä sen ei olisi pitänyt mennä niin.
Postpartum aika
Nyt, kolmannella kerralla, ensimmäistä kertaa varauduin tähän tulevaan postpartum aikaan. Sovittiin puolison kanssa, että hän ottaa aluksi isosti koppia kaikesta muusta. Minä pesin vauvan kanssa ja toivun synnytyksestä. No, se synnytyksestä toipuminen oli tällä kertaa helppo osuus. Voin tosi hyvin ja oikeastaan vain ekana päivänä sairaalassa olo oli vähän kurja. Siitä huolimatta keskityin vauvaan ja pesimiseen. En pistänyt rikkaa ristiin oikeastaan muuhun. Tässä oli toki myös toiveena se, että imetys lähtisi sujumaan mahdollisimman hyvin.
Postpartum aika on yhdenlainen siirtymäaika, jolloin luodaan sidettä vauvaan ja tämä asettuu osaksi perhettä. Se on myös aika, jolloin todennäköisesti imettämisen eteen saa tehdä oikeasti töitä, ennen kuin se alkaa sujua. Tämä on myös se aika, jolloin imettämiseen menee aikaa todella kauan. Ja kun sitä keskittyy vauvaan, niin oma huoltaminen saattaa jäädä vähemmälle. Olen äärimmäisen kiitollinen jokaisesta välipalasta ja ateriasta, jonka puolisoni on tehnyt minulle valmiiksi. Olisin todennäköisesti syönyt merkittävästi vähemmän näinä menneinä viikkoina, jollei kumppanini olisi kantanut ruokaa nenäni eteen. Vaikka juuri nyt jo imetyksenkin vuoksi olisi todella tärkeää syödä.
Muuten me ollaan köllitty vauvan kanssa yhdessä mahdollisimman paljon. Kun viikkoja on kulunut, niin päivittäinen köllimisaika on vähentynyt. Sen lisäksi ollaan kävelty paljon ja oltu liikkeellä, minä omaa kehoa kuunnellen. Aiemmilla kerroilla tällaiset askelmäärät eivät olisi yksinkertaisesti tulleet kuuloonkaan. Nyt se on tuntunut hyvältä. En ole pakottanut itseäni yhtään mihinkään. Kuten olen aiemminkin sanonut, tämä kolmas kerta on ollut äärimmäisen erilainen, kuin kaksi aiempaa.
Voitaisiinko meillä toimia paremmin?
Viimeaikoina on puhuttu paljon muun muassa siitä, miten täällä Suomessa naiset pakotetaan kestämään synnytyskipua paljon pidempään, kuin olisi oikeasti tarve ja miten epiduraalia jopa pihdataan, koska synyntys on luonnollinen tapahtuma. Sama pätee tähän postpartum aikaan. Nainen tönäistään ulos sairaalasta haavoittuvaisena ja apua tarvitsevana ja pakotetaan selviämään uudessa tilanteessa. Synnytyksen jälkeen terveydenhuollon huomio on vauvassa, ei äidissä. Voitaisiinko tässäkin parantaa?
Minun piti oikeasti kirjoittaa omasta postpartum ajasta, mutta tästä tuli enemmän yleistä pohdintaa aiheesta. Ehkä kirjoitan paremman postauksen palautumisestani. Miltä tämä kuulostaa? Herättikö tämä sinussa ajatuksia? Miten olet kokenut oman postpartum aikasi?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Kotikonstit synnytyksen käynnistämiseksi