Joulukuplassa

Hei vain, ja terveisiä täältä ihanasta joulukuplasta. Meidän pyhämme ovat olleet aivan ihanat ja tavallaan, melkein toivoisin etteivät ne loppuisi ollenkaan. Olemme saaneet olla monta päivää perheen kesken kotona, mikä on ollut ihanaa. Lapset varsinkin ovat nauttineet siitä, että molemmat vanhemmat ovat olleet koko ajan saatavilla. Ja on tämä toiminut meille aikuisillekin pienenä lemmenlomana. Ollaan saatu muutama päivä uudelleenrakentaa ihan rauhassa meidän välistämme yhteyttä. Mikä sekin on ollut ihanaa. Ollaan taas saatu huomata, että kyllä meillä rakkautta riittää.

Ollaan vietetty joulua ihan vain kotona perheen kesken. Aattoaamu alkoi ihan rauhallisesti Joulupukin kuumallalinjalla. Onnistuttiin jopa kuulemaan se kuuluisa kosinta, joka esitettiin lähetyksessä. Romantikon sydän suli täysin moisesta eleestä. Eristäjä keitti meille kaikille riisipuuron. Itse olisin turvautunut Kokkikartanoon, mutta Eristäjä oli sitä mieltä, että joulupuuro keitetään itse. Puurossa meillä oli kaksi mantelia, joiden kanssa me vanhemmat vähän huijasimme. Sujautimme nimittäin molempien tyttöjen puurolautasille omat mantelit.

Iltapäivällä meillä kävi Joulupukki, josta lapset olivat aivan innoissaan. Pientä jännitystä oli kuitenkin ilmassa, sillä toinen ei uskaltanut laulaa ja toinen ei uskaltanut mennä metriä lähemmäs pukkia. Tosin siinä vaiheessa, kun lahjoja alettiin jakamaan, mieli muuttui nopeasti. Silloin ei ujostanut yhtään. Tytöt saivat lahjoja taas melko maltillisen määrän. Sellaisen, joka on helppo noin pienen käsitellä. Suurin osa paketeista liittyi myös toisiinsa. Hankittiin Eristäjän kanssa tytöille Sylvanian Families-lelusarjan aloitustalo ja siihen hahmoja, sekä vähän huonekaluja. Kyseinen lahja oli täysi napakymppi. Tytöt ovat leikkineet pupuhahmoilla lähes jokaisen vapaan hetken. Me vanhemmat olimme myös kiitollisia, että esikoisen saama uusi Elsa-nukke ei ollut se laulava versio. Kiitoksia vain lahjan antajalle.

Ollaan katsottu näinä päivinä paljon elokuvia, syöty hyvin ja leikitty. Eristäjä paistoi itse kinkun aaton aattona. Tämä on mieheni kunniatehtävä, johon hän suhtautuu tietyllä vakavuudella. Olen aina ylistänyt isäni paistamaa kinkkua, joten kaiketi hän yrittää pyrkiä samalle viivalle appiukon kanssa. Sään salliessa ollaan käyty myös ulkoilemassa. Eli silloin, kun vettä ei ole satanut aivan mahdottomasti. Täytyy kyllä tunnustaa, että ulkona ei ole kovin jouluista, jonka vuoksi ollaan vältelty katsomasta ikkunan suuntaan. Otettiin aattona myös videopuhelu Lappiin, jossa äitini on lomailemassa. Puhelun aikana saatiin ihastella paikallisia kinoksia ja sen lähemmäs lunta me emme ole tänä jouluna päässeet.

Me toteutimme Eristäjän kanssa yhden omista jouluperinteistämme ja katsoimme joulupäivänä yhdessä, lasten mentyä nukkumaan, Joulutarinan. Kerroinkin edellisessä postauksessa, että kyseinen pätkä on ainoa jouluelokuva, jonka katsomista mieheni ehdottaa. Niin oli tälläkin kertaa. Joten, kun saimme ipanat nukkumaan joulupäivän iltana, kaadoimme lasit viiniä ja laitoimme DVD:n pyörimään.

Kuten sanottu, meillä on ollut aivan ihanat pyhät. Tämän perusteella töihin paluu ei huvittaisi yhtään. Haluaisin näitä laiskoja päiviä meille vielä useamman lisää. Mutta ei auta. Tyttöjen loma jatkuu vielä ensi vuoden puolelle. Ollaan soviteltu töitä niin, että he saavat olla vielä kotona. Minä ja Eristäjä käydään tekemässä muutamia työpäiviä tässä välissä ennen uutta vuotta. Vuodenvaihteen suunnitelmat muuttuivat hieman alkuperäisistä, mutta saatiin sovittua uudet suunnitelmat. Mennään koko perheen voimin äitini luo. Lapset odottavat kovasti mummilaan pääsyä. Emmekä me aikuiset kiellä, etteikö olisi mukavaa päästä hetkeksi valmiiseen pöytään ja paikkaan, missä lapsilla on roppakaupalla viihdyttäjiä ihan lähietäisyydellä.