Deittailu pluskokoisena
0
Olen seurannut nyt useamman päivän Miisan haastattelun aiheuttamaa kuohuntaa. En ole lukenut koko artikkelia, sillä en tilaa Helsingin sanomia ja kyseinen artikkeli on maksumuurin takana. Olen kuitenkin lukenut joidenkin vaikuttajien kannanottoja aiheeseen. Joitain juttuja tunnistan kyllä itsekin, mutta en voi allekirjoittaa aivan kaikkea.
Olen kirjoittanut deittailukokemuksistani melko avoimesti täällä ja kenellekään tuskin on epäselvää se, että olen pluskokoinen. Eikä kenellekään varmaan ole jäänyt epäselväksi se, että deittailen aktiivisesti.
”Todennäköisesti saisin huomattavasti enemmän tykkäyksiä, jos olisin parikymppinen ja hoikka ja lapseton.”
Lähtökohtaisesti minussa on paljon sellaista, mitä ei yleisesti katsota eduksi deittailussa. Todennäköisesti saisin huomattavasti enemmän tykkäyksiä, jos olisin parikymppinen ja hoikka ja lapseton. Mutta sen sijaan olen yli kolmekymppinen, eronnut, sinkkuäiti, jolla on tausta vielä väkivaltaisessa parisuhteessa. Voin kertoa, että jos mikään muu, niin viimeistään tuo viimeinen karkoittaa niitä deittikumppaneita. Ai niin, sitten olen vielä avoimesti kertonut etsiväni parisuhdetta, enkä pelkkää seksiä. Tästä kaikesta huolimatta, olen päässyt treffeille. Vieläpä usein. Suurimman osan tästä sinkkuajastani, minulla on ollut treffejä sovittuna lapsivapailleni. Ja kahteen vuoteen mahtuu myös useampi tapailusuhde, sekä yksi lyhyt seurustelusuhde.
Toki tämä on vaatinut sen, että minulla on ollut koko ajan käytössä useampi deittisovellus ja sen, että olen aktiivinen. Se on myös vaatinut sen, että tapaan aktiivisesti erilaisia ihmisiä melko matalalla kynnyksellä. Joukossa on ollut niitä ihania tyyppejä, mutta myös niitä ei niin ihania. Ja yhtä lailla treffien jälkeen se olen ollut myös minä, joka olen todennut ettei juttu ole sitä mitä etsin.
Olen puhunut ennenkin mieltymyksistä, enkä oleta itse olevani kaikkien mieltymyksien mukainen. Oma mieltymykseni pitkiin miehiin rajaa tylysti osan miehistä auttamatta ulkopuolelle. Joten olenko silloin oikea ihminen moralisoimaan niitä, jotka jättävät minut pois laskuista painoni vuoksi?
”Yhtä lailla olen kuullut työni kautta, miten vaikeaa deittailu on kehitysvammaisena ja kuinka paljon ennakkoluuloja vammaiset kokevat deittailumaailmassa.”
Enkä halua tällä postauksella missään nimessä väheksyä yhdenkään toisen deittailukokemuksia. Kokemuksia on varmasti yhtä monia, kuin on deittailijoitakin. Yhtä lailla olen kuullut työni kautta, miten vaikeaa deittailu on kehitysvammaisena ja kuinka paljon ennakkoluuloja vammaiset kokevat deittailumaailmassa. Lisäksi se hirvittävä läski- ja naisviha, jota Miisa on saanut osakseen haastattelun jälkeen, on yksinkertaisesti vain väärin. Hän ei ole ansainnut mitään siitä, mitä on joutunut haastattelun jälkeen kestämään. Ikävä kyllä me tiedämme, miten moni omia viha-ajatuksiaan ymmärtämätön ihminen reagoi lähtökohtaisesti hyökkäämällä. Ihan ilman, että puhumme deittailusta, läskifobia on väärin ja jokainen, joka huomaa ajattelevansa vihamielisesti pluskokoisista, olisi hyvä reflektoida omia ajatuksiaan ja siitä, mistä ne kumpuavat.
Henkilökohtaisesti uskon, että treffailu on itse kunkin kohdalla vaikeaa. On oikeasti vaikeaa löytää itselle sopivaa kumppania. Deittisovellusten algoritmit eivät helpota oikeiden ihmisten löytämistä ja itse koen, että Tinderistä tuli hyödyllinen vasta, kun ostin itselleni kalliin gold-version. Ei ole ollut kerta tai kaksi, kun itselläkin on meinannut uskoa loppua tähän koko hommaan. Toivon kuitenkin, että algoritmeista huolimatta, jokainen löytäisi lopulta juuri sen, mitä etsii.
Nyt olisi kiva kullaa, onko joku teistä kokenut deittaillessa kokosyrjintää tai läskivihaa?
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals