Deittailutarinat: Treffit, joita odotin
0
Tämä juttu tapahtui keväällä 2021 ja tähän tyyppiin tutustuin Badoossa. Minusta tuntui alusta asti, että juttumme menivät todella kivasti yksiin alusta asti. Ihastuin todella nopeasti pelkkien juttujen perusteella. Tiedän ihastuneeni mielikuvaan, jonka loin hänestä keskustelujemme perusteella. Näin ollen aloin odottaa hänen tapaamistaan todella korkein odotuksin. Ehdimme jutella pidemmän aikaa, koska aikataulumme menivät monesti ristiin. Mikä harmitti minua ihan vietävästi, koska minulla alkoi olla oikeasti isot odotukset tämän tyypin suhteen. En osannut sanoa silloin, enkä osaa sanoa vielä nytkään, mikä tässä kyseisessä tyypissä vetosi minuun niin vahvasti viestittelyvaiheessa.
Sitten viimein saimme sovittua treffit eräälle keväiselle, lämpimälle lauantaille. Koska korona riehui, sovimme menevämme kävelylle. Olin innoissani. Maalailin mielessäni sellaista vuosisadan rakkaustarinaa että sellaisia on nähty vain elokuvissa. Jännitin treffejä valtavasti ja voin kerota, että puunasin itseni päästä varpaisiin ja valitsin vaatteita treffeille huolella. Yleensä pystyn olemaan treffeille mentäessä tosi rento, mutta nämä menivät todella yli omalta kohdaltani. Jännitin ja stressasin niin, että meinasin jo myöhästyä sovitusta tapaamisesta.
Sitten koitti hetki, kun tapasin hänet. Hän näytti samalta kuin kuvissa ja hymyili leveästi, kun tapasimme. Minua jännitti ja välillä, kun minua ujostuttaa ja jännittää, se purkaantuu puheripulina. Niinpä minä puhuin. Puhuin todella paljon ja nopeasti ja suurimmaksi osaksi ihan puuta heinää. Ja tietenkään, vaikka tajusin lörpötteleväni, niin en osannut lopettaa.
Kävelimme melko pitkän lenkin ja minä en osannut lopettaa puhumista. Lopulta tulimme takaisin lähtöpisteeseen ja hän totesi ettei usko meidän välillämme olevan mitään. Voin kertoa, olin musertunut. Sekosin sanoissa ja käytännössä ryntäsin kohti kotia. Nämä olivat ensimmäiset suorasukaiset pakit, jotka olen tähän mennessä saanut. Toki, en joutunut näin kestämään ghostaamisen aiheuttamaa epäselvyyttä, joka on myös raastavaa. Mutta pakit päin naamaa, ihmiseltä, johon uskot olevas korviasi myöten ihastunut, ei ole mikään nautinto.
Muistaakseni itkin illan ja söin törpöllisen Ben & Jerry’s:iä lohdutukseksi, mutta yöunien jälkeen alkoi helpottaa. Ja näin jälkeen päin olen todennut, että olin ihastunut omiin mielikuviini, enkä itse ihmiseen.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals