Vietimme kesällä yhteisiä baby showereita ja saimme ystäviltämme lahjaksi lahjakortin Pikku Vaniljan verkkokauppaan. Pikku Vanilja on ollut toiseksi nuorimman lapsen vauva-ajasta lähtien yksi suosikki kauppojani. Sen omistaja Martina tekee työtä suurella sydämellä. Jokaine yksityiskohta on loppuun asti hiottu. Martina pakkaa jokaisen tilauksen todella kauniisti, kuten kuvista näkyy.

Pikku Vanilja on tunnettu vaaleista sävyistään, joita rakastan itsekin. Martina on tehnyt valtavan työn etsiessään ne kaikki kauniit, vaaleat tarvikkeet ja vaatteet vauvantarvikkeiden viidakosta ja kootessaan ne verkkokauppaansa. Vaikka vauvan lelujen kuulukin olla värikkäitä, nautin siitä, että tarvikkeet ovat neutraaleja ja vaaleita. Ja vielä, kun tämä nuorimmainen ei vaadi itselleen Pikachu-paitaa, puen häntä mielellään neutraaleihin vaatteisiin.

Säästelin saamaamme lahjakorttia elokuuhun, sillä Martina vinkkasi täydenstävänsä varastoja nimenomaan elokuussa. Vauvan synnyttyä oli tosin hieman haastavaa löytää riittävän pitkä vapaa hetki tilauksen tekemiseen. Koko ajan tuli joku keskeytys, joten meni hetki ennen kuin sain tilauksen tehtyä.

Tilaus sisälsi lähinnä vaatteita. Niitä kun tarvitaan jatkuvasti vauvan kasvaessa. Hän kun on kasvanut viidessä viikossa jo puolitoista kiloa ja kuusi senttiä. Äiti ei todellakaan meinaa pysyä hänen vauhdissaan mukana. Kaikkein pienimmät vaatteet on saanut pakata jo kirppiskassiin odottamaan myyntijaksoa. Joten isompia tarvitaan tilalle. Löysin Pikku Vaniljalta kahdet kivat housut ja bodyn. Pidän valtavasti bodyn ja toisten housujen pehmeän ruskeasta sävystä. Löysin myös pari pipoa, jotka valittiin ehdottomasti ulkonäkö edellä.

Sen lisäksi bongasin alesta Gugguun kauniin merinovillapipon. Hintaa sillä oli 20 €, mikä on mielestäni täysin kohtuullinen hinta laadukkaasta piposta. Tällä pienen pää pysyy lämpimänä talven.

Lopuksi halusin ehdottomasti kokeilla Moi Forestin baby creamia, josta olen kuullut todella paljon hyvää. Moni on kehunut tämän rauhoittavan muun muassa vauvan hormoninäppyjä. Ja lyhyellä testaamisella, olen voinut todeta saman. Tämä ei taatusti jää viimeiseksi tuubiksi tätä voidetta.

Lahjakortti oli ihana muistaminen meidän ystäviltä ja kaikki sillä tilattu tuli tarpeeseen. Onko Pikku Vanilja sinulle ennestään tuttu?

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Vauva kaksi viikkoa

Kaikon kesäalesta vaatteita vauvalle

Kolmas synnytys

Vauvan ensimmäiset päivät

Odotus palkittiin viimein

Vauva täytti juuri viisi viikkoa. Sen verran aikaa on kulunut synnytyksestä. Eli toisin sanoen, elän täällä vielä postpartum aikaa. Kyseessä on siis ajanjakso synnytyksen jälkeen, jonka aikana palautuminen alkaa. Joissain artikkeleissa tätä aikaa sanottiin neljänneksi kolmanneksi. Tänä aikana keho alkaa palautua synnytyksestä. Kohtu supistuu takaisin omaan kokoonsa, sisäelimet palautuvat paikoilleen ja hormonit heittävät kärrynpyörää, näin muutamia juttuja mainitakseni. Ja sanon tarkoituksella, että ”palautuminen alkaa”, sillä synnytyksestä palautuminen kestää vuosia.

Raskauden aikana äiti on vahvasti keskiössä ja hänen vointiaan seurataan. Mutta synnytyksen jälkeen äiti jää vähän sivuun. Ja varsinkin ensisynnyttäjälle tämä voi olla iso shokki. Synnytyksen jälkeen synnyttäjä voi olla todella haavoittuvainen. Ainakin itse olin kahden ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Olin myös toipilas. Toivuin isosta leikkauksesta ja toisella kerralla toivuin isosta verenhukasta, jolloin kahden kuukaudenkin jälkeen oli vielä vähän heikko olo.

Luin, että jossain maissa (ei länsimaissa) synnyttänyttä äitiä hoivataan ja hierotaan viikko tolkulla ja pidetään vuodepotilaana, jotta palautuminen varmasti alkaa. Meillä länsimaissa lykätään nainen ulos sairaalasta mahdollisimman nopeasti, mikä on aika kylmä kohtalo. Itse muistan kahdesta ensimmäisestä kerrasta sen, kuinka kova kiire minulla oli toipua ja selviytyä kokemastani ja palata mahdollisimman nopeasti omaan arkeen. Toisaalta niillä kerroilla minulla ei juurikaan ollut edes vaihtoehtoja, koska jäin nopeasti lasten kanssa yksin kotiin. Toipumiselle ei juuri ollut aikaa. Näin monta vuotta jälkeen päin alan ymmärtää, että ehkä sen ei olisi pitänyt mennä niin.

Postpartum aika

Nyt, kolmannella kerralla, ensimmäistä kertaa varauduin tähän tulevaan postpartum aikaan. Sovittiin puolison kanssa, että hän ottaa aluksi isosti koppia kaikesta muusta. Minä pesin vauvan kanssa ja toivun synnytyksestä. No, se synnytyksestä toipuminen oli tällä kertaa helppo osuus. Voin tosi hyvin ja oikeastaan vain ekana päivänä sairaalassa olo oli vähän kurja. Siitä huolimatta keskityin vauvaan ja pesimiseen. En pistänyt rikkaa ristiin oikeastaan muuhun. Tässä oli toki myös toiveena se, että imetys lähtisi sujumaan mahdollisimman hyvin.

Postpartum aika on yhdenlainen siirtymäaika, jolloin luodaan sidettä vauvaan ja tämä asettuu osaksi perhettä. Se on myös aika, jolloin todennäköisesti imettämisen eteen saa tehdä oikeasti töitä, ennen kuin se alkaa sujua. Tämä on myös se aika, jolloin imettämiseen menee aikaa todella kauan. Ja kun sitä keskittyy vauvaan, niin oma huoltaminen saattaa jäädä vähemmälle. Olen äärimmäisen kiitollinen jokaisesta välipalasta ja ateriasta, jonka puolisoni on tehnyt minulle valmiiksi. Olisin todennäköisesti syönyt merkittävästi vähemmän näinä menneinä viikkoina, jollei kumppanini olisi kantanut ruokaa nenäni eteen. Vaikka juuri nyt jo imetyksenkin vuoksi olisi todella tärkeää syödä.

Muuten me ollaan köllitty vauvan kanssa yhdessä mahdollisimman paljon. Kun viikkoja on kulunut, niin päivittäinen köllimisaika on vähentynyt. Sen lisäksi ollaan kävelty paljon ja oltu liikkeellä, minä omaa kehoa kuunnellen. Aiemmilla kerroilla tällaiset askelmäärät eivät olisi yksinkertaisesti tulleet kuuloonkaan. Nyt se on tuntunut hyvältä. En ole pakottanut itseäni yhtään mihinkään. Kuten olen aiemminkin sanonut, tämä kolmas kerta on ollut äärimmäisen erilainen, kuin kaksi aiempaa.

Voitaisiinko meillä toimia paremmin?

Viimeaikoina on puhuttu paljon muun muassa siitä, miten täällä Suomessa naiset pakotetaan kestämään synnytyskipua paljon pidempään, kuin olisi oikeasti tarve ja miten epiduraalia jopa pihdataan, koska synyntys on luonnollinen tapahtuma. Sama pätee tähän postpartum aikaan. Nainen tönäistään ulos sairaalasta haavoittuvaisena ja apua tarvitsevana ja pakotetaan selviämään uudessa tilanteessa. Synnytyksen jälkeen terveydenhuollon huomio on vauvassa, ei äidissä. Voitaisiinko tässäkin parantaa?

Minun piti oikeasti kirjoittaa omasta postpartum ajasta, mutta tästä tuli enemmän yleistä pohdintaa aiheesta. Ehkä kirjoitan paremman postauksen palautumisestani. Miltä tämä kuulostaa? Herättikö tämä sinussa ajatuksia? Miten olet kokenut oman postpartum aikasi?

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Ikävä omaa kehoa

Kolmas synnytys

Kotikonstit synnytyksen käynnistämiseksi

”Kaikki vauvat ovat syntyneet!”

Mitä pakkaan mukaan sairaalakassiin