Mikä on muuttunut kolmannen lapsen myötä?
0
Mikä on muuttunut kolmannen lapsen myötä? Tätä kysymystä olen kuullut jonkin verran kuopuksen syntymän myötä. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin Toten mukaan kuvioihin tuleminen muutti paljon enemmän, kuin kolmas lapsi. Totte on kumppanina ja vanhempana aivan omaa luokkaansa. Kun kahden ensimmäisen lapsen kanssa sain olla enemmän tai vähemmän yksin. Myös silloin kun vanhempien lasen isä oli kuvioissa. Erokaan ei ollut niin isona shokkina kuin toisen aikuisen mukaan tuleminen. Olin ennen eroa niin tottunut toimimaan yksin, että erilleen muuttaminen ei muuttanut arkea.
Oli vaikeaa ottaa toinen aikuinen mukaan arkeen, kun olin tottunut tekemään kaiken yksin.
Mutta mikä on oikeastaan muuttunut kolmannen lapsen myötä… Esikoisen kanssa olin todella epävarma. Ei ollut kerta tai kaksi, kun menetin yöuneni stressatessani asioita. Ja ne olivat välillä todella pieniä. Muistan ikuisesti hetken, kun vauva oli ihan vain pari päivää vanha ja imetyksen kanssa oli ongelmia. Siihen päälle hormonimyrsky, sektiosta toipuminen, raskaan synnytyksen käsittely ja vähät unet. Tämän kaiken seurauksena itkeä ulvoin sairaalahuoneessa, että en saa pidettyä vauvaa elossa, kun en pysty imettämään. Eikä tämä epävarmuus ja tunteiden vuoristorata loppunut tähän.
Kahden ensimmäisen lapsen kohdalla elämäntilanne ei myöskään ollut kaikkein helpoin. Pärjäsin kuitenkin hyvin kahden pienen kanssa. Isommilla on sen verran pieni ikäero, että olin ehtinyt tottua pikkulapsivuosien intensiivisyyteen. Pärjäsin heidän kanssaan kuitenkin hyvin. Me oltiin vuosia kolmen tiimi. Tehtiin oikeastaan kaikki kolmestaan. Arki helpottui sitä mukaan kun lapset kasvoivat.
Sitten kaikki muuttui
Kuten sanoin, elämä muuttui isoimmin silloin, kun Totte alkoi raivata omaa paikkaansa meidän perheessä. Sanon raivata, koska olin aluksi aika vastahakoinen. Yhtäkkiä minun ei tarvinnut tehdä kaikkea yksin. En ollut yksin. Totte otti koko ajan enemmän ja enemmän vastuuta lapsista. Yleensä tämä meni niin, että minä olin kaulaani myöten jossain tilanteessa ja hän tuli apuun. Näin hänen vastuunsa kasvoi pikku hiljaa. Kun vauva syntyi, hän oli jo valmiiksi ihan tasaveroinen vanhempi.
Vauva hetti kyllä hetkellisesti koko paletin ympäri. Meillä oli kuitenkin ihan tutut rutiinit ja tavat, jotka toimivat isompien lasten kanssa. Vauva-arki on hyvin erilaista. Mutta shokki ei ollut läheskään niin iso, kuin esikoisen kanssa. Saatiin paletti kasaan aika nopeasti ja muistan miettineen vain yhtenä iltana, että tämä on ihan hullun hommaa.
Uskallan väittää, että kaikki on melkeinpä helpompaa näin kolmannen lapsen, kuin yhden lapsen kanssa. Olen viimeisessä reilussa kahdeksassa vuodessa saanut roppa kaupalla varmuutta. Lisäksi olen saanut tähän palettiin myös tasaveroisen ja osallistuvan kumppanin. Sen lisäksi isommista lapsista on iso apu nuorimmaisen kanssa, mitä en olisi uskonut. Vauvan tulo on saanut isommat itsenäistymään entisestään, mikä oli myös positiivinen yllätys. Eli sanotaanko, että vaikka lapsiluku on kasvanut, niin asiat ovat muuttuneet ainoastaan helpommiksi.
Neuvo, jonka antaisin tuoreille vanhemmille on, että jakakaa vastuuta. Olkaa tasavertaisia. Perhearki voi oikeasti olla mukavaa, kun vastuu jakautuu tasaisemmin. Sen olen ainakin itse oppinut. Siitä on hyötyä ihan koko perheelle.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit