Hae
Big mamas home

Kukaan ei ansaitse ilkeyttä

Blogeissa on viime aikoina puhuttu paljon aitoudesta, kiltteydestä ja mietitty onko julkisen työn ikävä, mutta välttämätön haittapuoli ilkeät kommentit. Täytyykö asiattomuutta kestää, vain koska on päättänyt olla itse esillä?
Olen ilokseni kuullut, että meno on ollut joskus hurjempaa ja hieman helpottanut ajan kanssa. Mutta näitä ilkeitä kommentoijia löytyy edelleen. Rakentavalla kritiikillä ja ”onpa ruma naama”-kommentoinnilla on selkeä ero. Toisten ei pitäisi edes päästä julkiseksi asti. Jotkut ihmiset osaavat olla hävyttömiä ja kertakaikkisen kamalia kommentoidessaan. Olen kuullut useammistakin kauheuksista ja olen saanut itsekin oman osani näistä. Heittämällä pahin, mitä olen kuullut, oli kun joku toivoi erään bloggaajan vauvan kuolemaa. Miten joku voi kirjoittaa mitään tuollaista? Ja nyt en viitsi lähteä puhumaan nettikeskusteluista.
Välillä mietin, mikä ajaa ihmiset kommentoimaan moista. Enkä keksi mitään muuta syytä, kuin hirvittävän pahan olon. Pakkohan siinä on olla jotain taustalla.
ilkeä kommentointi, kiusaaminen, nettikiusaaminen,
Siitä on vajaa vuosi, kun itse olin tilanteessa, jossa halusin jättää mahdollisimman ilkeän kommentin toiselle ihmiselle. Minulla oli todella kurja olo ja käsittelin asiaa, jossa koin, että minua kohtaan oli toimittu väärin. Valvoin öitä tämän asian vuoksi ja rehellisesti sanottuna, halusin sille toiselle osapuolelle yhtä pahan olon kuin itselleni. Tiedostan, että minäkin olen vain ihminen ja tällaiset tunteet ovat inhimillisiä.
Olin jo kirjoittanut yhden ilkeän kommentin. Olin valinnut anonyymin vaihtoehdon viestin lähettämiseen. Mietin ettei kenenkään tarvitse tietä tästä, mutta saisipa tyyppi maistaa hieman omaa lääkettään. Sitten pysähdyin. Tähänkö minä olin tullut? Ihminen, jota on koulukiusattu kuusi vuotta, olen valmis tekemään saman, mitä kiusaajani tekivät minulle.
Minä ihan oikeasti pelästyin sitä, mitä olin valmis tekemään pahan oloni puitteissa. Kaipasin oikeutta ja helposusta omaan tilanteeseeni, mutta en todellakaan tulisi saamaan sitä tällä tavoin.
En lähettänyt asiatonta kommenttiani.
Minusta on tärkeää muistaa tässäkin asiassa, että me kaikki olemme ihmisiä ja ihmisillä on heikkoja hetkiä. On pahaa oloa ja tarvetta purkaa sitä. On liikaa aikaa ja seinät tuntuvat kaatuvan päälle. Eteen tulee houkutuksia, joihin on helppo tarttua. Oikea ratkaisu ei ole aina se helpoin, eikä se tuo aina nopeaa lohtua. Ihmisistä kertoo paljon se, miten he reagoivat näihin houkutuksiin. Halusin tuoda esiin myös tämän puolen näistä asioista. Sen, kun olen itse miettinyt kahden vaihtoehdon välillä. Nyt kun olen omat asiani käsitellyt, olen todella onnellinen, etten alentunut kommentin lähettämiseen. Ei se olisi oikeasti helpottanut oloani. Enkä minä oikeasti halua tuottaa toiselle kurjaa oloa, vaikka hän olisi tehnyt niin minulle.
Netissä on helppoa heittää törkeyksiä anonymiteetin suojassa. Se on kuitenkin yhtä paha, kuin kiusaisi toista kasvotusten. Virtuaalisesti ei kuitenkaan tarvitse liata samalla tavalla käsiään tai menettää kasvojaan. Kommentointi voi kuitenkin olla aivan yhtä vahingollista. Koskaan ei voi tietää kuinka kipeään paikkaan osuu ja millaisen ketjureaktion voi sillä aiheuttaa. Joten jos vain mahdollista, pidetään ne mölyt, jotka eivät kestä päivänvaloa, omana tietonanne.
Mutta kuten sanoin, me olemme ihmisiä. Meillä on heikkoja hetkiä. On tilanteita, jotka vievät mukanaan ja on isoja tunteita, jotka ottavat vallan. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta meistä jokainen voi kuitenkin tehdä parannuksen. Voi pyytää anteeksi sitä mitä on tehnyt ja voi lopettaa.
Joten lopetetaan. Kukaan ei ansaitse ilkeyttä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *