Äitienpäivänä
2
Pari päivää sitten mieheni töksäytti keskellä jotain keskustelua; ”Pitääkö sulle nyt jotain kukkia ostaa?” Hän tarkoitti kysymyksellään äitienpäivää ja töksähtävästä ilmaisumuodosta huolimatta, tarkoitti pelkkää hyvää. En ole lyönyt hynttyitä yhteen minkään Romantiikka Roopen kanssa. Oma siippani näyttää rakkauttaan toisella, käytännöllisemmällä tavalla, johon minullakin meni hetki tottua. Vaikka olen jo tottunut hänen käytännölliseen rakastamiseensa, olen yhdessäolon vuosinamme saanut myytyä hänelle ajatuksen lahjakukista. Minut saa koska tahansa onnelliseksi huolella valituilla kukilla. Siitäkin huolimatta, että nopeasti kuihtuvien kukkien ostaminen on siipastani hyödyttömintä, mitä hän tietää.
En ole odottanut äitienpäivää vähiten siksi, että saan nukkua aamulla pitkään. Tämän hetkisessä elämäntilanteessa vuodessa on tasan kaksi päivää, kun minä saan nukkua pitkään ja lasken niihin aina päiviä. Toinen on jouluna ja toinen äitienpäivänä. Toisaalta nyt kuopuksemme alkaa olla sopivassa iässä yökyläilemään mummilassa, joten ehkä näitä aamuja tulee enemmän tähän vuoteen.
Aion joka tapauksessa nauttia siitä, että aamulla saan vain kääntää kylkeä, kun mieheni nousee ylös laittamaan aamupalaa kahden aikaisen pikkulinnun kanssa. Onni onnettomuudessa, että työvuorolistojen tekijä oli paremmin selvillä äitienpäivän ajankohdasta, kuin minä. Minä en nimittäin ollut muistanut pyytää tätä päivää vapaaksi omatoimisesti. Jos oikein huonosti olisi käynyt olisin hipsinyt töihin ennen, kuin yksikään muu perheenjäsenemme olisi ehtinyt edes heräämään.
Olemme sopineet, että meillä ei kanneta aamukahveja sänkyyn, vaan aamupala katetaan ruokapöytään. Meillä on myös lupa houkutella päivänsankaria vienosti aamupalapöytään viimeistään kello kymmenen, jolloin lapset alkavat olla jo äärimmäisen kärsimättömiä. Todellisuudessa, vaikka kuinka uhoaisin muuta, minä todennäköisesti herään viimeistään kahdeksalta.
Kakkua meillä ei tarjoilla, vaan meidän perheelle sopii paljon paremmin jäätelö. Näin miehen ei tarvitse astua todelliselle epämukavuusalueelle ja ryhtyä leipomaan. Myös tyttäremme innostuvat todennäköisesti enemmän äitienpäivä jäätelöstä, kuin kaupan valmiskakusta.
Kuten kaiken muunkin, me olemme tehneet myös äitienpäivästä oman näköisemme. Meille sopii rento ja rauhallinen lähestymistapa, kuten kaikessa muussakin arjessamme. Siihen ei kuulu turhaa hössötystä. Rakkaan erityisestä päivästä ei pidä tulla suoritusta. Minulle paras lahja on oikeasti se rauhallinen aamu, kunnon yöunet ja aika perheen kesken. Jos ilma on hyvä ja kaunis, haluan lähteä ulos rakkaideni kanssa, kotona kokata yhdessä hyvää ruokaa ja illalla katsoa elokuvan mieheni kanssa.
Miten äitienpäivä on sujunut teillä?
Hei,
Ja kiitos ihanasta, elämänmakuisesta ja raikkaan rehellisestä blogista! ? Tämä blogi on yksi niistä harvoista blogeista, jonka luen säännöllisesti. Kiitos siis sinulle, kun jaksat kirjoittaa.
Tämä postaus oli tosi kiva, mitta yhtä asiaa jäin ihmettelemään: Miksi saat nukkua vain kahdesti vuodessa pitkään, jos se on sinulle iso, tärkeä asia? Onko miehelläsi aina töitä/menoa aamulla vai oletteko sopineet, että heräätte joka aamu yhdessä hoitamaan tyttöjä, jotta perhe saa yhteistä aikaa? Tämä jäi minua kolmen lapsen (kuopukseni on juuri samanikäinen kuin teidän kuopus) äitinä ihmetyttämään, koska me nukutaan mieheni kanssa usein viikonloppuisin vuorotellen myöhään. Näin saadaan vuorotellen nauttia pitkistä aamu-unista. Tämä ei toki onnistuisi, jos mieheni olisi viikonloppuisin töissä ja siksi ryhdyinkin asiaa sinulta kyselemään.
Mukavaa alkavaa viikkoa teidän perheelle! ?
Kiitos valtavasti kommentistasi. Tällaiset kommentit merkitsevät minulle todella paljon. Oma kirjoittaminen tuntuu heti paljon mielekkäämmältä, kun saa kuulla jonkun lukevan tekstejä sännöllisesti. Siis kiitos.
Ja mitä tähän nukkumisasiaan tulee, niin minun on pitnyt kirjoittaakin pitkään tästä, mutta en vain ole löytänyt sanoja. Sen lisäksi, että vuorotyön vuoksi viikonloput ovat todella epäsäännöllisiä, mieheni kärsii pahoista uniongelmista. Silloin, kun se on mahdollista priorisoimme hänen unentarpeensa. Tämä on yhteinen sopimus ja ollaan todettu, että perherauha säilyy parhaiten tällä tavoin. Tätä uniasiaa hoidetaan ja meidän lapsetkin kasvaa, koko ajan, joten eiköhän niitä pitkiä aamuja ole tulevaisuudessa luvassa enemmänkin.
Kiitos vielä kommentista.