Hylätyksi tulemisen pelko

Eron jälkeiset kuukaudet, ovat olleet melkoista itsetutkiskelua. Ja kaikki, mitä olen löytänyt, ei ole ollut mieluista. Minulle on kehittynyt vuosien saatossa vahvoja pelkoja ja tunnelukkoja. Niiden toteaminen ei ole kovin nautinnollista. Tietysti asioiden tiedostaminen on äärimmäisen tärkeää ja ensimmäinen askel siinä, että näitä tunnelukkoja saa avattua.

Minä olen kokenut viimeisinä kuukausina aivan valtavaa hylätyksi tulemisen pelkoa. Pelko on ollut sitä kaliiberia, että olen hyperventiloinut, itkenyt ja jopa perääntynyt ihmissuhteista sen vuoksi. Ajatuksella, että mikäli en anna itseäni toiselle, minua ei myöskään voida sauttaa. En tiedä, mistä kaikesta olen jäänyt paitsi sillä, että olen lopulta perääntynyt. Siinä hetkessä olen kokenut suojelevani vain itseäni. Huomaan kaipaavani valtavasti turvallisuutta ja vakautta ja pelkääväni petetyksi ja hylätyksi tulemista.

On hyvin tyypillistä, kun pelkää hylätyksi tulemista, että vältetään kaikkia läheisiä suhteita. Minulla hylkäämiseksi tulemisen pelko liittyy erityisesti parisuhteiseen. Minulla on aina ollut hyviä, vakaita ystävyyssuhteita, enkä ole kokenut sillä saralla pettymyksiä.

Sanotaan, että tietyt ominaispiirteet vetävät toisia puoleensa. Alistuvat vetävät luokseen niitä, jotka tahtovat hyväksikäyttää alistujia. Ja vanhat huonot käytösmallit siirtyvät herkästi mukana uuteen suhteeseen.

Monesti tunnelukot lähtevät syntymään hyvin varhaisessa vaiheessa, jo lapsuudessa. Omani ovat kehittyneet aikuisiällä vuosien ajan. Tällä hetkellä huomaan, että en kestä esimerkiksi yhtään ohareita, vaikka niille olisi hyvä syy. Ne saavat minut herkäksi, pelokkaaksi ja ahdistuneeksi. Alussa jo se, että viesteihini ei vastattu hetkeen, aiheutti ikävän, kylmännihkeän tunteen. Olen joutunut vakuuttelemaan itselleni lukuisia kertoja, että pelkoni ovat pääsääntöisesti aiheettomia. Että minun ei kannata ylitulkita mitään, vastoin parempaa tietoa.

Onnekseni olen saanut kuluneina kuukausina paljon hyviä kokemuksia ja ne ovat olleet elintärkeitä matkalla selviytyä tästä. Hyvät kokemukset ja oma tahtotila auttavat todella pitkälle. Samoin, kuin asioiden hyväksyminen ja ymmärtäminen. Minulla on maailman ihanin tukihenkilö, sekä terapeutti, jotka ovat auttaneet minua tässä. Ja pikku hiljaa, pelko hallitsee elämääni yhä vähemmän.