Armoton väsymys

Jatkan vielä postauksen verran mielenterveysteemalla. Viimeisimmän lääkärinkäynnin jälkeen olen harjoittanut jonkin verran itsetutkiskelua oman vointini suhteen. Jos jotain olen huomannut tässä viimeisten vuosien aikana niin sen, että ihminen (ainakin itse) yrittää selkeästi vakuutella itselleen olevansa paremmassa kunnossa kuin onkaan. Hoitotyössä törmäsin tähän jatkuvasti ja välillä mietin, miten ihmiset voivat olla niin sokeita omalle voinnilleen. Nyt kun olen itse vastaavassa tilanteessa, huomaan jatkuvasti vakuttelevani itselleni, että olisin paremmassa kunnossa kuin olenkaan.

Tämän luokan väsymys ei ole normaalia

Tänään on lapsiviikonlopun jälkeinen maanantai. Eli ollaan touhuttu tauotta kaksi päivää lasten kanssa. Mikä on ihanaa. Mutta siitä huolimatta olen pystynyt tänään oikeastaan vain makaamaan sohvalla ja katsomaan telkkaria. Näin on yleensä nimenomaan viikonloppujen jälkeen ja lasten lähdettyä toiseen kotiin. Seuraavana päivänä olen todella väsynyt. Niin väsynyt, että minun on vaikeaa päästä sohvalta ylös. Oivalsin tänään, että tämä ei ehkä olekaan ihan normaali tilanne.

Vanhemmat ovat monesti väsyneitä. Erityisesti pienten lasten kanssa unet saattavat olla vähissä ja aika lasten kanssa on hyvin intensiivistä. Mutta omassa tilanteessani, lapset ovat alusta asti nukkuneet hyvin ja elämä ei ole enää koululaisen ja viittä vaille eskarilaisen kanssa ihan yhtä intensiivistä, kuin kaksivuotiaan kanssa. Lisäksi, saan säännöllisesti omaa aikaa. Tähän tilanteeseen nähden, tämän tasoinen väsymys ei tunnu enää normaalilta.

Koen edelleen jaksavani arjessa kohtuu hyvin. Jaksan hoitaa lapset, olla heidän kanssaa, pitää kodin järjestyksessä ja huolehtia ruuan valmiiksi. Toki puolisoni auttaa parhaan kykynsä mukaan ollessaan kotona, mutta minulla on oma osuuteni kotitöistä. Sen lisäksi minun lapseni ovat käytännössä kokonaan vastuullani, kun minä olen se joka hoitaa lääkärit, neuvolat, kouluasiat ja oikeastaan kaiken muunkin. Saan kaiken tehtyä. Näinä viimeisinä vuosina on ollut myös hetkiä kun kaiken hoitaminen ei ole meinannut onnistua, joten siitä ollaan tultu eteenpäin.

Tämä oivallus on tuonut taas perspektiiviä omaan tilanteeseeni. Minulla on kova kiire toipua ja vakuutella itselleni, että olen kunnossa. Mutta ilmeisesti se ei käykään ihan niin helposti, kuin olisi voinut kuvitella. Ilmeisesti tästä kaikesta ei toivukaan ihan muutamassa kuukaudessa. Yritän ottaa iisisti ja ajatella, että tässä ei ole kiire. Se ei ole kuitenkaan helppoa. Tunnen vahvasti tämän yhteiskunnan paineet siitä, miten koko ajan pitäisi olla tekemässä ja suorittamassa. Kun kerron olevani tällä hetkellä sairauslomalla mielenterveysongelmien vuoksi, ihmiset menevät vaikeaksi. Siitä huolimatta minun tehtäväni on nyt toipua.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Miten voin tällä hetkellä

Miten uskallettiin yrittää juuri nyt

Haen psykoterapiaan

Miltä masentunut ihminen näyttää?

Onnistunut lääkärinkäynti