Hae
Big mamas home

Ihan sekaisin ku seinäkello

”Olen ollut pari päivää todella epävarma, vähätellyt itseäni, olen pelännyt ja olen ollut ahdistunut. Olen yrittänyt jäsentää ajatuksia kirjoittamalla, puhumalla ja ulkoilemalla. Onneksi olen saanut olla nämä päivät yksin kotona.”


Anna Abreu laulaa kappaleessaan Teipillä ja rakkaudella: “Mä oon ihan sekaisin ku seinäkello.” Tämä kohta on kuvannut omaa fiilistäni hyvin vahvasti viime päivinä. Olen ollut pasmat täysin sekaisin. Tuntuu, että päässä on ollut liikaa ajateltavaa, jota en ole saanut jäsenneltyä oikeisiin lokeroihin. Tämän vuoksi muutaman päivän somevapaa on tullut tarpeeseen.

LUE MYÖS: Käyttäytymiseni kaava

Big mamas home by Jenni S. Ihan sekaisin ku seinäkello - tunnelukot

Paljastin instastooreissa ennen sitä Tunnelukkokurssin yhteistyöklipeissä, että viimeisimmän viikon tehtävät menivät aika paljon tunteisiin. Kurssin vetäjä Helka lupaili minulle, että tämä olisi helppo viikko. Mutta eipä ollut. Tämän viikkoiset tehtävät sorkkivat ja sohivat kipupisteitäni oikein kunnolla. Mikä on toki siinä mielessä hyvä, että pääsen käsittelemään niitä. Mutta kyllä ne pistävät ihmismielen sekaisin.

Big mamas home by Jenni S. Ihan sekaisin ku seinäkello - tunnelukot

Näiden tunnelukkojen kanssa on yleistä, että monesti tajuan milloin toimin tunnelukkoni mukaan, enkä järjellä. Tällä kertaa taisin ärsyttää niin montaa tunnelukkoa kerralla, että en oikein tiedä, mitkä tunteet tulevat lukosta ja mitkä ovat oikeasti omiani. Olen ollut pari päivää todella epävarma, vähätellyt itseäni, olen pelännyt ja olen ollut ahdistunut. Olen yrittänyt jäsentää ajatuksia kirjoittamalla, puhumalla ja ulkoilemalla. Onneksi olen saanut olla nämä päivät yksin kotona. Pikku hiljaa ajatukset ovat alkaneet selkeytyä ja lukkojen aieheuttamat reaktiot tasaantua. Ainakin toistaiseksi.

Big mamas home by Jenni S. Ihan sekaisin ku seinäkello - tunnelukot

LUE MYÖS: Tunnelukkoni

Juuri nyt päällimmäiset tunteet ovat jonkinlainen katkeruus. Minua ärsyttää tunnelukkojen olemassa olo ja se, että en pysty yhtään hallitsemaan niitä. Elämä olisi niin monin paikoin paljon helpompaa ilman lukkojen tuomia sudenkuoppia. Välillä mietin kannattaako minun yrittää ihmissuhteita ollenkaan, kun se on niin vaikeaa. Tunnen itseni myös ajoittain todella vialliseksi ja kuka nyt haluaisi itselleen viallisen tyttöystävän. Näinä hetkinä on todella vaikeaa kuunnella sitä järjen ääntä, joka yrittää sitkeästi väittää vastaan. Onneksi on ystäviä, joiden kanssa voi puhua ja purkaa asioita.

Eiköhän tämä tästä. Nämä tunteet ja ajatukset ovat osa prosessia ja osa tunnelukkojani. Lähden selvittämään niitä hiljalleen, yksi kerrallaan. Ehkä jonain päivänä olen hieman tasapainoisempi näiden suhteen.

LUE MYÖS:
Tunnelukkokäsittelyn verkkokurssi
Pelot uuden edessä
Hylätyksi tulemisen pelko

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *