Hae
Big mamas home

Instagram ennen ja nyt

Mutta moni kuva on, onnettoman kuvanlaadun lisäksi, pilattu läjäämällä päälle noin viisitoista epämääräistä filtteriä.

Päädyin eräänä iltana selaamaan instagramiani sinne ihan alkuun asti. Silloin en tiennyt, mitä hyötyä sovelluksesta voisi edes olla, mutta ajattelin kokeilla sitä silti. Niinhän siinä sitten kävi, että Instagramista on muodostunut blogin ohella tärkein kanavani. 
Liityin Instaan vuonna 2016, kun esikoisemme oli alle vuoden ja vietin vielä ensimmäistä vauvavuotta. Olin silloin kirjoittanut blogiani vajaan vuoden ajan. Osassa silloin postatuissa kuvissa oli jo pientä näkemystä ja potentiaalia. Mutta moni kuva on, onnettoman kuvanlaadun lisäksi, pilattu läjäämällä päälle noin viisitoista epämääräistä filtteriä tai sitten niissä on vain kuvauksellisesti kaikki pielessä. 
Täytyy sanoa, että olen iloinen tästä vuosien aikana tapahtuneesta kehityksestä. Aika kauas on tultu siitä kolmen vuoden takaisesta sekasotkusta. En ole vieläkään mikään instaguru, mutta suunta on ollut ainoastaan eteenpäin. Filtterit ovat vähentyneet ja kuvankäsittelytaidot, sekä visuaalinen silmä ovat kehittyneet. Aiheet ovat kutakuinkin samoja. Ja tästä tuli mieleeni Artun ja Natan tekemät postaukset otsikoilla Instagram ennen ja nyt. Ideana on puhtaasti verrata vanhoja julkaisuja tänä päivänä postattuihin. 
Valitsin tätä varten ihan niitä ensimmäisiä kuvia ja vertailukohdaksi tänä keväänä otettuja. 
insta, instagram, ig, valokuvaus, ennen ja nyt,
Kahvikuppikuvia instassa on näkynyt ihan alusta asti ja tullaan näkemään jatkossakin, ellei kahvi yhtäkkiä lopu maailmasta. Tämä kuva on ihan ok. Suurimman eron näkee ehkä toisenlaisessa perspektiivissä, siinä ettei kahvikuppi olekaan selkeässä pääosassa ja kuvankäsittelyssä. Minulle on viimeisin puolen vuoden aikana kehittynyt hyväksi havaittu tyyli ja tapa muokata kuvia. 
Mikä instatili tämä olisi, jos sieltä ei löytyisi selfieitä. Näiden suhteen suurin muutos on tapahtunut oman pääni sisällä. Kun aloin julkaista omia kuviani somekanavissa, olin vielä todella epävarma omasta kropastani ja naamastani. Toki nykyään selfietkin ovat hieman harkitumpia, kuin ennen. Sellaiset spontaanit kännykällä otetut selfiet päätyvät useammin stooriin, kuin feediin. 
Instaan ovat päätyneet myös Erikan kanssa otetut ensimmäiset asukuvat. Me ollaan kehitytty yhdessä aivan valtavasti ja otetaan nykyään toisistamme parhaat kuvat, koska kumpikin tuntee olonsa toisen kanssa vapautuneeksi ja omaksi itsekseen. Lisäksi me tunnemme toisemme hyvin ja olemme oppineet, mitä toinen haluaa. 


Jokaisella itseään kunnioittavalta somettajalta löytyy feedistään ruokakuvia. Niin myös minulta. Vasemman puoleinen kuva kuvaa hyvin silloista tapaani kuvata ruokaa. Mahdollisimman läheltä. Nykyisin annos on osa asetelmaa, eikä täytä koko kuvaa. 
Äiti-ihmisenä kuvaan toki lapsiani ja jaan heistä kuvia someen. Meidän lapsista ei näy tunnistettavasti kasvoja muutamastakin syystä, joita en ala nyt eritellä. Lapsien kuvaamisessa minusta on tullut ehdottomasti luovempi, enkä kuvaa heitä enää vain ylhäältä tai esimerkiksi pelkästään varpaita. Lasten kuvaamisessa, myös kameralla ja kuvaustaidoilla on iso merkitys. Varsinkin, kun omat lapseni ovat kumpikin siinä iässä, että korvat ovat pelkkä koriste. 
Kukat ja kasvit ovat aina olleet lähellä sydäntäni, joten olen kuvannut niitä aina, paljon. Olen ottanut kuvia kukista itse asiassa jo ennen blogia. Kuva eukalyptyksenoksista on tährähtänyt ja suttuinen, mutta muuten siinä on potentiaalia. Oletko muuten huomannut, että kukkakuvissa suosin #grazyflowerlady-tagia. 
Myös erinäisiä ruumiinosia on näkynyt instagramissa, kuten jalkoja, käsiä ja raskausvatsoja. Jalat taitavat viedä määrällisesti voiton, vaikka pallomasua olisi ihana kuvata edelleen. 
Siinä missä juon aamuisin ja päivisin kahvia, iltaisin ja kipeänä litkin teetä. Ja toki kuvaan myös teekuppeja. Jälleen vanhassa kuvassa on elementit ihan kohdallaan ja kehityksen näkee oikeastaan kuvankäsittelyssä. 
Silloin harvoin, kun ehdin lukea, se pitää ikuistaa. Harry Potterin käsikirjoitus saattaa olla viimeisin kirja jonka olen lukenut oikeasti kannesta kanteen. Äänikirjoja olen sen sijaan kuunnellut myös myöhemmin ja ihan loppuun asti. 
Asukuvissa on myös tapahtunut selkeää kehitystä. Kolme vuotta vanha asu sen sijaan on sellainen, että voisin pukeutua siihen edelleen. Jakku ja t-paita minulta löytyy edelleen. 
Myös lastenvaatteita on näkynyt instassa säännöllisesti. Niiden suhteen olen löytänyt uusia tapoja kuvata niitä, kuten yllä olevissa kuvissa näkee. Enää en ota pelkkiä flatlay-kuvia.
Oletteko te palanneet vanhoihin instakuviin? Herättävätkö ne kauhunsekaisia tunteita, vai lievää ylpeyttä?

5 kommenttia

  1. Minna M kirjoitti:

    Olipas mielenkiintoinen postaus! Kauniita kuvia otat! Ehkäpä selailen omiakin instakuvia sinne alkuaikoihin. Nyt en edes muista, minä vuonna olen instaan liittynyt.

  2. Marleena kirjoitti:

    Alussakin sulla on ollut hyviä kuvia, mutta nyt ne on selkeästi parantunut! Itse olin poistanut aika paljon vanhoja kuviani?

  3. Melissa kirjoitti:

    Itse otin Instagramin käyttöön joko 2013 tai 2014 ja varsinkin silloin nuo filtterit olivat aika kauheita. Silloin ei tainnut kukaan oikein tietää mikä tuo kana oikein on.

  4. Art LilyKristin | M.Hartikainen kirjoitti:

    Sinulla on kyllä niin kauniita kuvia <3 Itsekin palaan välillä vanhoihin kuviini ja ne kyllä aiheuttavat toisinaan ristiriitaisia tunteita 😀

  5. Jenni S. Big mamas home kirjoitti:

    Voi kiitos. Kiva, että tykkäsit.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *