Hae
Big mamas home

Perhepäivähoito & syksyn uudet tuulet

Minulta toivottiin jo keväällä postausta perhepäivähoidosta, jossa meidän molemmat lapset ovat olleet ja jatkavat syksylläkin. Olen pahoillani, että sen kirjoittaminen on venynyt tähän pisteeseen asti. Mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Tartun aiheeseen nyt kesälomalta käsin. Olen kirjoittanut aiheesta viime syksynä postauksessa Kokemuksia perhepäivähoidosta. Jos aihe kiinnostaa, niin kannatta käydä vilkaisemassa. 

Tiedän hoitomuotojen aiheuttavan paljon eripuraa ihmisten keskuudessa. Joidenkin mielestä perhepäivähoito on paras mahdollinen paikka pienelle lapselle. Jotkut taas ajattelevat, että päiväkoti on paras paikka iästä riippumatta. Puhumattakaan kotihoidon kannattajista. Ihanne tilanteessa molemmat tytöt olisivat olleet kotona kolmevuotiaiksi, mutta elämä ei aina mene ihanteiden mukaan. Olen itse ollut aikanaan perhepäivähoidossa ensimmäisestä vuodesta ihan kouluikään saakka ja koen silti pärjääväni sosiaalisilla taidoillani ihan hyvin. Ja lopulta meidän koko perheen kannalta oli hyvä, kun minä palasin töihin ja lapset pääsivät hyvälle hoitajalle. 
Meidän lapsille perhepäivähoito on toiminut paremmin kuin hyvin ja jatketaan siellä ainakin tämä tuleva vuosi. Esikoinen on kuitenkin alkanut osoittaa merkkejä siitä, että voisi ensi syksynä olla valmis päiväkotiin. Me aloitetaan päiväkodin etsintä todennäköisesti sitten vuoden vaihteessa, jotta päästäisiin toivottuun paikkaan. Olisi kiva, jos paikka olisi joku tuttu, jossa tytöt ovat jo olleet varahoidossa. Syksyyn mennessä kuopuskin on sen verran iso, että voimme etsiä heille yhteistä paikkaa. Autottomana perheenä, kun on helpompaa, jos lapset ovat samassa paikassa hoidossa. 

Esikoinen aloitti päivähoitotaipaleensa perhepäivähoitajalla kymmenkuisena. Aloitimme silloin osa-aikaisella hoidolla ja kuopus liittyi porukkaan saman ikäisenä. Meille sattui aivan ihana hoitaja, jonka kanssa olemme olleet samalla aaltopituudella ensi hetkestä lähtien. Jos se olisi meidän vallassa, hän saisi hoitaa meidän tyttöjä aina. Meillä ei ole tullut kertaakaan erimielisyyksiä siitä, miten hommat tulisi hoitaa tyttöjen kanssa ja aina kaikki on mennyt todella hyvin. 
Kuopuksen ensimmäinen hoitovuosi tuli tänä keväänä päätökseensä ja tietyllä tapaan se on ollut hyvin erilainen, kuin esikoisen. Little E on itkenyt tasan kaksi kertaa näiden kolmen vuoden aikana hoitoon mentäessä. Kuopukselle hoidon aloitus ei ole ollut yhtä helppoa. Pikkusisko on todella varautunut uusien ihmisten kanssa ja äidistä eroon joutuminen on joka kerta yhtä paha paikka. Mummilaankin mentäessä eroitku oli korvia raastava. Tämän vuoksi esimerkiksi osa varahoitopäivien aamuista ovat olleet hieman rankkoja. Meidän vakkarivarahoitoon hän on tottunut hienosti vuoden aikana ja siellä hän juokseekin jo vaatteet riisuttuaan hakemaan poneja. Uudet paikat tuottavat vaikeuksia ja itku tulee herkästi. Isin kanssa aamut menevät helpommin, mutta minusta eroaminen on lähes aina koettelemus. 
Tämä oli myös ensimmäinen vuosi, kun esikoinen on ollut hoidossa täyttä päivää viisi päivää viikossa. Aiemmin hoito oli osa-aikaista, mutta koska minä jatkoin tänä syksynä kokoaikaisessa työssä, myös hoitoaikatauluja piti muuttaa. Little E on kuitenkin sopeutunut hienosti uusiin aikatauluihin ja menisi hoitoon mielellään vaikka joka päivä. Myös lomilla. 

Rakastan perhepäivähoidossa sitä, miten innokkaasti hoitajat tekevät kaikkea lasten kanssa. Uskon, että pientä tuttua ryhmää on aavistuksen helpompi hallita, kuin isoa päiväkotiryhmää, mikä varmasti helpottaa hieman tekemistä. Tänä keväänä ryhmä on käynyt ainakin Korkeasaaressa ja Lastenmuseossa. Joulun alla he kävivät kahdessa erilaisessa nukketeatteriesityksessä ja syksyllä oli koko perhepäivähoitopiirin yhteinen sadonkorjuutapahtuma. Ja tässä ovat vain ne jutut, jotka muistan suoraan. Joka reissusta tulee myös kasa kuvia watsappiin. On ihanaa saada kuvia hoitopäivistä, kun ne ovat sitä aikaa jota ei itse pääse näkemään ja kokemaan yhdessä lasten kanssa. Minulle on edelleen hieman kova paikka, kun en pääse todistamaan jokaista valmiiksi saatua palapeliä tai hiekkakakkua. 
Syksyllä on luvassa uudet kujeet ja uudet kaverit. Meidän hoitoporukka, joka on pysynyt pitkään lähes samana, muuttuu syksyllä. Meidän tytöt pysyvät edelleen samalla hoitajalla, mutta ryhmästä lähtee kaksi tuttua lasta. Tilalle tulee kaksi uutta. Olemmekin yrittäneet kääntää tämän esikoisen kanssa siihen, että on kivaa saada uusia kavereita. Ja vanhoihin kavereihin pidetään kuitenkin yhteyttä edelleen, vaikka ei samassa hoidossa ollakaan. On hienoa opettaa lapsille, että vaikka hoitopaikat, kodit ja koulut mahdollisesti vaihtuvat, kavereihin voi silti pitää yhteyttä. Me olemme olleet tänä kesänä leikkimässä yhden tytön luona ja tässä on tulossa vielä yhden hoitokaverin synttäritkin, johon molemmat tytöt on kutsuttu. 
Heräsikö teillä jotain kysymyksiä perhepäivähoidosta? Vastaan niihin mielelläni omien kokemusteni pohjalta.

2 kommenttia

  1. Saron blogi kirjoitti:

    Hei ihana kuulla, että perhepäivähoito on teidän kohdalla sujunut hienosti! Ryhmä kuulostaa kivalta ja ihanaa, että he on puuhailleet paljon, mihin ehkä tavallisessa pk-ryhmässä ei olisi resursseja, kun on niin isot ryhmät. Selvästi teidän pph tekee töitä sydämellä ja se on tosi hieno juttu ♥

  2. Jenni S. Big mamas home kirjoitti:

    Kyllä vain. <3 On aivan mahtavaa, että tällaisia ihmisiä on.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *