Älkää tyytykö! Pitäkää rima korkealla
2
Edellisessä elämässäni, ennen eroa ja nykyistä parisuhdettani, haaveilin onnellisesta ja tasa-arvoisesta suhteesta. Ajattelin, että ehkä joskus tämä nykyinen suhteeni ottaisi sen harppauksen parempaan suuntaan (vaikka yksi harppaus ei olisi riittänyt). Uskoin vahvasti ihmeeseen, joka ei koskaan toteutunut. Meni pitkään ennen kuin tajusin, että se mikä minulle oli normaalia, oli kaukana normaalista. Vaikka koskaan ei pitäisi verrata omaa elämäänsä someen, silloin minä tein sitä. Vertasin omaa parisuhdettani muiden parisuhteeseen. Kun ero alkoi kyteä mielessä, katselin somea, luin tarinoita ja mietin, että tuollaisen parisuhteen minäkin haluan. Esimerkiksi Iinan ja Oton parisuhde vaikutti sellaiselta, jollaista minäkin haluaisin elää.
Deittaillessa tulee helposti olo, että pitäisi madaltaa rimaa
Deittaillessa huomasin nopeasti toistavani samaa kaavaa. Minua kiehtoi ne hallitsevat miehet, jotka laittoivat omat tarpeensa ihan kaiken edelle. Päädyin deittailemaan samanlaisia tyyppejä siitä huolimatta, että haaveilin jostain ihan muusta. Tärkeintä oli lopulta se ongelman tiedostaminen. Juttelin tästä myös terapiassa ja perehdyin asiaan muutenkin. Ilmeisesti sitä omaa kaavaa on vaikea rikkoa. Todennäköisesti olisin lopulta saattanut päätyä taas samanlaiseen suhteeseen, kuin aikaisemmin, jos en olisi teidotanut tätä ongelmaa.
Nettideittaillessa on myös hyvin helppoa ajatella, että maailma on täynnä niitä törppöjä tai niitä mukavia miehiä, joiden kanssa kemiat eivät kohtaa. Siinä tulee helposti ajatelleeksi, että omat vaatimukset ovat liian korkealla ja niitä pitää madaltaa. Mutta totuus on, että ei täydy. Omia vaatimuksiaan kannattaa miettiä, kuinka realistisia ne ovat. Joissain tapauksessa on myös hyvä tiedostaa, että omista vaatimuksista kiinni pitäminen saattaa pidentää sitä sinkkuaikaa.
Otti oman aikansa, että opin asettamaan niitä omia rajoja. Minusta tuli lopulta aika ärhäkkä niiden kanssa. Räksytin ja puolustin niitä välillä jopa turhan innokkaasti. Mutta koen, että oli tärkeää käydä läpi myös se vaihe. Toisekseen aloin hiljalleen ymmärtää mitä etsin. Mitä oikeasti haluan. Sitten piti oppia tunnistamaan ne red flagit ja rikkoa se oma kaava.
Lisäksi opin sen, jos mies on mukava tyyppi, niin se ei oikeastaan riitä. Sinkkuäitinä, joka on tottunut pärjäämään ja hoitamaan asiat itse, en ole varsinaisesti kaivannut miestä. Opin kytkemään lamput kattoon aivan itsenäisesti. Koska en tarvinnut kumppani, niin silloin kumppanin pitää tuoda elämääni lisäarvoa, jota siinä ei ole.
Tiesitkö, että tukimusten mukaan sinkkunainen on onnellisempi, kuin naimisissa oleva nainen? Miehillä tämä on päinvastoin.
Unelmien parisuhde
Lopulta, kun pidin riman korkealla ja omista rajoistani kiinni, sain sen unelmieni parisuhteen. Ollaan oltu kaksi vuotta yhdessä ja tässä on käyty läpi jo yhtä ja toista. Aina ei ole ollut helppoa. Viime vuodenvaihteessa väläyteltiin pari kertaa jo ero-korttiakin ennen kuin tilanne lähti aukeamaan. Mutta juuri nyt koen eläväni sitä unelmien parisuhdetta.
Meillä on äärimmäisen hyvä keskusteluyhteys kaikessa. Nyt todella ymmärrän mitä ihmiset ovat tarkoittaneet sillä kun ovat sanoneet keskustelun olevan pitkän parisuhteen salaisuus. Me pystytään puhumaan ihan kaikesta, mikä on ihanaa. Varsinkin omat traumani nousevat tasaisesti pintaan, mutta niistäkin me selvitään yhdessä.
Samalla arjen vastuut jakautuvat tasan. Kummallakin on oma kuormansa ja vastuunsa ja me oikeasti puhalletaan yhteen hiileen.
Yksi asia mikä sai minut havahtumaan siitä, miten hyvässä suhteessa nykyään elän, oli se kun lähtemiseni viikonlopun messuille ei aiheuttanut minkäänlaista lisä organisointia tai neuvottelua. Minä käytännössä ilmoitin vain meneväni messuille ja puolisoni totesi; ”Selvä. Mä olen vauvan kanssa.'” Tämä jotenkin korosti sitä, että vaikka meillä on lapsia ja vauva, kummallakin on yhtälainen vapaus mennä ja tehdä myös omia juttuja. Se on ihanaa.
Sen lisäksi olen huomannut, että tietyt sellaiset piirteet, joita näytän vain todella harvoille ja valituille, puskevat esiin hänen kanssaan. Saan olla juuri niin hassu ja pölhö, kuin todellisuudessa olen. Kova, piikikäs ulkokuoreni on alkanut todella sulamaan, mikä tuntuu äärimmäisen hyvältä.
Joten naiset, älkää oikeasti tyytykö vähempään kuin ansaitsette. Ja se että mies on vain mukava, ei ole edes se bare minimum. Kumppanilta on oikeus toivoa lisäarvoa siihen omaan elämäänsä. Minä saan nykyään jakaa elämäni ihmisen kanssa, jolla on samat arvot kuin minulla ja samat tavoitteet kuin minulla. Hän tukee ja rakastaa minua sellaisena kuin olen.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
Tärkeä ja hyvä postaus. Itse juuri eronneena huomaan myös että helposti ajautuisi samanlaiseen suhteeseen mitä exän kanssa ja pian voisin huonosti. Välillä tuntuu että onko rimani todella realistinen mutta mieluummin sitten yksinkin olen kuin voin huonosti. Ja mikään kiire juuri eronneena suhteeseen ei ole. Kunhan nyt rauhassa tutustun erilaisiin ihmisiin. Elin aika umpinaisessa kuplassa exän kanssa ja se ei ollut tervettä. Molemmat tarvitsevat suhteen ulkopuolista elämää. Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Osaat sanoittaa asiat juuri oikein. 😊
Siis juuri näin, mieluummin yksin, kuin onnettomana uudessa suhteessa. Ja kyllä minä suosittelen ehdottomasti sitä riman pitoa ylhäällä, koska itse löysin ihanan kumppanin sillä, että en tyytynyt vähempään. Toki sitä voisi ottaa ensimmäisen vastaantulijan, mutta se saattaa hyvin olla vain ojasta allikkoon.
Mutta nauti nyt! Deittailu voi olla tosi ihanaa! Varsinkin kun pitää kiinni omista rajoistaan. <3