Vauvakuumetta, erehdyksiä ja loppukesän tunnelmaa
0
🗙 Elokuussa on selkeästi sellaista tiettyä syksyn tuntua. Mutta, koska se on edelleen viimeinen kesäkuukausi, puhutaan mieluummin loppukesän tunnelmasta. Pitkän hellejakson jälkeen olemme saaneet viimein sadetta ja jopa hieman ukkosen jyrinää. Lämpöä rakastavana ihmisenä toivon, että ilmanlämpötila ei jää vielä pysyvästi alle kahdenkymmenen asteen, vaan saisimme nauttia lämpöasteista vielä hetken. Kotona olen tuonut tätä loppukesää, kotiin vaihtamalla koristetyynyjen päälliset tummempiin ja kaivanut esiin muutaman syksyisen sisustusesineen. Pellava ja puuvilla torkkupeitot saavat kuitenkin pysyä vielä olohuoneessa.
🗙 Little E palasi tällä viikolla hoitoon. Kävi aavistuksen hauskasti, sillä minulla oli mennyt kalenterissa merkinnät sekaisin ja olin tarjoamassa tyttöä hoitoon päivää aikaisemmin. Eihän se käynyt, joten päädyimme kävelemään tyttöjen kanssa rannan kautta puistoon. Voi sitä jälleennäkemisen riemua seuraavana päivänä, kun taapero näki omat kaverinsa. Leikit jatkuivat suurin piirtein samasta, kuin mihin olivat keväällä jääneet.
🗙 Viikonlopuksi Little E lähti mummilaan. Perjantai-iltana vilkutin ovella taaperolle, joka juoksi poninhäntä pomppien kohti hissiä, sekä mummin autoa. Olen kertonut ennenkin, kuinka iloinen olen siitä, miten hyvä ja lämmin suhde esikoisellani on isovanhempiin. Little E:n ollessa mummilassa, me saimme launtaina aivan erityisen vieraan. Veljeni tuli oman pesueensa kanssa meille kylään ja toi samalla näytille sukumme pienimmän. Veljenpoikani on vasta kuukauden ikäinen ja niin pieni ja suloinen, kuin vauva voi vain olla. Vauvakuume taisi taas nostaa hieman päätään.
🗙 Viikon päästä Baby B aloittaa hoidossa tutustumisen. Tuttavuutta hoitajaan ja hoitokavereihin on tehty jo menneellä viikolla iltapäivisin, kun olemme käyneet hakemassa taaperoa hoidosta. Viikon päästä vauvan pitäisi kuitenkin jäädä hoitoon ilman minua. Enkä voi väittää etteikö mamaa jännittäisi. Mutta, kuten perhepäivähoitajamme asiasta mainitsi, harvaa hoitolasta hänkään on saanut tuntea vatsasta asti. Eli ihan vieraat kasvot eivät onneksi ole kyseessä. Eiköhän kaikki mene lopulta hyvin.
🗙 Kunhan molemmat tytöt ovat hoidossa ja minulla on muutama päivä aikaa omille jutuille, hemmottelen itseäni viemällä blogitoimistoni kahvilaan. Lupasin itselleni, että irtaudun vielä parina päivänä tutuista ympyröistä. Aion nauttia siitä, että saan kerrankin kirjoittaa ilman, että ikkunan tai seinän takana joku nukkuu päiväuniaan. Sitä ennen nautin näistä viimeisistä päivistä kahdestaan vauvan kanssa kotona. Tätä aikaa tulee vielä niin kova ikävä.
xx
Jenni S.