Ensimmäinen päivä koronajäljittäjänä

Ohi on. Nimittäin ensimmäinen työpäivä koronajäljittäjänä. Toki mienua ei heti ensimmäisenä päivänä päästetty puhelimen ääreen. Voin kertoa tänään tulleen niin paljon uutta tietoa, että tässä on pää aivan pyörällä. Nukahdan tänään todennäköisesti hyvissä ajoin.

Työ vaikuttaa juuri niin mielenkiintoiselta, kuin mitä olen ajatellut. Melkein harmittaa, että minun pestini on vain reilun kuukauden mittainen. Ensinnäkin työskentelen jossain sellaisessa yksikössä, jota ei ole ollut aiemmin ja jota ei tule olemaankaan aikanaan samassa mittakaavassa kuin nyt. Ja tuskin tulen saamaan mistään muualta vastaavanlaista työkokemusta. Lisäksi, pääsen työskentelemään ensimmäistä kertaa elämässäni toimistoon. Olen tehnyt vuosia sitä perushoitotyötä, joten tämä on minulle täysin uutta. Plussaa toki on, että saan toimistossa käyttää isompia korviksia.

Ensimmäisen päivän perusteella ymmärrän jo paljon paremmin koronajäljitystä ja tämän hetken koronatilannetta. Olen tietoisesti suojellut itseäni, enkä ole seurannut tilastoja säännöllisesti. Olen pyrkinyt olemaan selvillä rajoituksista ja yleistilanteesta, mutta muutoin olen suojellut mielenterveyttäni. Minulla diagnosoitiin uupumisen yhteydessä ahdistuneisuushäiriö, joten yritän senkin puolesta olla varovainen.  Nyt tilanne iski jäljityksessä vasten kasvoja. Enkä voi juuri sulkea silmiäni siltä, kun tilanne tulee konkreettisesti työpöydälleni.

Siitä huolimatta olen oikeasti innoissani. Loma jää tänä jouluna vähille, mutta se ei haittaa. On minulla joulun pyhien pitkä viikonloppu ja viikonloppuvapaat, joten eiköhän tästä selvitä. Ja edelleen, tämä on hyvin erilaista kuin hoitotyö, jota saa painaa niska hiessä.

Ensimmäiset päivät tulevat olemaan varmasti henkisesti raskaita, koska opin jatkuvasti niin paljon uutta. Tämä ensimmäinen ilta on ollut vielä ihan kohtuullinen, mutta voi olla, että huomenna uni tulee nopeasti. Onneksi ensimmäiseen viikonloppuun kuuluu pitkä viikonloppu. Lisäksi, tyttöjen lomaillessa, ehdin palautua illan aikana työrupeamasta itsekseni. Uskon siis jaksavani. Ja olen aivan innoissani siitä, mitä pääsen tekemään. Se auttaa jaksamaan.

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Sain töitä

Kesätyöt on loppu

Pidin puoleni

Oppisopimuksella lähihoitajaksi