Raskausviikko 12 (11+0 – 11+6)
4
Beben koko: Luumu
Oireet: Tukkoinen nenä, ilmavaivat, verenvuoto ja suodatin kahvin haju etoo edelleen.
Raskausviikko 12
Kriittinen viikko 12 on viimein täynnä. Tähän asti päästessä aika moni huokaa helpotuksesta, koska suurin keskenmenoriski on viimein ohitettu. Toki raskautta on aika pitkään jäljellä edelleen ja raskausviikkoja aika paljon kerrytettävänä. Mutta ollaanhan tässä jo vähän selvemmillä vesillä.
Tällä viikolla sain lääkäriltä viimein apua kuukausia jatkuneeseen tukkoisuuteen. Mutta tätäkään en saanut ilman vähättelyjä. Oma kokemukseni on se, että lääkärit suhtautuvat todella nuivasti raskauden ongelmiin. Oli kyseessä sitten voimakas pahoinvointi, selkävaivat tai tukkoinen nenä. Lääkäri antoi minulle selkeästi sellaisen kuvan, että uskoi tukkoisuuteni johtuvan ennemmin kymmenen vuotta jatkuneesta pölyallergiastani ennemmin, kuin raskaudesta. Vaikka tämä tukkoisuus alkoi samaan aikaan kuin kaikki muutkin alkuraskauden oireet. Ja vaikka raskaus kaikkine oireineen on toki luonnollista, ei niitä oireita pidä missään nimessä vähätellä. Mitä moni lääkäri nykypäivänä tyytyväisenä tekee. Muistan miten ensimmäisessä raskaudessa, kun koin voimakasta pahoinvointia, sain vain voivottelua ja muistuttelua siitä ettei raskaus suinkaan ole sairaus.
Onneksi allergiaan tarkoitettu nenäsumute auttoi ja tukkoisuus on helpottanut. Mikä on tarkoittanut myös sitä, että olen saanut viimein nukuttua.
Verenvuoto
Säikähdin taas todella paljon, kun tämän raskausviikon alkupuolella vuodin taas verta. Vaikka alkuraskaudessa verenvuodot ovat yleensä normaaleja ja vaarattomia, niin ne säikäyttävät joka kerta yhtä perusteellisesti. Itse ainakin alan heti kuvitella erilaisia kipuja, jotka voisivat enteillä keskenmenoa. Verenvuoto kesti onneksi tosi vähän aikaa ennen kuin tyrehtyi kokonaan. Mutta kuitenkin riittävän kauan, että ehdin pelästyä ja muun muassa soittaa Naistenklinikalle. Ohje oli silloin kuitenkin seurata tilannetta ja odottaa ensi viikon ultraa.
Mahdollinen keskenmeno
Koska tähän raskauteen on liittynyt tätä verenvuotoa, olen meittinyt useampaan kertaan keskenmenoa ja sen mahdollisuutta. Mitä jos tämä raskaus päättyykin pelkkään suureen suruun? Väitän, että reaktioni on luonnollinen. Olen lukenut kaiken mahdollisen keskenmenoista ja alkuraskauden vuodoista, koska minun tapani käsitellä kriisejä on lukea kaikki mahdollinen fakta niistä.
Olen jäsennellyt ajatuksiani keskenmenoon liittyen. Yritän ajatella mahdollisen keskenmenon niin, että jos niin käy niin on tarkoitettu, koska sikiöllä todennäköisesti on siinä tapauksessa niin iso hätä ettei se selviäisi vatsan ulkopuolella. Tällöin luonto tekee tehtävänsä ja keskeyttää raskauden. Ja jos näin kävisi, se olisi surullista, mutta me voisimme yrittää uudelleen. Olen saanut jo kaksi elävää, tervettä lasta. Olen raskautunut lopulta kolme kertaa, kaksi viimeistä kertaa vielä aika helposti. Meillä on kaikki mahdollisuudet saada lopulta terve vauva yhdessä.
Voi olla että ajatusratani tuntuvat jostain kylmiltä, mutta tällainen järkeily helpottaa ehdottomasti omaa oloani tällaisessa tilanteessa. Tämä kaikki voi olla turhaa pohdintaa, mutta se on auttanut minua käsittelemään myös näitä tilanteita, kun vuodan verta.
Muutenhan oma oloni alkaa olla todella hyvä. Alkuraskauden pahimmat oireet ovat helpottaneet, joten nyt eletään sitä kaikkein epäuskoisinta aikaa. Onneksi ultraan on enää hetki.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
Kuukautiskivut ja muut vaivat, raskauden tuomat oireet ja vaihdevuodet moninaisine terveysongelmineen- olen sitä mieltä, että lääkärit vähättelevät näitä kaikkia. Ne ovat ”luonnollisia ja kuuluvat naiseuteen”. Usein olen sanonut, että jos näistä vaivoista kärsisivät miehet, niihin olisi keksitty monia apuja jo aikoja sitten. Ei saa tietysti yleistää, lääkäreitäkin on moneksi.
Toivon, että kaikki menee hyvin ja raskautesi etenee sinne toivottuun loppuun: terveeseen vauvaan! 🙂
Kyllä, lääkäreitä on moneksi. Mutta jos miehet näistä kärsisivät, niin hoitokeinoja olisi. Kyllähän kaikkia ”naistenvaivoja” vähätellään surutta, mutta itselleni se on aina näin raskauden aikana korostunut.
Toivotaan, että kaikki menee hyvin. Tuleva ultra kyllä jännittää.
Itse huokaisin helpotuksesta kun rv 13 alkoi tulla täyteen. Sitten 12+5 alkoi yllättäen runsas verenvuoto, joka päättyi vasta rv 13+0 ja 13+3 näkyi vielä vuodon jäämiä. Tuon kokemuksen jälkeen en ole ajatellut missään vaiheessa, että nyt kaikki olisi ok. Tänään rv 38+5 ja aika raskasta ollut 🙂 Meillä tosin tämä ensimmäinen raskaus, joka mennyt alkua pidemmälle ja lapsettomuushistoria. Päivystys naistenklinikalla on muuten käsittääkseni sellainen, että ottavat alkuraskauden verenvuodon takia näytille vain tiettyjen viikkojen täytyttyä. Itse pääsin näytille kun oli tuo rv 13 tulossa täyteen. Ensimmäisessä raskaudessa ja sen keskenmenossa (viikkoja alle 10) eivät suostuneet katsomaan vaan kaikki piti hoitaa yksityisen kautta. Se oli aika kauheaa kun on hätä ja pitäisi vielä kaivaa kukkarosta pari sataa lekuria varten.
Joo, ei se viikkojen täyttyminen sitä tarkoita, että kaikki olisi automaattisesti ok. Kaikkea voi tapahtua ihan viimemetreille asti. Nimimerkillä, kaksi hengenvaarallista synnytystä takana. Mutta uskon sinun ymmärtävän, mitä tuolla 12 viikon rajalla tarkoitin. Terveenä syntynyt lapsi on aina onni ja ihme, enkä todellakaan otta yhtäkään lastani itsestäänselvyytenä. Itselläni myös takana seitsemän vuoden lapsettomuus ennen esikoistani.