Käsikirjoitukseni sai uuden hylsyn – Mitä sille kuuluu juuri nyt
0Aloitin käsikirjoitukseni kirjoittamisen ja työstämisen marraskuussa 2025, ja ensimmäinen raakaversio valmistui tammikuussa 2026.
Kirjoitan romantasiaa, joka yhdistää romantiikan ja fantasian, mutta haluan tuoda mukaan perinteisiä korkeanfantasian elemettejä, joita genressä harvoin näkee. Tämä on kunnianosoitus niille tarinoille, joiden parissa olen itse kasvanut ja jotka ovat johdattaneet minut kirjoittamisen pariin.
Tarinani kertoo nuoresta, puoliverisestä, joka pelastaa tuntemattoman haltian hengen, josta on jostain syystä nähnyt unta. Tämä syöksee päähenkilön elämän raiteiltaan ja pakottaa hänet mukaan tapahtumiin, jotka liittyvät hänen omaan syntyperäänsä.
Tammikuussa en tiennyt sitä, millaista muokkausta käsikirjoitus tulisi käymään läpi. Olin jo silloin varma, että tarinassa on valtavasti potentiaalia. Olen edelleen samaa mieltä – itse asiassa se potentiaali on kasvanut jokaisella muokkauskierroksella. Tällaista tarinaa ei ole Suomessa vielä nähty.
Tarinassani oli potentiaalia ja nykyään sitä on vielä enemmän kun niin moni asia on muuttunut. Käsikirjoitukseni on käynyt läpi yhden laajemman kustantamokierroksen ja sen lisäksi olen lähettänyt sen pariin paikkaan erillisestä pyynnöistä. Tähän mennessä käteen on jäänyt pelkkiä hylsyjä, joista viimeinen tuli noin kaksi viikkoa sitten.
Vaikka osa hylsyistä on kirpaissut melko syvältä, niin nyt ymmärrän aika hyvin mistä syystä ne ovat tulleet. Tarina ei ole valmis ja siinä on yksi iso vika.
Uusi vaihe: Käsikirjoitus sai mentorin
Käsikirjoituksellani on nykyään mentori, Aurora Sainio. Liputan itse mentoroinnin puolesta, koska aina voi oppia niiltä, jotka ovat jo tehneet sen, mihin itse pyrkii. Aurora bongasi minut itse somesta ja tarjosi ohjaustaan: pääsin koeasiakkaaksi hänen uudelle mentorointipalvelulleen, ja minun tehtäväni on antaa palautetta hänen ohjauksestaan. Työstämme siis yhdessä tätä käsikirjoitusta aina kustannussopimukseen asti.
Meillä oli taannoin tapaaminen, ja kolmituntinen kului kuin siivillä käsikirjoituksesta jutellen. Sain kiitosta hyvistä henkilöhahmoista ja toimivasta dialogista. Sen lisäksi käytiin rakentavaa keskustelua romaanin rakenteesta ja siitä, miten kuvailen turhiakin yksityiskohtia liiankin tarkasti. 😅 Tiedossa on siis tiivistämistä ja karsimista.
Sain Auroralta todella hyviä vinkkejä ja tapaamisen jälkeen päädyin vaihtamaan kirjoitusohjelmani Wordiin.
Tapasin viime viikolla myös esilukijani Aalo Vanamon. Kävimme lounaalla ja juttelimme samalla kirjoittamisesta sekä romaanistani. Aalon palaute on ollut kullanarvoista, sillä hän on käynyt läpi ihan samoja vaiheita kuin minä ennen kustannussopimuksen saamista. Meitä yhdistää myös sama genre. Aalo sanoikin, että tunnisti käsikirjoituksestani tiettyjä ongelmia, jotka olivat olleet myös hänen tekstissään ennen sopparia.
Olen ylipäätään uskomattoman kiitollinen kaikesta käsikirjoituksesta saamastani palautteesta. Erityisesti rakentava kritiikki on ollut sitä, joka on vienyt tarinaa eteenpäin.
Aalon suosituksesta päädyin ilmoittautumaan myös ensimmäiselle kirjoituskurssille. Olin miettinyt tätä jo jonkin aikaa ja tutustunut erilaisiin vaihtoehtoihin. Aalon suositus löi päätöksen lukkoon ja nyt olen käynyt näitä kurssimateriaaleja omatoimisesti läpi.
Seuraavat askeleet
Seuraavaksi palaan käsikirjoituksen pariin ja alan uudelleenkirjoittaa sitä. Sain kirjoituskurssilta konkreettisen työkalun tarinan pituuden säätelyyn ja tähtään seuraavaksi maksimissaan 300 liuskaan. Tämä tarkoittaa sitä, että joudun editoimaan pois melkein puolet tekstistä, kun nykyinen versio on yli 500 liuskaa.
Tavoitteeni on, että käsikirjoitus pääsisi uudelle kustantamokierrokselle vuoden loppuun mennessä, mutta tämä aikataulu ei ole kiveen hakattu. Aion ottaa kaiken irti mentorin tuesta, kun valmistaudumme yhdessä uutta kierrosta varten.
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok / YouTube
Podcast: Kaverin kanssa
LUE MYÖS
En ajatellut, että minusta tulisi vaikuttajaa
Ihanaa alkanutta maaliskuuta. Mennään tänään syvälle. Kehopositiivisuus ihmisoikeusliike on itselleni oikea sydämen asia. Iso osa Instagram sisällöstäni on sitä, miten koen maailman lihavana.
Välillä tuntuu ironiselta, että juuri se asia, jonka ajattelin olevan suurin este vaikuttajan uralleni, olikin se paras ponnahduslauta.
Vuonna 2015…
Aloitetaan kuitenkin vuodesta 2015, jolloin aloitin blogini. Olin täyttämässä 26 vuotta ja olin koko aikuisikäni kamppaillut ylipainon kanssa. Olin kokeillut siihen mennessä jos jonkin näköistä laihdutuskuuria, dieettiä, puhdistusta ja mitä näitä nyt oli. (Eikä tälle kierteelle ollut luvassa loppua vielä moneen, moneen vuoteen.) Olin todella epävarma itsestäni ja kehostani, sekä kaikesta muustakin. Samaan aikaan olin raskaana esikoisestani.
Olin löytänyt blogien äärelle noin vuotta aiemmin ja olin alkanut haaveilla omasta blogista. Silloin se bloggaajan kuva, joka minulle välittyi, oli varsin kapea. Kaikki bloggaajat joita seurasin olivat laihoja. Pinterestin kuvasto oli vastaavanlainen. Tämä loi tahtomattaankin minulle hieman sellaista mielikuvaa, että ei minusta voi tulla bloggaajaa, jos joku saa tietää minun olevan lihava.
Siitä huolimatta halusin ihan hirveästi perustaa oman blogin. Ajattelin, että jos tekisin sen kasvottomana, kukaan ei arvaisi minun olevan lihava. En silloin ajatellut, että vaikuttamisesta voisi tulla työ. Se oli kivaa tekemistä samalla, kun hoidin kotona vauvaa.
Ei mahdollista minulle
Jossain vaiheessa mieleeni pyrki ajatus siitä, että vaikuttaminen voisi olla myös itselleni yritystoimintaa. Yksi vaikuttaja toisensa jälkeen teki ilmoituksen jäävänsä pois päivätyöstä ja ryhtyvänsä vaikuttajaksi. Se oli ihailtavaa.
Minun ajatukseni taustalla oli, että ensimmäinen asia, joka minun pitäisi saavuttaa voidakseni olla vaikuttaja, on laihtua. Ja mielellään paljon. Mielessäni ei ollut lukujen kasvattaminen tai eri alustoihin tutustuminen. Mielessäni oli laihduttaminen.
Ajattelin hyvin vahvasti, että ketään ei kiinnosta lihava vaikuttaja. Olivathan kaikki ammattivaikuttajat laihoja ja nättejä. Se saisi minutkin menestymään.
Miten nurinkuriselta tämä nyt tuntuu. 😅 Painoni on vuosien aikana jojoillut, mutta en ole missään vaiheessa ollut edes keskipainoinen ja siitä huolimatta urani on edennyt. Siihen on vaikuttanut lopulta monet, monet muut asiat, kuin itse paino.
Mutta näin yhteiskunta haluaa meille uskotella. Lihava ei ole yhtä hyvä. Lihava ei ole menestyjä. Lihavuus on ominaisuus, josta pitää pyrkiä eroon, jos haluaa olla onnellinen.
Kiinnostaako sinua kuulla lisää vaikuttajan työstäni?
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Haluatko lukea lisää ajatuksiani? Haluatko päästä syvemmälle ja oppia minusta enemmän? Kiinnostaako tekemäni työ? Kiinnostaako some? Tilaa uutiskirjeeni, liity blogin omaan sisäpiiriin. Kirjoitan sinne enemmän omia henkilökohtaisia ajatuksiani. Kirjoitan työstäni, ovalluksistani ja annan vinkkejä.
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Podcast: Kaverin kanssa
LUE MYÖS
Viimein mun uutiskirje on totta!
Blogi täyttää yhdeksän vuotta!
Blogin kirjoittaminen tökkii juuri nyt