Heippa! Pitkästä aikaa! Päädyin pitämään pienen kirjoitustauon. Syy tälle on ollut tietysti mitä parhain. Meidän vauva nimittäin syntyi viimein. Nyt hän on jo viisi päivää vanha ja hurmannut täysin meidät kaikki. Olen toki täydellisen puolueellinen, mutta hän on yksinkertaisesti aivan ihana. Ensimmäiset päivät ovat sujuneet niin lupsakasti, kuin vain oikeastaan voi. Toki, tämä vastasyntyneen täydellinen rytmittömyys tuo oman mausteensa näihin päiviin, mutta tässä me tutustutaan ja haetaan pikkuhiljaa niitä rytmejä ja rutiineja hänen tahtiinsa.

Vauva on tietysti tällä hetkellä prioriteetti numero yksi. Keskityn tällä hetkellä hyvin vahvasti siihen, että saadaan täysimetys onnistumaan. Puoliso on ottanut äärimmäisen ihanasti koppia sitten oikeastaan kaikesta muusta. Isommista lapsista, sekä kodista. Mitä arvostan valtavasti. Nämä pari ensimmäistä kuukautta ovat tietyllä tapaa ne kaikkein intensiivisimmät ja sitten alkaa hieman helpottamaan, kun vauva löytää vähän rytmiä. Voin kertoa, että tähän mennessä yksikään yö vauvan kanssa ei ole ollut samanlainen. Yhdistävä tekijä on ollut vähäinen uni, mutta se millä tavalla, on ollut joka kerta ylläri.

Tulevina päivinä

Tulen palaamaan synnytyskertomukseen vähän myöhemmin. Mutta kaikki meni oikeastaan aika hyvin, vaikka lähtökohtina olikin minun synnytyspelkoni. Kuten sanoin, vauva ja imetys ovat tällä hetkellä prioriteetti numero yksi. Mutta haluan tehdä arkeen myös vähän tilaa omille jutuilleni, koska tarvitsen sitä. Siispä, pikku hiljaa, tulen ottamaan aikaa myös somelle. Olen kyllä sanonut, että ainakin elokuun olen enemmän tai vähemmän äitiyslomalla. Syksymmälle olisi kuitenkin kiva saada omia projekteja vauva-arjen oheen.

Halusin tulla nyt sanomaan tänne blogiin nopeat heipat. Se auttaa minua palaamaan pikku hiljaa kirjoittamisen pariin ja tarjoaa teille vähän kuulumisia. Ihan vielä en lupaa teille ihan jokapäiväistä postaustahtia, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Tulen kertomaan teille paremmin ainakin ensimmäisten päivien kuulumisia, synnytyskertomuksen, sekä sen viimeisen raskausajan asun. Ja tuskin se siihen jää.

Nyt aion kuitenkin kömpiä tuonne perhepetiin vauvan viereen nukkumaan ainakin siksi hetkeksi, kunnes vauva vaatii ruokaa. Ihana kuitenkin kirjoittaa taas.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Raskausviikko 40 (39+0 – 39+6)

Raskausviikko 39 (38+0 – 38+6)

Raskausviikko 38 (37+0 – 37+6)

Raskausviikko 37 (36+0 – 36+6)

Raskausviikko 36 (35+0 – 35+6)

Beben koko: Vesimeloni

Oireet: Supistuksia, hikoilu, närästys.

Raskausviikko 40

Tässä vaiheessa vauvan laskettu aika on tullut ja mennyt jo. Pikku tyyppi viihtyy äärimmäisen hyvin yksiössään. Naureskeltiin, että allekirjoittanut on vaan niin pirun hyvä kasvualusta näille ihmislapsille ettei heistä kenelläkään ole haluja syntyä omaehtoisesti. Huomaan, että itselläni ajatukset ovat nyt kääntyneet hyvin vahvasti sinne tulevan viikon käynnistämiseen. En odota enää ihan samalla tavalla sitä, että synnytys käynnistyisi sponttaanisti, vaan katse on kääntynyt tuleviin lääkärinaikoihin. Toki, kaikki on vielä mahdollista.

Meillähän oli pieni, vieno toive siitä, että synnytys olisi käynnistynyt viimeistään tällä viikolla. Tämä sen vuoksi, että isommat lapset olivat isällään ja heidän hoitonsa olisi järjestynyt sillä. Tulevalla viikolla heidän hoitopaikkansa pitää myös järjestää. Onneksi minun äitini on valmiudessa ja isot saavat hyvin todennäköisesti yhden mummilaloman vielä tähän kesän loppuun. Mikä on tietysti heille aivan ihana bonus. Kumpikin kun tykkää olla mummilassa.

Oloja

Ystäväni kysyi juuri miten olen voinut. Mietin vastausta pienen hetken ja totesin voineeni todella hyvin. Mikä ei ole edes kaunisteltu totuus. Toki tämä loppuraskaus tuntuu raskaalta. Vauva on jo iso ja tuon vatsan kantaminen tuntuu kropassa, mutta jaksan silti mennä, tehdä ja touhuta. En samalla tavalla kuin kolme kuukautta sitten, mutta jaksan kuitenkin. Selässä tuntuu välillä, mutta ei kuitenkaan niin pahasti ettei sitä annos paracetamolia korjaisi. Vauva on niin alhaalla, että keuhkot eivät ole samanlaisella koetuksella, kuten isompien raskausaikana. Jatkuvaan hikoiluun menee hermo, mutta sekin on oikeastaan aika pientä siihen nähden, mitä tämä voisi olla. Joten en voi olla loppujen lopuksi muuta, kuin tyytyväinen.

Mielialat ovat heitelleet laidasta laitaan, aika nopeallakin temmolla, mutta kuitenkin sellaisella normaalilla spektrillä. Turhautuminen kuuluu asiaan, mutta muutaman vaikean päivän jälkeen sekään ei ole ollut ihan niin paha. Kuten sanoin, omat ajatukset ovat kääntyneet vahvasti sinne käynnistämiseen mikä osaltaan on helpottanut tätä turhautumista.

Vauva on edelleen hirmu aktiivinen. Hän liikkuu ja jumppaa mahassa sen verran, kuin tilaa riittää ja vaikuttaa tyytyväiseltä. Vakuuttelut siitä, että täällä ulkopuolella on paljon enemmän tilaa liikkua, tuntuvat menevän ihan kuuroille korville.

Kävin tällä kyseisellä raskausviikolla (39+6) myös vyöhyketerapeuttisessa synnytyksen käynnistämis hoidossa Mamalempeellä (palvelu saatu*). Näin muutaman päivän jälkeen voin sanoa, että ei se synnytys nyt lähtenyt käyntiin. Miian mukaan parhaat tulokset tulevat yleensä lasketun ajan jälkeen. Hoito oli siitä huolimatta aivan ihana ja tuli todella tarpeeseen tämän pienen stressin ja turhautumisen keskellä. Kirjoitan tästä kokemuksesta teille vielä kokonaan oman postauksensa.

Viimeinen neuvola

Viikkoon mahtui myös neuvolakäynti, jonka todettiin olevan nyt viimeinen ennen vauvaa. Koska minulla on tulevalla viikolla lääkärinkäyntejä käynnistämisyksikössä, niin neuvolaseurannalle ei raskauden osalta ole tarvetta. Neuvolan jälkeen kävin vielä nopeasti keuhkoröntgenissä, koska olen hoitanut kymmenen vuotta sitten tuberkuloosipotilasta. Nykyään tästä ollaan paljon tarkempia, kuin vielä viisi vuotta sitten, kun odotin keskimmäistäni. Keuhkokuvat olivat onneksi puhtaat, joten synnytyksen jälkeen ei ole sen osalta tulossa yllätyksiä.

Tämän uskallan sanoa olevan varmuudella toiseksi viimeinen raskausviikkopostaus. Näyttäisi siltä, että viikolle 41 riittää vielä juttua, mutta sen jälkeen meillä on jo vauva ja sen myötä ihan uudet kuviot. Aivan ihanaa heinäkuun viimeistä viikkoa!

-Jenni

KUVAT 1 & 2: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Raskausviikko 39 (38+0 – 38+6)

Raskausviikko 38 (37+0 – 37+6)

Raskausviikko 37 (36+0 – 36+6)

Raskausviikko 36 (35+0 – 35+6)

Raskausviikko 35 (34+0 – 34+6)