Minut voi blokata
7
Olen viime aikoina pohtinut taas paljon sitä, mitä kaikkea vaikuttajat joutuvat esilläolon ohessa sietämään. On arvostelua, haukkumista, kiusaamista, vainoamista ja varmasti myös sellaisia asioita, joita en muista tässä mainita. Joissain tapauksissa kiusaaminen jatkuu vuosia. Ja tässä ei puhuta nyt rakentavasta kritiikistä, vaan jostain ihan muusta. Kaikkia ei tietenkään voi miellyttää, mutta sitten on myös niitä, jotka haluavat tieten tahtoen tuottaa pahaa mieltä toiselle. Siltä ei voi välttyä, koska sitä on myös äärimmäisen vaikea suodattaa.
Itselläni on nollatoleranssi kaikkeen kiusaamiseen ja häirintään, sekä äärimmäisen nopea blokkisormi. Siedin kiusantekoa aiemmin huomattavasti paremmin, mutta vuoden 2020 jälkeen herkistyin tälle kaikelle niin, että totesin olevani mieluummin jyrkkä, kuin ottavani mielelleni yhtään ylimääräistä kuormaa. Tein myös vuosia sitten päätöksen etten selittele ja puolustele itseäni. Loppujen lopuksi ainoat mielipiteet, jotka merkkaavat minulle jotain, ovat läheisteni.
Joidenkin mielestä blokkisormeni on taatusti liian herkkä, mutta tällä hetkellä tiedän itse, millaisesta viestinnästä kuormitun. Asialliseen kritiikkiin vastaan aina, mutta oikeastaan lähes kaiken muun poistan suoraan. Minulla ei ole kiinnostusta lähteä väittelemään tuntemattomien ihmisten kanssa.
Tarvitseeko kaikkea sietää?
Aina, kun nämä asiat nousevat puheenaiheeksi, ennen kaikkea silloin kun puhutaan vaikuttajista, yleisin kommentti on; ”Jos on valinnut olla esillä, täytyy sietää sen seuraukset.” Olivat ne mitä hyvänsä. Itseäni on muun muassa vainottu somen välityksellä vuonna 2020. Toiset vaikuttajat ovat saaneet tappouhkauksia. Kommenttikenttien trollit ovat vain osa kaikkea tätä. Eikä kaikkea tätä tarvitse todellakaan sietää. Ei edes julkisessa työssä.
Minun tehtäväni ei ole miellyttää täällä kaikkia. Jos kumarran yhteen suuntaan, niin pyllistän toiseen. Miellyttämisen sijaan koen tärkeämmäksi olla uskollinen omille ajatuksille ja mielipiteilleni. Osan teksteistäni kuuluu myös olla provosoivia ja ajatuksia herättäviä, koska asiat eivät muutu ilman herättelyä. Osa on sitten puhtaasti vertaistuellisia ja tietoa antavia, osa taas viihdettä. Yritän tehtä tätä kuitenkin aina toisia ihmisiä kunnioittavasti. Ja kuten sanoin, minulle itselleni riittää, että pystyn itse seisomaan omien sanojeni takana. Jos tekemäni sisältö ärsyttää, minun seuraamiseni voi jättää ja minut voi blokata halutessaan. Oma blokkisormeni tulee jatkossakin olemaan herkkä.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
Aika moni vaan tuntuu ottavan sen asiallisen kritiikin/kommentoinnin kiusaamisena/maalittamisena. Esim. henkilö x julkaisee postauksia missä vaikkapa muksu on ilman pipoa vaikka pakkasta ja sitten kun tätä aletaan ihmettelemään/kyselemään, niin sitten hirveet uhriutumiset tulille. Tai sitten väännetään asia ihan eriksi mitä kommentoijat tarkoitti. Näitä uhriutumisen mestareita valitettavasti riittää. Tuo nyt vähän typerä esimerkki, mutta sait varmaan pointista kiinni. Noita tappouhkauksia yms. en sitten ymmärrä yhtään, huh huh. Itsellä ei kyllä polla kestäisi toimia ”vaikuttajana”, sen verran idiootteja on maailma täynnä.
Mä luulen, että osasyynä tälle on se, että kun kommunikoidaan tekstimuodossa, niin kommunikoidaan ilman äänensävyjä. Sitä on ihan tutkittu, että jos kirjoitetusta tekstistä on mahdollista käsittää jotain väärin, se myös käsitetään väärin. Minäkin olen ihan varmasti postanut kommentteja, jotka on ehkä tarkoitettu ystävällismieliseksi, mutta jotka minä olen tulkinnut passiivisagressiivisiksi. Varsinkin nyt, kun sietokykyni on entistä alhaisempi. Plus, itse olen todennut, että pyytämättä annettu neuvo on oikeasti moite. Neuvoja kannattaa oikeasti antaa vain ja ainoastaan silloin, kun sitä pyydetään.
Suosituimmat vaikuttajat saavat kymmeniä, jopa satoja viestejä päivässä ja jos silloin joukossa on useampi suoraan sanottuna paskamainen kommentti, myös ne vähemmän paskamaiset saattavat tuntua entistä ikävämmiltä.
Lisäksi minusta on hyvä muistaa, että somessa ulos näkyy vain tarkoin valikoitu murto-osa ja esimerkiksi itse teen paljon sisältöä etukäteen. Joten esimerkiksi kuvien olosuhteista voi sanoa hyvin vähän. Hyvänä esimerkkinä muutamat asukuvat, jotka olen julkaissut viimeaikojen paukkupakkaspäivinä, mutta jotka on otettu nollakelillä. Kuvat saattavat kertoa enemmän, kuin tuhat sanaa, mutta ovat silti vain pysäytettyjä hetkiä, joista ulkopuolinen katselija saa hyvin vähän irti.
Itse en ole vaikuttaja, enkä osaa edes kuvitella mitä koette! Kiitos hienosta kirjoituksesta. Mun mielestä rajat saa ja pitääkin laittaa sekä blokkisormi viuhua silloin kun siltä tuntuu, varmasti muutoin vaikuttajana tomiminen on ihan mahdotonta.
Ja kun astuu esille asettaa itsensä heti alttiiksi arvostelulle. Valitettavasti kaikkia ei voi miellyttää. Itse yritän muistaa Brenee Brownin neuvon: ota vastaan arvostelua vain niiltä, jotka pelaavat yhtä korkealla tasolla kuin sinä. Ne jotka eivät ole asemessasi eivät voi ymmärtää kaikkea sitä mitä sinun osaasi kuuluu, mutta jos joku joka on samalla tasolla kuin sinä ja antaa sinulle palautetta, silloin se luultavasti on hyödyllistä ja raknetavaakin. Kaiken muun voi unohtaa, vaikka eihän se helppoa ole painaa villaisella rumia sanoja.
Itse sain tänään omasta mielestäni täysin aiheettomasti negatiivistä palautetta ihan suoraan henkilökohtaisesti eräältä puolitutulta, joka todellakaan ei tiedä mitä asemassani koen ja teen. Hän näkee vain pintaraapaisun kaikesta ja sitä tottakai on helppo kritisoida. Koin että hän oli pahoittanut mielensä aivan muista syistä ja minä satuin olemaan hyvä oksennusämpäri ja syyllinen hänen pahaan mieleensä.
Minulta meni puoli iltaa antaessa anteeksi tälle henkilölle, koska kiukustuin hänen epäreiluudestaan niin paljon. Lopulta pystyin kääntämään hänen palautteensa positiiviseksi ja lähetin hänelle viestin, jossa pyysin häntä osallistumaan kritisoinnin sijasta. Hän kieltäytyi, koska on kuulemma liian vaikeaa. Hahaa! Tulipa taas todistetuksi, että Brenee on oikeassa.
Ihanaa alkukevättä Jenni, pidä lippu korkealla ja kurjat tyypit loitalla, ansaitset parasta!
Kiitos ihanasta kommentista ja tosi hyvin sanottu. Itse pidän omaa linjaani hyvänä ja itselleen toimivana. Mutta tiedän, että varsinkin ne, jotka eivät tule kuulluksi ja huomioiduksi omien mielipiteidensä osalta, ovat todenäköisesti eri mieltä. Mutta kuten sanottu, me emme ole toisten ihmisten likasaaveja.
Ihanaa kevättä myös sinulle!
Kirjoittamisessa on just se huono puoli kun ei välity ilmeet eikä äänensävy. Ymmärrettäväähän se on että tulkitsee ”kaikki” ns. vihalasien läpi jos jatkuvasti joutuu ties mitä kakkakommentteja lukemaan.
Toi mun esimerkki oli kyllä huono, en vaan viitsinyt laittaa mitään todellista tapausta. Suurin osa kyllä tietää että vain osa näkyy kuvissa/postauksissa, mutta jos esim. tietty juttu toistuu ja toistuu, niin helposti siitä seuraa ihmettelyä. Ja on myös sitä että näytetään vaan niitä idioottimaisempia viestejä ja ne asiallisemmat kommentit ignoorataan täysin. Tästä saa sitten näytettyä just itselleen sopivan narratiivin. Varsinkin lapset ja lemmikit on sellainen vaaranpaikka että itse en varmaan edes uskaltaisi ko. aiheista postata xD
Loppujen lopuksi fakta kuitenkin on, että edes tällaisissa toistuvissa ns. ihmettelyn aiheissa, se ei ole lopulta yhdenkään seuraajan tai lukijan asia puuttua näihin. Vaikka kuinka ihmetyttäisi. Ruudun taakse ei välity riittävästi tietoa ja yksikään vaikuttaja ei lopulta ole tilivelvollinen seuraajilleen.
Mutta kyllä, jos useampana päivän niskaan on satanut sitä itseään, on vaikeaa nähdä mitään positiivista vähänkään kriittisistä kommenteista. Kuten sanottu, olen varmaan itsekin herkimpinä päivinä poistanut sellaisia viestejä, jotka eivät ole olleet täysin asiattomia.
Mun pointtina olikin lähinnä keskustella siitä kolikon toisesta puolesta. Reagointi tähän asiaan on taatusti erilainen jos itse bloggaa/instagrammaa/what ever kuin sellaisella joka ei sitä tee.
Juu, eihän ne asiat muille kuulu eikä ole tilivelvollisuutta, mutta annanpa tässä nyt (taas) esimerkin: henkilö x julkaisee ihan itse julkisella kanavalla kontenttia mistä ihmiset (ihan oikeasti syystä, en mene yksityiskohtiin ettei ole tunnistettavissa) huolestuvat. Alkaa kyselyt, ihmettelyt. Henkilö x ei kommentoi asiaa, pistää estot kaikille jotka kyselee. Tämmöisessä tapauksessa musta on ihan turha ihmetellä jos saa kuraa niskaansa, kun asian olisi voinut hoitaa ihan toisinkin.
Mutta joo, eihän toi julkisesti somettaminen mitenkään helppoa nykyään ole. Kuten sanonkin oma psyyke ei sellaista kestäisi. Sympatiat kyllä kuitenkin teidän puolella 🙂