Nämä jutut ilahduttavat minua juuri nyt
0Pionikausi
Tämän kukkahullun lempikausi on saapunut. Nimittäin pionikausi. Kausi on alkanut taas häkellyttävän upeilla Coral Charm-pioneilla, joiden kukka vaihtaa väriä. Coral Charm pionit ovat nuppuvaiheessa syvän pinkkejä ja kun nuppu on auennut kokonaan, se on vaihtanut väriä valkoiseksi. Pian perässä saapuvat ne perinteisemmät, pompommaiset pionit, jotka myös tuoksuvat aivan super ihanalta. Näistä kukista nautin aina heinäkuuhun asti täysin rinnoin. Kai nämä ovat todellisen kesän lapsen lempikukkia.
Koko ajan syvenevä suhde
Ollaanhan me aivan alussa meidän suhteen kanssa. Mutta on aivan ihanaa, kun se pikku hiljaa syvenee ja syvenee, kun opimme hiljalleen tuntemaan toisiamme paremmin. Tässä on vielä kaikenlaista edessä päin ja varmasti useampia kompromisseja tehtävänä. Kuten mihin saada aikanaan yhteen muuttaessa hänen tietokoneensa ja tietokonetuolinsa. Kaikki vinkit esteettisimmistä, kunnollisista työtuoleista otetaan vastaan, sillä itse olen nähnyt vain niitä rumia. Toistaiseksi naitin kuitenkin tästä tämän hetkisestä suhteen vaiheesta huomattavasti.
Marvelin Moon Knight-sarja
Olen todella innoissani tästä Marvelin uusimmasta Moon Knight sarjasta. Tähän mennessä kaikki Marvelin sarjat ovat vaatineet pari jaksoa, ennen kuin siihen on päässyt kunnolla mukaan. Loput ovat olleetkin sitten juuri niin eeppisiä, kuin Marvelilla yleensä. Moon Knight kuitenkin tempaisi mukaansa ensimmäisestä jaksosta lähtien ja olin heti koukussa. Sarja on myös pitänyt otteessaan joka jakson ajan. Päähenki Steve on ihana ja symppis ja hänestä on tulossa kovaa vauhtia uusi suosikkini.
Ensimmäinen livekeikka vuosiin
Ihan uskomatonta, kuinka paljon Antti Tuiskun livekeikka lopulta piristi ja ilahdutti. Oli ihanaa viettää aikaa rakkaan ystävän kanssa. Sen lisäksi oli aivan äärettömän ihanaa tanssia ja laulaa ja eläytyä musiikkiin. Ilahduin siitä, että osasin suurimman osan Antin esittämistä kappaleista ulkoa ja pystyin laulamaan niiden mukana. Tämä tuulettuminen tuli todella tarpeeseen.
Hiirenkorvat puissa ja pensaissa
Etenevä kevät jaksaa tällä hetkellä ilahduttaa joka päivä. Myös ikkunani takaisiin puihin on viimein ilmestynyt aavistus vihreää. Toivottavasti ilmat tästä lämpiäisivät viimein edes hissukseen. Vaikka omien muistikuvien mukaan nämä lämpötilat taitavat olla melko tavallisia tähän vuoden aikaan nähden.
Marvelin uudet elokuvat
Ihan pian ensi-iltansa saa uusi Doctor Strange, jota odotan malttamattomana. Ensinnäksin pääsen näkemään taas niin Doctor Strangen ja Wanda Maxinoffin valkokankaalla. Wandasta on tullut ehdottomasti yksi suosikkihahmoistani mitä pidemmälle MCU:n elokuvat ovat tarinaansa vieneet. Toinen, mitä odotan on Thor-elokuva, joka saa ensi-iltansa kesällä. Thorin neljännestä omasta elokuvasta on julkaistu uusi trailer, joka vaikutti todella lupaavalta. Poikaystäväni kertaa minulle kaikkia kuulemiaan spekulointeja tulevasta elokuvasta. Thor: Love and thunder tulee Yhdysvalloissa ensi-iltaan syntymäpäivänäni. Marvel jaksaa kyllä ilahduttaa vuodesta toiseen, enkä voi olla fiilistelemättä tätä kerrassaan ainutlaatuista elokuvien sarjaa.
Valokuvaaminen
Olen innostunut taas valokuvaamaan ihan uudella tavalla. Muutenkin kuin joka toinen viikonloppu Katrin kanssa. Etsin uusia valokuvausideoita ja opettelen parhaani mukaan käsitellä kuvia entistä paremmin ja kokeilla myös vähän jotain uutta. Valokuvaaminen on ollut minulle viime vuosina äärimmäisen tärkeä tapa ilmaista iteäni luovasti. Toki nyt olen löytänyt uudelleen myös akvarellit, mutta kuvaaminen tuskin jää. Aina välillä siihen saa uutta inspiratiota ja potkua.
En ole enää uupunut
Nyt ehkä uskallan viimein sanoa varovaisesti ääneen tämän. En ole enää uupunut. Jaksan asioita ja väsymykseni alkaa olla normaalia. Olen ollut viimeaikoina myös huomattavan parempi äiti, kuin esimerkiksi vuosi sitten, aivan piippuun palaneena. Jaksan tehdä lasten kanssa asioita ja kaikkea muutakin. Siivoaminenkaan ei tunnu enää loputtomalta suolta, vaan aika normaalilta. Kaikin puolin muutenkin, olo on tämän suhteen aika normaali. Ahdistuneisuushäiriö on asia erikseen. Sen kanssa opettelen elämään edelleen, mutta ainakaan en ole enää uupunut. Se on huojentavaa.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Sukunimen vaihtaminen
Asia, jota olen miettinyt todella pitkään, on sukunimeni vaihtaminen. Minulla on tällä hetkellä melko perinteisesti isäni sukunimi, mutta se ei ole ensimmäinen sukunimeni. Ensimmäiset vuodet minulla oli äitini sukunimi. Se muutettiin samalla, kun äitini otti isäni sukunimen heidän mennessään naimisiin, kun ensimmäinen pikkuveljeni syntyi. Ja edelleen, näin kolmenkymmenen vuoden jälkeen identifioidun vahvemmin tähän ensimmäiseen sukunimeeni, vaikka en edes muista sitä aikaa kun se oli virallisesti sukunimeni.
Ymmärrän, miksi sukunimeni on vaihdettu vanhempieni mennessä naimisiin. Olisi ollut varmasti hassua, jos minulla olisi ollut eri sukunimi kuin molemmilla vanhemmillani. Mutta kieltämättä minua harmittaa, koska nyt haluaisin vaihtaa itselleni takaisin ensimmäisen sukunimeni. Suomessa elää vahvana käsitys siitä, että lapselle pitäisi perinteiden mukaan antaa isän sukunimi. Vaikka kyseinen perinne on vain joitain vuosia vanha, kuten sukunimet yleensä. Sukunimiä alettiin ottamaan käyttöön vasta 1800 luvun loppupuolella ja laki sukunimen käyttöönotosta tuli vasta vuonna 1920. Eli sukunimiä on ollut virallisesti vasta sadan vuoden ajan. Joten isän nimen antaminen lapselle ei ole mikään vuosisatoja vanha perinne, vaan aika tuore juttu.
Lapsille annetaan sairaalassa automaattisesti äidin sukunimi, mikäli vanhemmat eivät ole naimisissa. Enkä henkilökohtaisesti näe mitään syytä, miksi se pitäisi muuttaa. Omilla lapsillani on isänsä sukunimi, koska se oli harvinaisempi kuin omani, joten sovimme tästä. Mikäli saan vielä lapsen, en ole yhtään varma siitä suostuisinko siihen, että lapset saisivat isänsä sukunimen.
Sukunimen vaihtaminen
Olen puhunut sukunimenvaihdosta jo teini-ikäisenä. Äitini vastusti silloin nimen vaihtamista ja perusteli sitä sillä, että vierasperäinen nimi pitää tavata joka paikassa eri viranomaisille. Perustelu on siinä mielessä ontuva, että myös nykyinen sukunimeni on käännös vieraskielisestä nimestä ja joudun tavaamaan sitäkin eri viranomaisille. Tilanteeni ei siis juuri muuttuisi. Sukunimen muuttaminen on pyörinyt mielessä siis jo vuosia ja olen puhunut siitä avoimesti. Olen myös sanonut, että ensi kerran, kun passini mon menossa vanhaksi, vaihdan viimein myös nimeni. Koska nimi on ollut minulla ennenkin, niin sen vaihtaminen ei tule olemaan mikään ongelma. Vähän kuin vaihtaisin avioeron jälkeen takaisin tyttönimeeni.
Jotkut ovat kyselleet, onko nimen vaihtamisessa mitään järkeä, kun haaveilen joskus naimisiin menosta. Mutta en ole koskaan sanonut, että tulisin ottamaan puolisoni sukunimen. Kuten sanoin, identifioidun todella vahvasti entiseen sukunimeeni, joten tulisin sitä tuskin koskaan vaihtamaan pois vaikka menisin naimisiin. Poikaystäväni sanoi, ettei hän koskaan tulisi edes vaatimaan minulta sukunimen vaihtamista. Avioliitossa on kyse jostain ihan muusta, kuin yhteisestä sukunimestä.
Tulisin myös vaihtamaan harvinaisen nimeni johonkin vähän yleisempään. Ensimmäinenkään nimeni ei ole mikään yleinen sukunimi, kuten Virtanen. Mutta se on yleisempi, kuin tämänhetkinen. Joten sitäkin on ihmetelty, miksi haluan vaihtaa harvinaisen sukunimeni pois. Ensinnäkin, minulla on viisi veljeä, joilla on tämä samainen nimi. Joten se ei tulisi ainakaan katomaan nimenvaihdoksen myötä. Ja minulle ei tässä tapauksessa ole mitään väliä sillä, kumpi on harvinaisempi. Kyse on siitä, mikä minusta tuntuu hyvältä ja oikealta.
Joten, muutaman vuoden sisään tulen vaihtamaan sukunimeni. Saan takaisin nimen, joka tuntuu omaltani ja joka se alunperin on ollut.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Viikkokatsaus 15/22: Pääsiäisviikko