Esittely – Kuka minä olen

Olen saanut viimeisen puolen vuoden aikana paljon uusia seuraajia ja lukijoita, joten pieni esittely lienee paikallaan tässä vaiheessa. Olen kirjoittanut näitä ennenkin, mutta en todellakaan muista, milloin edellinen on ollut. Joten siitäkin syystä pieni päivitys tuntuu olevan paikallaan. Tiedän, että siellä ruutujen toisella puolella on myös niitä, jotka ovat seuranneet minua aivan blogin alkuajoilta asti. Mutta ehkä tekin haluatte kuulla minusta vähän lisää.

Esittely

Olen Jenni ja olen 32-vuotias. Täytän heinäkuussa 33. Rakastan hyvää kahvia ja tuoreita kukkia. Minä en juo kahvia ollenkaan, jos se ei ole mielestäni hyvää tai en ehdi nauttia siitä rauhassa. Sitten juon mieluummin teetä. Olen perusluonteeltani melko mukaavuudenhaluinen ja laiska, mutta nautin asioiden aikaansaamisesta. Laiskuus näkyy ehkä eniten siinä, että joskus minun on vaikea aloittaa asioita.

Olen syntyjäni Oulun vierestä Limingasta, mutta asunut pääkaupunkiseudulla niin pitkään, että olen täysin helsinkiläistynyt. Kannatan kyllä edelleen Oulun Kärppiä ja viljelen sinne tänne epämääräisiä murresanoja, joita kukaan ei tunnu tajuavan, mutta muuten minua ei erota helsinkiläisestä. Eräs potilaanikin sanoi jo, että kyllä minua voi stadilaiseksi jo kutsua, kun olen asunut täällä niin kauan. Helsinkiin muutin nuorena tyttönä miehen perässä ja tänne olen jäänyt. Enkä enää ihan helposti osaa kuvitella asuvani jossain muualla.

Perhe ja koti

Perheeseeni kuuluu tällä hetkellä minä ja kaksi tytärtäni. Erosin tyttöjeni isästä kaksi vuotta sitten. Nyt elän sinkkuäidin arkea ja haaveilen löytäväni vielä joskus hyvän, tasapainoisen parisuhteen, jollaista en ole vielä saanut kokea. Ajattelen meidän olevan tyttöjen kanssa hyvä tiimi keskenämme ja meidän yhteinen arki sujuu pääsääntöisesti hyvin. Toki, lapsiarkeen kuuluvat muuttujat ja kun talouteen kuuluu vain yksi aikuinen, nämä muuttujat saattavat vaikuttaa välillä isostikin. Siitä huolimatta olen äärimmäisen tyytyväinen arkeemme.

Tällä hetkellä asumme vuokralla kerrostalokolmiossa tyttöjeni kanssa. Kolmio on meille täydellisen kokoinen, vaikka lapsia välillä harmittaa huoneen jakaminen. Vielä enemmän heitä tosin harmittaa sen siivoaminen, mistä he ovat kumpikin yhtä mieltä. Haaveilin muutosta vuosia, mutta asiat loksahtelivat lopulta kohdalleen vasta melkein vuosi eron jälkeen, mikä tuntui kohtalolta. Sain aloittaa uuden elämänvaiheen uudessa kodissa tyttärieni kanssa ja rakentaa kodin omilla lähtökohdillani. Olen äärimmäisen tyytyväinen kerrostaloeläjä, sillä pienen parvekkeen hoitamisessa ja laittamisessa on minulle aivan riittävästi puuhaa. Arvostan muutenkin kotitöissä helppoutta ja yksinkertaisuutta, mikä toivon mukaan tekee niistä vähemmän kuormittavia. Tästä syystä hankin meille säästöilläni robotti-imurin, jonka väitän parantaneen elämänlaatuani huomattavasti.

Työ ja opiskelu

Opiskelen tällä hetkellä lähihoitajaksi. Urahistoriani ei ole niin yksiselitteinen, kuin voisi luulla. Aloitin lähihoitajaopintoni vuonna 2005. Mutta täytettyäni kahdeksantoista vuotta, keskeytin opinnot, koska olin aivan varma ettei minusta tule ikinä hoitajaa. Nyt olen ehtinyt kuitenkin kerryttää hoitoalalta kokemusta kahdeksan vuoden edestä, ennen valmistumistani. Jonka vuoksi haaveilen alanvaihdosta ennen kuin olen edes valmistunut. Haaveilen tällä hetkellä opinnoista markkinoinnin parissa.

Blogin kirjoittamisen aloitin vuonna 2015 odottaessani esikoistytärtäni. Blogi alkoi sellaisena nuoren äidin virtuaalipäiväkirjana ja noin vuoden jälkeen aloin miettiä kirjoittamista tavoitteellisemmin. Nyt minusta tuntuu viimein siltä, että olen löytänyt oman punaisen lankani kirjoittamisen suhteen. Blogi on myös pitkäaikaisin, yhtäläinen kirjoitusprojektini ikinä. Olen aloittanut kirjoittamaan vaikka mitä, mutta tämä on ensimmäinen asia, jota olen jaksanut viedä eteenpäin vuosia. Se on ehdottomasti myös yksi isoimpia ylpeyden aiheitani.

Mistä kirjoitan?

Kuten sanoin, haaveilen hyvästä parisuhteesta, jollaista en ole saanut kokea aiemmin. Olen kirjoittanut kokemastani lähisuhdeväkivallasta ja kaltoinkohtelusta ja siitä, mitä tällaisesta kohtelusta on minun kohdallani seurannut. Aiheista kirjoittaminen on rankkaa, mutta olen kokenut, voivani auttaa ihmisiä, jotka ovat tai ovat olleet samassa tilanteessa. Ja se on äärimmäisen antoisaa. Koen, että kokemallani väkivallalla on nyt joku merkitys, kun voin auttaa muita tätä kautta.

Sen lisäksi minua kiinnostaa valtavasti nykyajan deittailukulttuuri ja siihen liittyvät ilmiöt. Deittailu on nykypäivänä helpompaa ja samaan aikaan vaativampaa kuin koskaan. Naisia syytellään nirsoudesta, kun tavallinen suomalainen mies ei enää riitä, kun todellisuudessa elämme viimein aikaa kun nainen ei joudu valitsemaan itselleen huoltajaa. Unohtamatta esimerkiksi Tinderin algoritmia. Jo pelkästään näistä aiheista riittää kirjoitettavaa.

KUVA: Heidi Rinne / EDITOINTI: Minä

Yksi intohimoistani on muoti ja pukeutuminen. Se on ollut sitä aina, vaikka minulla onkin ollut heikkoja hetkiä sen suhteen. Ja tästä huolimatta minusta ei pitänyt koskaan tulla muotibloggaajaa, mutta toisin kävi. Ajattelin pitkään etten voisi olla muotibloggaaja, kun en sovi kokoni puoleasta siihen melko kapeaan naisihanteeseen, jota nyky-yhteiskunnassa edelleen ihannoidaan. Oman henkisen kasvun myötä ymmärsin ettei näin ole. Ihan yhtä hyvin minä voin jakaa pukeutumisinspiraatiota kaikille muille.  Varsinkin, kun plusvaikuttajia on vielä huomattavan vähän. Varsinkin oma tyylini erottuu merkittävästi muiden plusvaikuttajien tyylistä.

Näin minusta tuli myös muotivaikuttaja. Vaikka ei pitänyt.

Haluan puhua asioista suoraan, kiertelemättä. Minulle se on tärkeää niin blogissa, kuin vanhempanakin ja se tuntuu toimivan. Molemmissa.

Yksityisyys & palaute

Olen kirjoittanut blogia yli seitsemän vuotta ja vaikka olen avoin, olen silti hyvin yksityinen. Rajaan paljon elämääni, läheisiäni ja etenkin lapsiani pois sosiaalisestamediasta. Sen lisäksi puhun avoimesti tarkoin mietityistä aiheista. Minulle on paljon helpompaa puhua avoimesti masturboimisesta, kuin tavallisesta arjestani. Samoin, haluan sulkea lapseni mahdollisimman pitkälle pois somesta. Nykyään, silloin tällöin lapsista saattaa vilahtaa joku kasvokuva feedissäni. Mutta en kerro heistä yksityiskohtia tai luonnehdi heitä mitenkään. Sen he saavat tehdä aikanaan itse. Tämä rajaus on toiminut hyvin ja vältyn isoksi osaksi sellaiselta palautteelta ja kiusaamiselta, jota en halua nähdä.

Paras palaute, mitä olen saanut, on se kun joku on kertonut saaneensa minulta voimaa lähteä haitallisesta parisuhteesta. Tämä palaute on herkistänyt minut kyyneliin. Se, että pystyn tarjoamaan vertaistukea ja apua, on jotain sanoinkuvaamattoman hienoa. Se tekee tästä hommasta sen arvoista. Nautin suunnattomasti teidän kanssanne käydyistä hyvistä keskusteluista.

Mistä pidän?

Marvel Universumin elokuvista ja sarjoista. Suosikki supersankarini on Iron Man. Sen lisäksi rakastan hyviä sarjoja, kuten You, Maid, Game of Thrones ja Emily in Paris, näin muutamia mainitakseni. Pidän myös valtavasti Sinkkuelämästä, tiedostaen täysin sen olleen oman aikansa tuote. Sen lisäksi rakastan hyvää kahvia ja niitä tuoreita kukkia. Nautin siitä, kun kotona on tuoreita kukkia ja olen halunnut, että niitä on meillä aina. Välillä ostan marketista, välillä kukkakaupasta ja välillä tilaan suoraan kotiin. Olen onnellisimmillani luonnossa, meren äärellä, sekä lasteni kanssa. Lapset ovat minulle kaikki kaikessa, mutta nautin suunnattomasti myös omasta ajasta, jota vuoroasuminen minulle mahdollistaa.

Ihanaa, että olet siellä ja luet blogiani. Kiitos.

-Jenni

KUVAT: (yhtä lukuunottamatta)  Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Surullinen sinkkuus

Keskittyisit lapsiisi, äläkä niihin tinderpoikaystäviin

Ensimmäinen sinkkujoulu

Suunnitelmia loppuvuodelle