Opiskelu erityisen tuen avulla

Minulla oli tällä viikolla tapaaminen koulussa. Siihen osallistui mun oma opettaja, opo ja erityisopettaja. Opiskelu on tuntunut burn outin ja ahdistuneisuushäiriö diagnoosin jälkeen jotenkin todella vaikealta. Isoksi osaksi siksi, että se on ollut isoksi osaksi itsenäistä opiskelua ja se ei selkeästi sovi minulle. Minun on vaikeaa päättää mistä aloitan ja keskittyminen on myös haastavaa kotiympäristössä. Minulla oli tänä keväänä myös yksi isompi ahdistuneisuuden pahenemisvaihe, jonka aikana en enää juuri pystynyt edes nukkumaan. Tämän myötä jäin joksikin aikaa sairaslomalle ja lääkitystäni säädettiin. Kaikeksi onneksi olen saanut itselleni  maailman ymmärtäväisimmän opettajan, joka on kuunnellut näitä huolia ja ymmärtänyt.

Syksyn ja kokemani burn outin jälkeen valmistuminen on jopa alkanut ahdistamaan. Ei toki itse valmistuminen, koska tiedän pärjääväni työelämässä. Tiedän olevani hyvä hoitaja. Ahdistusta aiheutti ennen kaikkea YTO-aineet (äidinkieli, matematiikka, kielet yms.) ja se määrä, mikä minulla niitä on edessä. Olen tehnyt aiemmat tutkinnonosat aikuispuolella aikaan, jolloin YTO:t eivät olleet aikuispuolella pakollisia, joten nyt niitä onkin yhtäkkiä aikamoinen määrä. Itseasiassa niin paljon, että en ole oikein tiennyt mistä aloittaisi.

Erityisen tuen hakeminen

Palaverissa erityisopettaja otti puheeksi sen, että mitä jos haettaisiin minulle opiskeluun erityistä tukea? Saisin henkilökohtaista ohjausta ja tukea opintojen tekemiseen. Ja ahdistuneisuushäiriön vuoksi, minulla olisi siihen täysi oikeus. Suostuin tähän hetkeäkään miettimättä. Tuntui helpottavalta, että tätä oli ehdotettu, kun en olisi tätä todellakaan keksinyt itse pyytää.

Epäonnistunut ja huono

Olen jo vuosia kokenut valtavaa epäonnistumista siitä, että en ole valmistunut muualta, kuin peruskoulusta. Siitäkin huolimatta, että minulla on ollut töitä ja olen saanut tänä aikana myös kaksi lasta. Minun elämäni ei vain ole mennyt sillä kaikkein perinteisimmällä kaavalla ja sen pitäisi olla loppujen lopuksie enemmän kuin okei. Olen kuitenkin löytänyt oman paikkani ja tehnyt töitä. Olen oppinut tuntemaan itseni ja ennen kaikkea, nyt tiedän mitä oikeasti haluan tulevaisuudelta. On ihan eri asia tehdä töitä ja opiskella siinä vaiheessa, kun tietää mitä elämältään haluaa.

Siitä huolimatta olen vuosikausia saanut kuulla siltä kaikkein lähimmältä siitä, että olen epäonnistunut ja huono ihminen, enkä edes ansaitsisi tilaisuutta opiskella yhtään enempää, kun en ole siihen pystynyt aikaisemminkaan. Tämä nousi esille yhä uudestaan ja uudestaan myös silloin, kun tein töissä täyttä päivää ja opiskelin iltakoulussa ennen lapsia. Olen kuunnellut näitä väitteitä ja haukkuja niin kauan, että olen alkanut uskoa niihin. Se on omalta osaltaan lisännut ahdistusta valmistumisesta. Henkisen väkivallan jäljet ovat todella kauaskantoisia. Osittain tästä syystä tuntui, että minulla on vain entistä suuremmat paineet valmistua. Haluan näyttää sille, joka ei ole uskonut minuun, että hän on ollut todella väärässä suhteeni. Että minä en ole huono ja epäonnistunut ihminen, niin kuin hän väittää.

Pääsiäisloman jälkeen jatkan opiskeluja erityisen tuen turvin. Ja saan käydä päivittäin koulussa! Mikä on ehkä parasta tässä. Opiskeluun on niin paljon helpompi keskittyä koulussa, kuin kotona. Aloitan niistä YTO:ista ja kuukauden päästä pääsen uuden ryhmän mukaan tekemään viimeisiä ammattiaineita. Uskon, että erityisen tuen avulla minulla on paljon paremmat mahdollisuudet valmistua tämän vuoden aikana.

Kuten sanottu, olen todella kiitollinen, että tällainen mahdollisuus otettiin puheeksi tapaamisessa. Olen päätynyt hakemaan lapsilleni erityistä tukea varhaiskasvatuksessa, joten tavallaan on jotenkin hullua ettei tällainen ole tullut mieleen omalla kohdallani.

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Sain töitä

Miten voin juuri nyt

Uutta arkea takana kaksi viikkoa

Kesätyöt on loppu