Tuleva äitienpäivä
0
Päätin kirjoittaa hieman tulevasta äitienpäivästä. Kirjoitin viime vuonna siitä, miten omaan äitienpäivääni ole aiemmin liittynyt kovinkaan positiivisia tunteita. Vapun alla kirjoitin siitä, miten ristiriitaiset fiilikset minulla on monista juhlapäivistä, kun niihin liittyy niin paljon negatiivisia tunteita. Minulla ei juuri ole hyviä muistoja äitienpäivästä, eikä meillä ole esimerkiksi mitään toistuvia perinteitä. Äitienpäivä oli pitkään vain päivä muiden joukossa. Astetta surullisempi vain.
Nyt huomaan kuitenkin jopa vähän odottavani tulevaa sunnuntaita. Ihan ensimmäiseksi pääsen osallistumaan päiväkodin äitienpäivä aamiaiselle. Ihanaa viettää aamu kuopuksen kanssa. Siitä siirryn sitten suoraan neuvolaan kaikkein pienimmän asioille. Puolisoni puolestaan ilmoitti, että hän ottaa ruuanlaittovastuun sunnuntaina minulta. Ja vaikka minä pidän itse valtavasti ruuanlaitosta, niin minut on äärimmäisen helppo hurmata kokkaamalla.
Olen kertonut, että äitienpäiviä ei ole aiemmin huomioitu mitenkään. En ole odottanut mitään isoja lahjoja tai muutenkaan massiivisia huomionosoituksia, mutta olen kaivannut sitä, että päivä huomioitaisiin edes pienesti. Kyseessä on kuitenkin minulle äärimmäisen merkityksellinen päivä. Äitiys on ollut minulle vuosikausien haave ja silloin vain haaveilin äitienpäivästä. Seitsemän vuoden lapsettomuus jätti minuun oman, pysyvän jälkensä. Muistan ikuisesti ensimmäisen äitienpäiväni. Siihen liittyvät odotukset ja karvaan pettymyksen. Sen miten nielin kyyneleitäni vauva sylissä. Pienikin huomioiminen olisi silloin riittänyt. Nyt, jo se, että puolisoni ilmoitti hoitavansa sunnuntain ruokapuolen, saa sydämeni pusertumaan onnesta.
Vaikka nyt itse vähän jopa odotankin tulevaa, niin olen edelleen kivuliaan tietoinen siitä, ettei kyseinen sunnuntai ole välttämättä se kaikkein helpoin. On paljon ihmisiä eri tilanteissa. On niitä, jotka eivät voi olla äitejä. Niitä, jotka ovat äitejä enkeleille. Äitejä, jotka ovat etääntyneet syystä tai toisesta lapsestaan. Ja ehkä niitä, jotka ovat itseni tavoin äitejä, mutta ovat vain todella huonossa paikassa tällä hetkellä. Elämää ei voi aina itse kirjoittaa ja menetyksiä saa surra. Yritetään muistaa tämä tulevana sunnuntaina.
Minä yritän parhaani mukaan nauttia tulevasta, ikävistä muistoista huolimatta.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Vappubrunssi ja croisant buffet
Ensimmäinen pääsiäinen uusperheenä