Miltä meidän viikonloppu näytti
0MAINOS/POSTAUKSESSA NÄKYY SAATUJA TUOTTEITA*
Miten ihana viikonloppu meillä olikaan! Sää oli aivan ihana, lämmin, mutta ilmassa oli selvästi jo syksyn tuntua. Meillä oli yhden lapsen viikonloppu ja Totte ehti olla päivisin enemmän kotona, joten minä käytin tämän ajan suurimmaksi osaksi kirjoittamiseen. Teen nykyisin alkuviikosta, taaperon ollessa päiväkodissa, sometöitä ja loppuviikosta kirjoitan. Tällä hetkellä kirjoitan romantasiasarjan toista osaa. Voisin tehdä oman blogipostauksen kirjoituskuulumisista.
Tällä hetkellä lasten kanssa tuntuu, että eletään jokaisen kanssa sitä parasta aikaa. Tältä on toki tuntunut varmaan jokaisessa kehitysvaiheessa. Meidän isot on niin upeita, taitavia, kekseliäitä ja hauskoja, ja niin omanlaisia persooniaan, että ihmetellään sitä joka päivä.
Taaperon myös tosi osaava ja hauska tyyppi. Viikonloppuna hän muun muassa kasteli meidän kukkia paloautollaan. Hänellä on siis paloauto, jolla voi ruiskuttaa oikeasti vettä. Siinä sivussa hän kävi kastelemassa myös minut.
Huomaan, että ollaan hänen kanssaan nyt todella siinä kolmen ikävuoden pisteessä, kun elämä alkaa oikeasti helpottamaan. Kolmevuotias alkaa olemaan jo aika itsenäinen. Hän ei tarvitse vanhempia ihan koko ajan ja monesti riittää, että me ollaan lähellä ja läsnä, mutta hänellä on omat juttunsa. Se vaikuttaa arkeen suunnattomasti. Hänellä on myös valtava halu tehdä asioita itse, mikä tarkoittaa välillä ekstrasotkua sen ohella, että taidot kehittyvät.
Tämän lisäksi Ryhmä Hau-fanituksen uusi aalto on saapunut viimein meille. Isot eivät ole välittäneet sarjasta pitkään aikaan, mutta nyt se vaihe on alkamassa uudelleen. Hei hei Bluey, terve Vainu ja Riku! Meillä on katsottu viikonloppuna kerran jos toisenkin Ryhmä Haun Mahtipennut erikoisjaksoa. Se oli myös isojen lemppari.
Ristiriitaisia tunteita
Ja siis, vaikka on maailman siisteintä millaisia tyyppejä näistä lapsista on kasvanut ja kasvaa koko ajan, aina välillä sitä toivoisi että ainakin tämä pienin pysyisi ikuisesti pienenä. Tänäkin aamuna hän on unisena kömpinyt tiukemmin kainaloon nukkumaan, jolloin olen saanut hetken aikaa nuuhkia hänen lapsen tuoksuaan. Hetken päästä hän on sanonut vähän ajan päästä ”äiti herätään”.
Samaan aikaan mietin, miten upeaa on nähdä millainen tyyppi hänestä lopulta kasvaa ja toivon, että saan kasvatettua hänestä empaattisen, tunnetaitoisen aikuisen.
Uskon, että moni vanhempi samaistuu tähän tunteeseen.
Tällä hetkellä luen
Luen tällä hetkellä WSOY:lta arvostelukappaleena saatua Hanne Kettusen Orikideahuijausta (mainos*). Olen ollut aina sitä mieltä, että Hanne on tosi taitava kirjoittaja ja tarinankertoja. Valeäiti-blogi on yksi suosikkejani vuosien ajalta.
Kirja on ollut mukaansa tempaava ja viikonloppuna luin Leena-nimisen hahmon ensimmäisen luvun ja rakastuin päätä pahkaa. Haluan olla Leena 30 vuoden päästä. 💖
Luin myös kirjastosta lainaamaani kirjoitus opasta, joka on Liken kustantama Anders Vacklin ja Janne Rosenvallin Käsikirjoittamisen taito. Minulle kehuttiin tätä ja toistaiseksi tämä on vaikuttanut tosi hyvältä. Luin viikonlopun aikana osuuden, jossa käsiteltiin pahisten kirjoittamista.
Rakastan hyvin luotuja pahiksia, jotka eivät ole yksiselitteisesti pahoja. Hyvänä esimerkkinä Marvelin Thanos, joka haluaa pelastaa koko universumin tuhoamalla puolet sen väestöstä. Näen hyvää hänen tavoitteessaan, mutta en keinoissa, joilla hän sen toteuttaa. Olen tämän vuoksi käyttänyt paljon aikaa miettien omien pahisteni taustoja ja motiiveja.
Kävin lauantaina myös mun perus noin kuuden kilsan lenkin, jonka aikana kastuin kunnolla, koska sade yllätti. Sunnuntaina sen sijaan pidin tietoisesti lepopäivän urheilusta. Mulle on tullut vähän paha tapa puskea väkisinkin se kuusi kilsaa, joten jos saisin edes kerran viikossa annettua itselleni luvan levätä, se olisi jo iso juttu.
Ja tähän väliin on hyvä muistuttaa, että poistan kaikki sellaiset kommentit, jotka tulkitsen epäasiallisiksi tai jotka on laitettu epämääräisistä sähköposteista. 😊 Mun kanavat on viha- ja arvosteluvapaita vyöhykkeitä, koska ikävien kommenttien lukeminen ei tee hyvää mulle, eikä myöskään seuraajille, jotka lukee niitä.
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok / YouTube
Podcast: Kaverin kanssa
LUE MYÖS
Lapsettomien lauantai ja äitienpäivä
Viikonloppuna vietetään lapsettomien lauantaita ja sunnuntaina äitienpäivää. Kumpikin päivä on itselleni merkityksellinen. En ole puhunut siitä kovinkaan usein, mutta sain toivoa, yrittää ja odottaa esioikoistani seitsemän vuotta. Tarinani ei ole se perinteisin. Vaikka lasta yritettiin vuosien ajan, tarinani ei ole se kaikkein perinteisin ja minulla ei ole takana lapsettomuushoitoja. Olo oli noina vuosina ajoittain melkoisen epätoivoinen. Esikoiseni tuntui taivaan lahjalta ja oli todella vaikeaa uskoa, että sain kokea äitiyden. Ja vieläpä kolme kertaa.
Olen ihan aina halunnut olla äiti. Monet lapsuuden haaveet ovat tulleet ja menneet, mutta äitiys on ollut ja pysynyt. Minulla on ollut myös kiire olla äiti. Sen vuoksi jätin ehkäisyn pois jo 19-vuotiaana. Silti sain odottaa toiveeni toteutumista. Minun, jonka tarinassa on peräti kolme onnellista käännettä, on äärimmäisen helppoa sanoa ”niin oli tarkoitettu”, mutta siltä itsestäni tuntui. Minusta tuli äiti vasta kun olin siihen aidosti valmis. Mutta kuten sanoin, minun on helppo sanoa ja uskoa näin. Se joka kamppailee tällä hetkellä tyhjän sylin kanssa, ei varmasti voi ajatella lainkaan samalla tavalla.
Toivon kaikkea hyvää ja lempeyttä jokaiselle, jolle tuleva viikonloppu tulee olemaan vaikea.
Kipeitä muistoja
Tänä päivänä odotan tulevaa äitienpäivää. Uskon ja tiedän, että siitä tulee ihana. Mutta alitajunnassa on edelleen ensimmäisen äitienpäiväni muisto. Muistan odottaneeni sitä valtavasti. Se oli minulle merkittävä päivä. Olin ensimmäistä kertaa äiti, äitienpäivänä. Mutta lopulta se oli päivä muiden joukossa. Ainoa mitä sain, oli sanallinen ”hyvää äitienpäivää”-toivotus. Muistan kuinka pidättelin koko päivän itkua.
Moneen vuoteen nämä kyseiset päivät eivät olleet ensimmäistä parempia. Sitten, viimeisen viiden vuoden aikana, niistä on tullut hiljalleen toinen toistaan parempia. Viime vuonna puolisoni pisti parastaan, mistä olen äärimmäisen kiitollinen. Sen myötä uskallan oikeasti odottaa tulevaa.
Tiedän, että äitienpäivässä ei ole kyse lahjoista tai hienoista puitteista. Mutta koen, että siihen liittyy kuitenkin huomioiminen ja toisen muistaminen. Toki, kaikilla ei ole sitä toista ihmistä rinnallaan, joka muistaisi. Mutta tämä on minun kokemukseni. Samalla tavalla minä olen järjestänyt isänpäivämuistamisia vuodesta toiseen.
Sydämessäni on läikähdellyt lämpimästi, kun olen kuunnellut Toten puheita äitienpäivästä. Enkä voisi olla kiitollisempi ja onnellisempi hänestä. Kuten sanottu, en odota suuria, mutta se, että minun tärkeäksi kokemani päivä huomioidaan, tuntuu minusta tärkeältä.
Lempeyttä tulevaan viikonloppuun. Erityisesti niille, jotka sitä erityisesti kaipaavat.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit