Narsistisen suhteen kaavan ymmärtäminen auttoi minua antamaan anteeksi itselleni
Isoin ja merkittävin asia elämässäni kaltoin kohtelun ja väkivaltaisen parisuhteen jälkeen on ollut se, että olen opetellut olemaan itselleni armollinen ja antamaan itselleni anteeksi. Silloin, kun aloin yhdessä ammattilaisten kanssa ymmärtämään omaa tilannettani, sitä mitä minulle on tehty ja kuinka väärin se on ollut, soimasin itseäni. Miksi olin antanut sen tapahtua? Miksi en lähtenyt?
Muistan erityisen hyvin erään kerran, kun istuin töissä ja minusta tuntui, että kroppani jokaista kohtaa kivisti. En ollut voinut jäädä töistä pois, koska pelkäsin, että se olisi herättänyt epäilyksiä. Lisäksi, kyse oli vain mustelmista, pystyin kyllä tekemään työni. Mitään ei ollut mennyt rikki. Samaan aikaan vannotin silloista kumppaniani lupaamaan, että tämä oli viimeinen kerta. Näin ei voinut tapahtua.
Ja tästä huolimatta tajusin vasta kun ammattilainen sen kertoi, olin elänyt väkivaltaisessa parisuhteessa. Kaikki tunnusmerkit täyttyivät. Mutta minulle tilanne oli ollut normi. Olin tottunut siihen.
Kaavan ymmärtäminen auttoi minua
Kun tilanne lopulta valkeni minulle, en osannut muuta kuin soimata itseäni. Miksi, miksi, miksi? Miksi annoin sen kaiken tapahtua itselleni. Olen äärimmäisen kiitollinen jokaiselle kanssani työskenneelle ammattilaiselle siitä, mitä he kanssani tekivät ja kuinka he auttoivat minua ymmärtämään kaikkea tapahtunutta. Minua auttoi tosi paljon tämän tyyppisten suhteiden kaavan ymmärtäminen.
Se miten kaikki on alussa ihanaa ja tuntuu, että kumppani nostaa sinut jalustalle. Miten asiat etenevät todella nopeasti. Seurustelu, yhteenmuutto, yhteinen elämä, nämä tapahtuvat todella nopeasti, koska uhri sidotaan itseen näin, jolloin lähteminen on äärimmäisen vaikeaa. Sitten, pikku hiljaa kumppani alkaa muuttua ja tilanteita tulee. Se alkaa pienestä. Rajaa venytetään pikku hiljaa. Ensin se on huutamista, ehkä tavaroiden paiskomista. Pikku hiljaa siitä tulee fyysistä. Pahimmassa tapauksessa kaikki eskaloituu uhrin kuolemaan. Kaikkia tilanteita seuraa aina aulis anteeksipyyntö ja pahoittelut, kunnes tilanne uusiutuu.
Tämän kaiken ymmärtäminen auttoi. Oli helpompaa antaa myös itselle anteeksi, kun ymmärsi että minua on viety tässä asiassa aivan, kuin pässiä narussa. Kun ymmärsin tämän, pystyin antamaan itselleni anteeksi tämän kaiken. En olisi pystynyt muuttamaan häntä. En olisi pystynyt koskaan olemaan sellainen, kuin hän halusi. Pidin puoliani niin hyvin, kuin siinä tilanteessa pystyin. Ja lopulta, tärkeintä on, että pystyin lähtemään. Pääsin pois ja minun on mahdollista oikeasti toipua.
Työ tämän parissa
Olen viime aikoina miettinyt yhä enemmän sitä, että haluaisin ehkä tehdä töitä näiden asioiden parissa. Haluaisin tehdä töitä niiden kanssa, jotka ovat kokeneet vastaavaa. Haluaisin olla avaamassa silmiä ja tarjoamassa tukea niille, jotka ovat selviytymässä tästä samasta ja yrittävät ymmärtää tilannetta.
Vielä minusta ei ole siihen. Omat haavat ovat aivan liian tuoreet ja pinnalla, jotta minusta voisi olla oikeasti apua. Mutta vastajonakin päivänä. Kun omat tunteet eivät ole enää niin pinnalla. Uskon, että minulla olisi paljon annettavaa sellaisessa työssä. Mutta toistaiseksi jätän tämän asian hautumaan ja toivun ensin omista kokemuksistani.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit