Hae
Big mamas home

Viikkokatsaus: Tunteet pinnassa

Mennyt viikko on melkoisen työn täyteinen. Olen töissä kuutena päivänä seitsemästä ja voin kertoa, että se tuntuu. Minulla on ollut tällä viikolla töissä mukana askelmittari ja voin kertoa, että niitä kertyy helposti se suositellut 10 000 askelta päivässä. 
Muistatteko vanhan Viikkokatsauksen? Siitä alkaa todella olla aikaa, kun olen viimeksi tällaista kirjoittanut. Ajattelin kuitenkin rapistella ruostetta pois vanhasta tavasta ja palata viikkokuulumisien äärelle. Aion myös pyrkiä siihen, että Viikkokatsauksen kuvat olisivat jatkossa puhelimella otettuja. Koska rutiini ei ole ihan vielä päällä, niin tässä postauksessa on pari kamerallakin otettua. 

Maanantaina minulla oli iltavuoro, mutta siitä huolimatta herään aamulla kuuden jälkeen. Keitän kahvin, selaan sen ohessa hetken somea ja menen sitten herättämään tytöt. Aamu on usein melkoista sähläystä, kahden eri suuntiin juoksevan pirteän neidin kanssa. Saatiin kuitenkin vaatteet päälle ja päästiin ovesta ulos kunnialla. Aamulla satoi, joten hypättiin bussin kyytiin, vaikka yleensä kävelläänkin hoidolle. Lapset jäivät tuttuun paikkaan ilman ongelmia ja minä suuntaan takaisin kotiin. Muokkaan kuvia ja kirjoitan, ennen kuin lähden illaksi töihin. 
Parasta: Kaverini Iinan ja hänen miehensä Oton ensimmäinen podcast jakso ilmestyi ja oli todella hyvä. Podcastin nimi on Yhdessä ja se löytyy ainakin spotifystä. 

Tiistaina mennään tutuilla aamurutiineilla, mutta tällä kertaa tulen kotiin siivoamaan. Seuraavana päivänä meillä olisi edessä sosiaalityöntekijöiden vierailu. Kirjoitin tästä pienen pätkän Instagramiin ja aion avata tilannetta myöhemmin myös täällä. Tapaaminen luonnollisesti jännittää, mutta ei pelota. Olen itse pyytänyt apua meille ja sosiaalityöntekijät ovat hyviä, ymmärtäväisiä tyyppejä, joten pelkääminen olisi turhaa. Illaksi lähdin taas töihin. Enkä voi kylliksi hehkuttaa sitä, miten kultainen työyhteisö meillä on. Töiden ohessa ehdin tirauttaa yhdet stressi-itkut ja purkaa sydäntäni parille työkaverille. 
Paras eväs: Hetki salaateilta lämmitettävä Tex mex-salaatti. Olen syönyt näitä tällä viikolla ihan liian monta. 

Keskiviikkona meillä oli aamusta tosiaan sosiaalityöntekijöiden kotikäynti. Pidin tytöt aamupäivän kotona ja vein hoitoon vasta lounaalle. Tytöt ujostelivat ensin vieraita tätejä, mutta nopeasti he ryhtyivät kantamaan näytille kirjoja, palapelejä ja dubloja. Samaan aikaan sain itse kerrottua, mitä meille kuuluu. Silloin minulla tuli ensimmäistä kertaa itku tälle päivää. Tapaamisen jälkeen vein tytöt hoitoon ja tulin hetkeksi kotiin. Kirjoitin spontaanisti postauksen tapaamisesta Instagramiin. Ensimmäiset, nopeasti tulleet kommentit saivat minut vollottamaan aivan täysillä. Muutaman päivän kestänyt stressi pääsi viimein purkautumaan terveellä tavalla. Siinä tuli vähän kiire kasata itsensä ennen työvuoron alkua. Onneksi työkavereiden nähden ei tarvitse peitellä oloja. 
Parasta: Ihmisten kommentit ja se, että ennen yhtään kommenttia inboxiini lävähti viesti tutultani, joka tarjosi apuaan meille. Muistelen näitä kaikkia vielä pitkään lämmöllä ja palaan niihin varmasti huonoina päivinä. 

Torstaina meidän yökkö oli suunnitellut meille aamuvuoroon sekuntiaikataulun, koska aamussa oli vaje ja töitä oli enemmän kuin laki sallisi. Painettiin aamuvuoro aika tiukkaa tahtia. Onneksi meillä on nykyään aika harvoin tällaisia vaje vuoroja. Onneksi meillä on töissä niin hyvä yhteishenki, että tiukoista paikoista kyllä selvitään. Olin syönyt todella huonosti työvuorossa, joten käytännössä juoksin töistä suoraan syömään, ennen kuin lähdin hakemaan lapset hoidosta. Tänään oli ollut kauan odotettu päivä, kun uusi hoitokaveri oli päässyt perhepäivähoitoon tutustumaan. Kyseessä on meidän esikoisen ikäinen tyttö ja parivaljakolla oli kuulemma klikannut heti. Little E on aivan innoissaan uudesta leikkikaverista ja tästä on höpötelty pitkät pätkät. 
Parasta: The Floral Societyn kukkatoimitukset aktivoituivat taas kesän jäljiltä. Jee! Kesätauon aikana totesin ettei yksikään leikkokukkanippu ole kestänyt yhtä hyvin, kuin heidän lähettämänsä. 
Ikävää: Helvetin tai migreenin esikartanoa muistuttava päänsärky keskellä työpäivää. Todennäköisesti edellisen päivän itkut kostautuivat. 

Perjantaina meillä ei ollut töissä ihan tutut rutiinit, joten vähän tuli kiire välillä. Iltapäivällä oli erityistilaisuus, joka vaikutti meidän päivän aikatauluun. Siitä kuitenkin selvittiin. Ohessa mietin ohjelmaa lauantaille, joka olisi allekirjoittaneen ainut vapaapäivä tällä viikolla. Halusin tehdä tyttöjen kanssa jotain kivaa ja päätinkin viedä heidät vapaapäivänä Luonnontieteelliseen museoon. 
Minulla oli iltapäivälle lyhennys, joten pääsin töistä vähän aikaisemmin. Ylimääräisen ajan hyödynsin siihen, että kävin ruokakaupassa hakemassa tarvikkeet päivälliseen. Illalla otin myös vastaan Matsmartin toimituksen, liittyen Instagramissa toteutettavaan yhteistyöhön. Tytöt nappasivat heti kuormasta itselleen chian siemenillä ja merisuolalla maustetut riisikakut. 
Parasta: Perjantain parhaat is back. Noorat ovat palanneet tutun settinsä kanssa kesätauolta, joten perjantaille oli uutta kuunneltavaa. 
Paras idea: Koska minua on tituleerattu jo pariin kertaan podcast ammattilaiseksi (mitä en todellakaan ole), päätin aloittaa Instagramin storyissa sarjan, jossa esittelen joka viikko jonkun podin. Esittelyt löytyvät jatkossa myös fiidini kohokohdista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *