Hae
Big mamas home

Meidän viikonloppu

Siis huh huh, mikä viikonloppu meillä on takana. Tämä on ollut itseasiassa sen luokan viikonloppu, että aika on mennyt älyttömällä vauhdilla. Ollaan oltu tekemässä koko ajan ja koti on tuntunut lähinnä työleiriltä. Huomaa, että viimeinen raskauskolmannes on lähtenyt käyntiin, kun näitä projekteja ei voi enää hirveästi lykätä. Olisi kuitenkin kiva saada paikat valmiiksi ennen vauvan syntymää.

Onneksi viikonloppuun mahtui myös muutakin. Kuten se, että molemmat lapset oppivat pyöräilemään ilman apupyöriä.

Perjantai

Meidän viikonloppu alkoi itseasiassa vähän niin kuin perjantaina. Molemmat lapset olivat nimittäin kotona. Toinen toipilaana ja toinen ihan vapaapäivällä. Puoliso meni puolestaan myöhäisempään vuoroon, joten hän oli oikeastaan koko päivän meidän kanssa. Minä tein siinä päivällä vähän töitä, mutta pakko myöntää, että koko pesueen kotona olo sotki hieman kuvioita. Minä sain vielä päähäni, että nyt kun puoliso oli kerrankin päiväsaikaan kotona, olohuoneen järjestys pitää ehdottomasti vaihtaa. Olin siis suunnitellut tätä jo useamman viikon, joten mistään hetken päähänpistosta ei ollut kysymys.

Puoliso vaihtoi meidän sohvan divaaniosan toiselle puolelle ja minä sitten siirtelin keveämpiä huonekaluja uusille paikoilleen. Muutettiin myös sohvan paikkaa vähäsen, että saatiin meidän nojatuoli paremmalle paikalle. Olohuoneen muutoksesta on luvassa paremmat kuvat myöhemmin.

Me käytiin siinä päivällä kuopuksen kanssa myös kahdestaan kaupassa kahvinhaku reissulla. Kun oli käynyt niin kamala tilanne, että kahvi oli päässyt taloudesta loppumaan. Kuopus on oikeasti aika mahtavaa seuraa. Hänellä riittää asiaa ja pähkäilyjä, joita voidaan käydä yhdessä läpi kun ollaan kahdestaan liikenteessä.

Iltapäivälle minulla oli sovittuna myös sparrailupuhelu mentorini Monan kanssa. Oli todella inspiroivaa vaihtaa ajatuksia rauhassa niin, että Mona keskittyi vain minun juttuihini. Meitä on kuitenkin ollut useampi tyyppi tässä mentorointipilotissa mukana ja vaikka Mona on ollut kaksi kuukautta jatkuvasti viestin päässä, oli tämä puhelu oikeasti ehkä parasta antia ohjelmassa. Saatiin tosin loppupuolelle puheluun kaksi kuokkijaa, kun puolison piti lähteä töihin ja lapsethan ampaisivat samalla sekunnilla minun luokseni.

Saatiin siinä illasta vielä pieni toimitus vauvantarvikkeita, jotka ostin secondhandina. Niitä käytiin sitten lasten kanssa läpi, että mitä kaikkea sieltä löytyy. Toinen lapsista olisi halunnut heti koeistua sitterin ja syöttötuolin babysetin, mutta ehdin väliin. Vauvan ammetta sen sijaan testailtiin nukeilla ja todettiin hyväksi.

Lauantai

Lauantai-iltana allekirjoittaneella oli vuorossa sitten Antti Tuiskun Mayhemi. Sitä ennen kotona oli kanssa yksi ihan oma mayheminsa. Lapset harjoittelivat sitä pyöräilyä puolison kanssa ja minä pidin huolen siitä, että muulla perheellä riittää ruokaa, kun itse olen humputtelemassa pitkästä aikaa. Samaan aikaan tulin miettineeksi, että ennen tällainen keikalle lähtö ei olisi kyllä tullut kuuloonkaan. Ei ainakaan ilman, että lapset olisivat olleet yökylässä jossain. Olin taas mielessäni äärettömän kiitollinen siitä, miten elämä on lopulta mennyt.

Minulla meni reilut kaksi tuntia laittaa omat hiukseni. Kampaukset eivät ole oma vahvuuteni. Varsinkaan omaan päähäni, jossa puolet asioista tehdään näppituntumalla. Vaadittiin neljä yritystä ja kokeilua ennen kuin sain hiukset sillä tavalla kivasti, että hyväksyin ne itse. Siinä välissä puoliso oli ehtinyt jo pakata lapset mukaansa leffaan, joten saatoin meikata ihan rauhassa itsekseni.

Meikkaamisen jälkeen verhosin itseni ja vatsani paljetteihin. Totesin, näyttäväni varsinaiselta diskopallolta. Mikä ei sinänsä haitannut yhtään.

Illan deittini, eli ystäväni, saapui meille ja me lähdetiin kahdestaan kohti Helsingin jäähallia. Pussasin lapset vielä nopeasti ovella ja toivotin hyvät yöt heille. Mikä oli heistä äärimmäisen hauskaa, kun vielä ei ollut nukkumaanmenoaika.

Keikka oli tosi hyvä ja yllätyksekseni jaksoin jorata koko sen kaksi tuntisen, jonka show kesti. Enkä synnyttänyt kesken keikan, vaikka sekin vaihtoehto kävi mielessä. Siinä olisikin ollut varsinainen synnytystarina kerrottavaksi, jos olisin ponnistanut Antti Tuiskun Peto on irti-biisin tahtiin.

Selvisin myös yhtenä kappaleena kotiin ja sänkyyn. Yöllä sain tosin noin viisisataa suonenvetoa molempiin jalkoihin ja yhden jopa jalkapöytään. En tiennyt sen olevan mahdollista. Mutta jos tämä oli joraamisen hinta, kestin sen lopulta.

Sunnuntai

Aamulla heräsin sitten siihen, että lapsilla oli vaihteeksi jotain aamuisia erimielisyyksiä, joita selvitettiin marisemalla. Tarvittiin suihku, kahvia ja pari tuntia puolittaista koomaamista sohvalla, ennen kuin alkoi tuntua siltä, että olin hereillä. Puolison kanssa naurettiin, että miten voi olla krapula, vaikka mitään ei ole juonut. Mutta vissiin se on se väsymys.

Appiukko tuli päivällä meille auttamaan puolisoa auton kanssa, että saatiin meidän makkariin lipasto. Hänen mukanaan tuli myös Lilli-koira, josta lapset olivat aivan haltioissaan. Sillä aikaa, kun puoliso oli isänsä kanssa hakemassa Torista löytynyttä lipastoa, lapset touhusi koiran kanssa ja minä silitin.

Siinä sivussa piti myös improta meille aikuisille joku päivän ruoka, koska lapset vetivät jauhelihakastikkeen viimeistä murusta myöten. Pyöräily teki selvästi nälkäiseksi.

Makuuhuoneen lipasto ei itseasiassa ollut edes päivän ainoa Tori-keikka, sillä puoliso haki omatoimisesti myös vauvalle hoitopöydän. Joka päätyi toistaiseksi vielä olohuoneeseen, kunnes saadaan makuuhuone siivottua ja järjestettyä. Lipastoon tulee siis muun muassa vauvan vaatteita ja tarpeellisia tekstiilejä, jotka on toistaiseksi ajelehtineet pitkin kämppää erilaisissa pusseissa. Nyt aloitettiin niiden pesu ja itseasiassa sain ensimmäiset jutut silitettyä ja viikattua jo laatikoihin. Tuo silitystyömaa ei tosin ihan heti oli loppumassa, joten sitä iloa on vielä luvassa.

Sain illan aikana myös laitettua omia tavaroita kyseiseeen lipastoon ja järjestettyä korvakoruni taas paikoilleen. Siitä huolimatta mietin siinä sängyllä istuessa, että tuleeko tästä ikinä valmista. Tein koko päivän kaikkea ja silti makuuhuoneen nurkassa on kassikaupalla tavaraa odottamassa paikoilleen pistämistä ja silittämistä.

 

Tässä tarvitsisi melkein toisen viikonlopun edellisestä palautumiseen. Onneksi viikolla saa rauhoittua töiden pariin. 😀 Tosin, viikolle mahtuu useampi kalenterimerkintä, että taas saadaan kyllä mennä tukka putkella.

Kaikesta huolimatta, viikonloppu oli ihana. Siinä tuli taas roppakaupalla onnen hetkiä ja hyviä muistoja, joita muistella. Lasten pyöräilemään oppiminen oli vain osa siitä.

Ihanaa viikkoa murut!

-Jenni

 

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Vappu 2023 kuvina

Flunssa yllätti

Arkisia kuulumisia

No sitä perhearkea

Ensimmäinen pääsiäinen uusperheenä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *