Pari päivää yksin
0
Sain nauttia parin päivän ajan nykyään harvinaisesta herkusta. Sain olla aivan yksin kotona. Tämä oli jotain, mihin sinkkuaikanani totuin ja mistä nautin, mutta joka tämän perhe-elämän myötä on jäänyt vähemmälle. Tämä on myös jotain sellaista, mitä koen introverttinä tarvitsevani. Nimittäin hetken hiljaisuutta, omine ajatuksineni. Sosiaalinen akkuni latautuu parhaiten, kun saan olla yksin. Vaikka minusta on ihanaa olla ihmisten kanssa, varsinkin niiden, joista pidän, se kuluttaa minua. Vastavuoroisesti sanon kaipaavani pimeää huonetta ja hiljaisuutta.
Toki, vauvan syntymän myötä, tämä pari päivää on todennäköisesti viimeinen kerta hetkeen, kun saa olla täysin yksin.
Yksinolo oli ihanaa. Tein kyllä aika paljon töitä, mutta sen lisäksi ihan vain nautin olostani ja hiljaisuudesta. Töiden ohessa livahdin vähän väliä parevekkeelle nauttimaan. Vaikka helteet eivät muuten tunnu näin raskaana ollessa mitenkään hyvältä, niin se hyvä puoli niissä on, että parvekkeella tarkenee heti aamusta. Parveke on lempi paikkojani meidän kodiss näin kesällä.
Näinä parina päivänä sain mennä täysin omaan tahtiini ilman, että kukaan oli hoputtamassa ja vaatimassa mitään. Ainoa metelöitsijä oli takapihan piipittävä lokinpoikanen. Väitän, että tällä parilla päivällä jaksan taas pitkään. Nyt on hyvä ottaa tuleva vauva-arki vastaan.
Introvertti ja ekstrovertti
Puolison kanssa olemme aivan täysin erilaiset tässä suhteessa. Mikä niissä vastakohdissa niin kiehtookin? Hän on täysverinen ekstrovertti ja hyvin sosiaalinen. Minkä vuoksi olemme joutuneet sopimaan tiettyjä sääntöjä, jotta arkemme sujuisi paremmin. Minulle on esimerkiksi aivan turha tulla puhumaan heti aamusta, sillä silloin todennäköisesti sähisen takaisin. Tämä sama ilmiö muuten toistuu useammassakin lähipiirimme parisuhteessa.
Sosiaallinen kyvykkyyteni herää hitaammin kuin minä ja aika usein myös ne vähäiset sosiaaliset paukut menevät lapsiin ja heidän tarpeisiinsa vastaamiseen. Puolisoni ymmärtää lapsiani paremmin, miksi minulle ei kannata heti aamusta kertoa ihan kaikkea, joten hänen kanssaan olemme neuvotelleet tällaisen aamuisen rauhansopimuksen. Minä annan aamuisella sitten signaalia, kun olen valmis sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Mikrohetket
Meidän arki muuttuu näillä näppäimillä taas siihen, että koko ajan on vähintään se yksi lapsi kotona. Puolisolleni tämä kaikki on ihan uutta, mutta itse tiedän jo vähän mitä tuleva mahdollisesti tuo tullessaan. Tällä kertaa olen tosin aavistuksen toiveikas siitä, että kaikki ei kaadu minun niskaani ja minulla on mahdollisuus ottaa itselleni mikrohetkiä yksin. Vauva-arjessa ne säännölliset mikrohetketkin auttavat paljon. Niitä yritän vaalia ja vaatia myös, jotta en uupuisi uudelleen.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Viikon parhaat: Kevätjuhlaviikko
Valkoinen kesämekko ja keväisiä kuulumisia