Oui, mon cheri
2Syksy tuli tosiaan rytinällä. Olen tänään liikkunut neuleessa ja nahkatakissa ja se on tuntunut täysin sopivalta vaatemäärältä. Missään vaiheessa ei ollut liian kuuma. Tavallaan tätä on jo vähän odotettu, vaikka helteitä tulee pian taas ikävä. Syksyssä on kuitenkin puolensa. Ja olen fiiliksissä siitä, että pääsen viimein käyttämään kunnolla nahkatakkiani. Viimein!
Tämä asu on kuvattu lämpimillä ilmoilla, kuten arvata saattaa. Toki tähän voisi myös lisätä sen nahkatakin ja asu toimisi täydellisesti sellaisenaan. Katri vitsaili minulle tämän postauksen otsikosta jo kuvaus vaiheessa, että nyt menee neiti vaikuttaja vähän turhan helpolla. Mutta hitto vie, otsikoiden keksiminen on bloggaamisen vaikein osuus, joten välillä voi mennä helpolla.
Paita / H&M tuunattu
Legginssit / H&M
Laukku / NEW LOOK
Kengät / SECOND HAND
Korvakorut / SMILING DESIGN
Vaaleanpunainen paita ja legginssit
Tämä vaaleanpunainen paita on aivan älyttömän söpö. Silmäilin sitä jonkin aikaa H&M:n verkkokaupassa, ennen ostopäätöstä. Ainoa mutta oli, että tässäkin paidassa kaula-aukko oli sellainen pyöreä ja aika korkea, mitä itse inhoan. Niinpä saksin tästäkin paidasta kaula-aukkoa hieman suuremmaksi, jolloin siitä tuli minulle juuri oikeanlainen.
Asu itsessään on sellainen, missä olen kulkenut ison osan kesää. Tai ainakin silloin, kun pitkät housut eivät tuntuneet tukahduttavan kuumilta. Mutta asu on rento, kiva ja helppo. Sellainen, joka on helppo vetää aamulla päälle. Todennäköisesti tulen suosimaan vastaavaa myös tässä syksyllä. Tosin asuun täytynee lisätä vielä neule ja takki.
Kiharat näihin kuviin tein kihartimella. Kun olin ensimmäisella kiharruskerralla onnistunut polttamaan ohimooni mellevän palovamman, toisella kerralla kihartaminen onnistui ihan kivasti. Saatan tosin tarvita vielä vähän harjoitusta sen suhteen, mutta jos isommilta palovammoilta vältyttäisiin jatkossa.
Ohimon palovamma parantui kyllä hyvin ja nopeasti, mutta ohimolla on edelleen havaittavissa hieman värieroa verrattaessa muuhun ihoon.
Korvakorut ovat Smiling Designin ihanat roikkuvat korut. Mallin nimeä en muista, eikä sitä taida olla tällä hetkellä edes myynnissä. Smiling Designilla on kuitenkin paljon muita, aivan ihania korviksia myynnissä, joten kannattaa käydä kurkkimaan. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan tyytyväisen asiakkaan suositus.
Minun täytyy lähteä paimentamaan jälkikasvua hiljalleen iltapalalle ja muihin iltatoimiin. Alkaa näyttää nimittäin siltä, että meidän flunssakierre on helpottanut ja huomenna päästään taas kokeilemana koulua ja päiväkotia. Mikä on erittäin jees.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Kukkamekko, farkkutakki ja magnoliapuu
On ihanaa olla kolmekymmentä
Aloin kuunnella Podmen kautta 20 – 30 – 40 -podcastia, joka näin muutaman jakson jälkeen tuntuu ihan täydelliseltä podcastilta. Ja sitä kuunnellessa olen todennut olevani niin kolmekymmentä. Ja se on enemmän kuin fine. Kaksikymppisenä ja sitä nuorempana tuntui jopa vähän ahdistavalta vanheta, mutta näin kolmekymppisenä olen todella sinut itseni kanssa.
Ikä on vain numero
Sanotaan, että ikä on vain numero ja monessa jutussa allekirjoitan tämän. Iän ei pitäisi olla rajoittava tekijä. Toki ikääntymiseen liittyvä toimintakyvyn aleneminen on rajoittava tekijä, mutta iän itsessään ei pitäisi olla. Esimerkiksi minä, kolmekymppinen perheenäiti, saan edelleen innostua tarroista, kuten lapseni. Koristelen siis tarroilla kalenteriani ja nykyään uskallaan etsiä erilaisia kivoja tarroja sieltä täältä. Niistä liikenee toki myös lapsillekin, mutta nykyään meidän perheessä, minulla on omat tarrani.
Samaan tapaan iän ei pitäisi rajoittaa esimerkiksi parisuhteissa, kun ollaan aikuisia. Pedofilia on edelleen väärin ja laitonta. Mutta loppujen lopuksi, iällä ei pitäisi olla aikuisten kesken hirveästi tekemistä, mikäli homma toimii. Minulla ja kumppanillani on se kuusi vuotta ikäeroa ja täysin eri elämäntilanteet, mutta ollaan silti saatu homma toimimaan aika kivasti.
Ihana, ihana kolmekymmentä
Kolmekymmentä ikävuotta on tuonut elämääni sellaista varmuutta, jota kaksikymppisenä ei ollut. Kolmekymppisenä ei tarvitse enää perustella näkemyksiään tai mielipiteitään. Kaksikymppisenä moni teilasi minun mielipiteeni sanomalla; ”Sä olet niin nuori vielä.” Mikä ehkä piti paikkaansa, mutta kolmekymppisenä tuota lausetta ei ole tarvinnut enää kuulla.
Ja toki, ihmiset ovat erilaisia ja jonkun on pitänyt kasvaa nopeammin syystä tai toisesta. Itse koen, että omalla kohdallani isoin kasvattava tekijä oli äitiys ja minä tulin äidiksi 26-vuotiaana. Silti kolmikymppisyys on tuonut elämään sellaista tiettyä ihanaa varmuutta, jonka ehkä muutkin kolmekymppiset tunnistavat. Sellaista, että ihan kaikista pikkujutuista ei tarvitse välittää.
Itse olen kolmekymppisenä oppinut elämään itseni näköistä elämää, miettimättä mitä se naapurin Kaisa tästä miettii. Nyt on kokenut jo yhtä ja toista ja tietää, mitkä asiat tuottavat itselle iloa. Mutta samaan aikaan, näettävää ja koettavaa löytyy vielä. Itselläni ehkä jopa keskivertoa enemmän, elettyäni kaksikymppisenä niin rajattua elämää. Minkä vuoksi minun kohdallani nämä kaikki tämän vuosikymmenen hyvät asiat korostuvat entisestään, kun edellinen oli mitä oli.
Juuri nyt, en olisi mieluummin minkään muun ikäinen, kuin kolmekymmentä.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Kumman vanhemman sukunimi lapselle
Mitä minulle ja meille kuuluu juuri nyt