Maaliskuun kootut

Elvytän tässä vanhaa postaussarjaa henkiin, sillä minulla on ollut ikävä näitä kyseisiä postauksia.

Kuukauden kootut

× Ahdistuneisuushäiriö. Maaliskuu on ollut ihana, mutta samaan aikaan jotenkin raskas. Olen hiljalleen sulattanut sen, että tulen elämään ahdistuneisuushäiriön kanssa todennäköisesti koko loppu elämäni. Tiedän myös, että sen kanssa tulee olemaan niin hyviä, kuin huonojakin hetkiä. Lääkitykseni tarkoitus on tasoittaa tilannetta, ei viedä ahdistusta kokonaan pois. Hyväksyn sen ja totuttelen parhaani mukaan tähän uuteen tosiasiaan. Tässä kuussa se on kuitenkin ollut hyvin vahvasti mielessä. Toki myös se, että seurustelen nykyisin, nostaa ahdistuksen tunteet herkemmin pintaan. Ahdistuneisuushäiriö oireilee herkästi myös positiivisista elämänmuutoksista. Sen lisäksi uusi suhde triggeröi vanhoja traumoja, joten ahdistus on ollut tosiaan pinnassa säännöllisesti. Onneksi minulla on kumppani, joka yrittää parhaansa mukaan ymmärtää ja kuunnella. Meillä on ollut hyviä keskusteluita, vaikka keskustelu onkin mahdotonta sillä hetkellä, kun ahdistus on päällä.

× Parhaat laskiaispullat. Me löydettiin yhdet parhaista laskiaispullista Katrin kanssa Gateausta. Kyseisen leipimin pullat ovat muutenkin yksiä parhaimpia. Laskiaispullat olivat niin isoja, että niiden syöminen oli jopa vähän vaikeaa ja tomusokeria pöllysi sinne sun tänne siinä samalla. Katri ihastui Gateaun pätkis laskiaispullaan. Itse toki liputan aina ja ikuisesti hilloversion puolesta.

”Minä olen ollut aina enemmän piirtäjä, kuin maalaaja, mutta kieltämättä on ollut kiva tehdä jotain taiteellista.”

× Vesivärimaalaus. Olemme innostuneet lasten kanssa vesiväreistä. Molemmat lapseni ovat innokkaita taidemaalareita ja kuluttaisivat kerralla kokonaisen lehtiöllisen vesiväripaperia. Minä olen ollut aina enemmän piirtäjä, kuin maalaaja, mutta kieltämättä on ollut kiva tehdä jotain taiteellista. En ole edes piirtänyt aktiivisesti viimeiseen seitsemään vuoteen, joten voin kertoa, että maalaustaitoni ovat todella ruosteessa. Mutta harjoittelu on ollut kivaa ja onneksi netti on pullollaan erilaisia vinkkivideoita ja tutoriaaleja. Toki joitain vainhojakin oppeja on vielä muistissa. Opetin lapsia muun muassa laveeraamaan. He olivat innoissaan tästä. Toki ruokapöytä lainehti tämän jälkeen entisestään. Tämä on ollut kaikin puolin erinomainen rauhoittumiskeino ahdistuksen kanssa.

× Hyppy seurustelusta uusperhearkeen. Tämä on toki ehkä hieman kärjistetty kuvaus, mutta kuitenkin hyvin kuvaava. Aluksi saimme elää kokonaan omassa rakkauskuplassamme, kun vietimme sen ajan yhdessä, kun lapseni eivät olleet minun luonani. Nyt poikaystäväni ja lapseni ovat tavanneet toisensa, mikä tarkoittaa toki sitä, että voimme nähdä useammin. Mutta myös sitä, että jaloissa pyörii usein pari ipanaa. Vaikka nautin aivan suunnattomasti tästä meidän uudesta elämästä, kun kotona on välillä toinenkin osallistuva aikuinen, kaipaan sinne meidän rakkauskuplaan. Seurustelu lasten kanssa on huomattavasti hektisempää, kun koko ajan matkassa on kaksi pientä, jotka kaipaavat huomiota ja rajoja. Tämä on myös äärimmäisen tärkeää aikaa, kun muru tutustuu lapsiini ja lapset häneen. Ihailen sitä, miten hän on ja touhuaa lasteni kanssa.

”Vaikka rakastan supersankareita, Batman ei ole ikinä iskenyt. Eikä se rehellisesti iskenyt vieläkään.”

× Uusi Batman. Käytiin murun kanssa katsomassa uusi Barman-elokuva. Olin saanut kuullu elokuvasta pitkät pätkät jo etukäteen tuolta omalta elokuvanörtiltäni. Elokuvan pääosassa Batmanina nähtiin Robert Pattinson. Elokuva kertoo nuoresta Batmanista, joka on vasta aloittanut uransa yön ritarina. Tämän kyseisen elokuvan pahikseen oli haettu inspiraatiota oikeista sarjamurhaajista. Arvuuttajan esikuvana oli toiminut Zodiac Killer. Tässä oli mielestäni onnistuttu todella hyvin. Mutta tämä yksityiskohta ehkä kertoo siitä, että elokuva ei todellakaan sovi herkimmille.

Vaikka rakastan supersankareita, Batman ei ole ikinä iskenyt. Eikä se rehellisesti iskenyt vieläkään. Poikaystäväni oli hyvin pettynyt, kun en innostunut tästä elokuvasta. Olin tosin varoittanut häntä siitä, että Batman ei ole minun juttuni. Lisäksi, tässä elokuvassa oli sama ongelma, kuin monessa muussakin DC:n elokuvassa. Se oli sekava ja siinä oli noin kymmenen potentiaalista loppua, ennen kuin päästiin loppuun asti. Noin viimeisen puoli tuntia taisin istua ja puhista penkissäni miettien, eikö tämä mokoma lopu ikinä. Poikaystäväni mukaan elokuva oli paras Batman koskaan ja ilmeisesti hänen ystävänsä olivat käskeneet häntä vaihtamaan jo tyttöystävää mielipiteeni vuoksi, joten en ehkä ole paras ihminen arvioimaan kyseistä elokuvaa.

× Toiveissa kesäloma. Olen kuluneena kuukautena paiskinut töitä sen eteen, että saisin ensi kesänä kunnon kesäloman. Viime kesänä tein hoitajan töitä, mikä johti lopulta kaiken tapahtuneen kanssa siihen, että sain burn outin ja syksy meni siitä toipumiseen. En haluaisi uusintaa tälle.

Laskeskelin, kuinka monta yhteistyötä minun pitäisi saada, jotta voisin lomailla ensi kesänä ja kun tavoite oli selvillä, oli aika ryhtyä toimeen. Olen siis lähestynyt eri yrityksiä ja toiveena olisi saada ihan kunnon palkkaa näiden yhteistöiden tekemisestä. Vaikuttajamedian intensiiviryhmään kuului se, että yhdessä Monnan ja Johannan kanssa mietittiin minulle ja kanavilleni käypä hinta, jota pyytää. On ollut huomattavasti helpompaa lähettää yhteistyötarjouksia yrityksille. Pakko sanoa, että Vaikuttajamedian intensiiviryhmä oli kyllä yksi viime vuoden parhaita päätöksiä. Nyt minulla on paljon enemmän tietoa ja taitoa viedä tätä sometoimintaa eteenpäin.

-Jenni

KUVAT: Minä ja Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Helmikuun kootut

Tammikuun kootut

Syyskuun kootut

Elokuun kootut

Heinäkuun kootut