Väkivallan uhrit halutaan vaientaa
0
Olen puhunut kokemastani lähisuhdeväkivallasta avoimesti noin kaksi vuotta. Se on äärimmäisen kipeä aihe, josta puhuminen ei ole helppoa. Monellakaan tavalla. Ensinnäkin henkilökohtaisesti ei ole helppoa puhua niistä oman elämän synkimmistä ja kipeimmistä asioista. Toisekseen minun täytyy jatkuvasti miettiä, miten teen sen oikein kaikille osapuolille, sekä lainopillisesti. Lakikaan ei anna minun puhua näistä täysin vapaasti.
Suurinosa saamastani vastaanotosta ja palautteesta on ollut hyvää. Minun rohkeuttani kiitellään ja arvostetaan. Saan paljon positiivista palautetta ihmisiltä, jotka ovat kokeneet saman tai ovat joutuneet seuraamaan sivusta läheisensä kärsimystä. Mutta olen saanut jonkin verran myös sitä negatiivista palautetta. Ihmiset eivät pidä siitä, että ”mustamaalaan” toisia ihmisiä ja muistuttelevat, että puhumalla näistä asioista, voin ”pilata jonkun ihan hyvän tyypin elämän.” Tästä päästäänkin ilmiöön, jossa väkivallan uhrit halutaan vaientaa.
Väkivallan kokemukset ovat yleisempiä kuin uskomme
Väkivalta on paljon yleisempää, kuin haluaisimme edes uskoa. Suomessa, joka kolmas yli 15 vuotta täyttäneistä naisista on kokenut jossain elämänsä vaiheessa väkivaltaa. Eli toisinsanoen, jos olet saanut itse elää elämäsi 100% ilman minkäänlaisia väkivallan kokemuksia, joku lähipiirissäsi on niitä kokenut. Ja monesti, kun väkivallan uhrit ottavat puheeksi kokemansa, reaktio on epäuskoinen. ”Mitä? Sinäkö? En olisi kyllä ikinä uskonut!” tai ”Mitä? En kyllä usko hänestä. Hänhän on todella mukava tyyppi.”
Väkivaltaa on vaikea sivullisen havaita. Minäkin pidin kaikin keinoin kulisseja pystyssä ja yritin olla mahdollisimman normaali. Omalla kohdallani jotkut jutut suhteessani olivat kuitenkin niin vinksallaan, että sain useita kertoja ihmiettelyä omilta tutuiltani asioista. Jotkut taas osasivat epäillä kumppaniani ilmiselvistä valheista, joille olin itse täysin sokea. Mutta karismaattinen kumppani osasi pitää kiinni omasta hyvän tyypin roolistaan.
Uhrien vaientaminen käy monesti syyllistämisen kautta. ”Tuskin asiat niin huonosti olivat, kun et lähtenyt suhteesta” ja ”Kai ymmärrät, että pilaat hyvän ihmisen maineen, kun puhut tuollaisia.” Itse olen kuullut kaiken tämän ja paljon muutakin. Väkivallantekijän maine on monesti ihmisten mielestä tärkeämpää, kuin uhrin turvallisuus.
Minä sain onneksi kriittisessä vaiheessa tukea ja ammattilaiset kertoivat minulle, että olin tässä tapauksessa uhri. He auttoivat minua ymmärtämään tilanteen ja sen, mitä kaikkea olin kokenut. Minulle kun asiat olivat ehtineet normalisoitua niin etten ymmärtänyt täysin mikä kaikki suhteessa oikeastaan mätti. Olen edelleen äärimmäisen kiitollinen kaikille näille ammattilaisille, jotka ovat työskennelleet kanssani. En olisi tässä pisteessä ilman heitä.
Miksi väkivallasta pitää puhua
Ja miksi minä puhun tästä niin hanakasti? Ihmiset eivät kiinnitä väkivaltaan riittävästi huomiota, ellei se iskeydy päin heidän omaa kuplaansa ja puhkaise sitä. Sitä minä yritän tässä tehdä. Enkä aio lopettaa puhumista. Olen jopa antanut haastattelun erästä lähisuhdeväkivallasta kertovaa kirjaa varten ja toivon tälle kyseiselle projektille paljon onnea ja menestystä.
Joten jos sinä kuulet jonkun kokeneen väkivaltaa, kuuntele häntä. Älä vähättele tai yritä vaientaa. Ja jos sinä koet väkivaltaa, niin apua on saatavilla esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liitolta ja Nollalinjasta.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Hei olen Jenni ja olen rakkausaddikti
Millaiseksi koen treffailun väkivaltaisen parisuhteen jälkeen