Ihmiset joilla ei ole lapsia, mutta on paljon mielipiteitä
2
Lasten kasvattaminen on jotain, mikä on todella haastavaa ja hermoja raastavaa. Mutta myös jotain todella palkitsevaa, kun lapsi yllättäen näyttää ettei kaikki ole mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kasvattaminen on jotain, josta jokaisella on oma mielipiteensä. Tapoja kasvattaa lasta on juuri niin monenlaisia, kuin on vanhempiakin. Ja yleensä niitä vahvoja kasvatusmielipiteitä on nimenomaan niillä, joilla ei ole lapsia.
Olen itse ollut myös tämä ihminen. Mutta sen jälkeen kun sain omat lapseni, totesin etten neuvo enää ikinä ketään, vaan pidän leipäläpeni kiinni. Koska ensinnäkin ihmiset, joilla ei ole lapsia, eivät oikeasti tiedä millaista on olla vastuussa ja oikeasti kasvattaa sitä lasta. Maailmassa ei ole olemassa sellaista simulaatiota, joka oikeasti antaisi kenellekään lapsettomalle oikeuksia ja tietotaitoa kommentoida kenenkään vanhemmuutta ja lasten kasvatusta. Piste.
Pyytämättä annettu neuvo on oikeasti moite
Esimerkkinä minä, silloin kun olin lapseton, neuvoin hyvin auliisti vauvan saanutta ystävääni siitä, että kyllä se lapsi pitäisi nukuttaa sinne omaan sänkyyn. Minulla ei ollut mitään meriittejä kommentoida näin. Varsinkin kun molemmat tyttöni ovat nukkuneet minun vieressäni perhepedissä. Nuorempi nukkuu edelleen joitain öitä vieressäni. Koska kun sen oman lapsen saa syliinsä, niin siitä eteenpäin ne kaikki kasvatusperiaatteet, joita olet miettinyt ennen synnytystä, lentävät suoraan romukoppaan. Sen jälkeen alat luovimaan elämää ja kasvatusta sen oman lapsen mukaan. Koska lapset ja myös pienet vauvat ovat yksilöitä ja kasvatus ei voi olla samanlaista molempien kohdalla.
Esimerkiksi minä ja paras ystäväni. Minun vauvani ovat kumpikin hyviä nukkujia, toinen vielä parempi. Kun taas ystäväni vauva herää monta kertaa yössä milloin mistäkin syystä. Minulla ei ole minkäänlaista kokemusta siitä, millaista vauvavuotta ystäväni elää. Toisekseen ystäväni on erilainen nukkuja kuin minä. Minä nukun käytännössä missä vain ja milloin vain. Nukahdin aina itse heti sen jälkeen kun vauva nukahti yöllä uudestaan ja sain oikeasti nukuttua. Kaikki eivät ole samanlaisia.
Joten summa summaarum, kukaan muu kuin oikea kasvattamisen ammattilainen työtilanteessa, ei ole pätevät tai oikeutettu arvostelemaan tai kommentoimaan kenenkään vanhemmuutta. Se, jos lapsi heittää uhmaspagetit keskelle kaupan lattiaa ei ole huonoa vanhemmuutta. Sitä kutsutaan tahtoiäksi.
Ja tästä päästään internettiin ja sosiaaliseen mediaan, koska täällä jos missä on mahdollista saada niitä pyytämättömiä neuvoja. Onneksi iso osa jo tietää, että pyytämättä annettu neuvo on oikeasti moite ja niin ei pidä tehdä. Siitä huolimatta, aina kun kirjoitan vanhemmuudesta täällä blogissa, niin joku tulee kertomaan oman mielipiteensä siitä miten olen toiminut väärin. Nykyään en itse edes välitä, koska kukaan ei tiedä meidän perheen raivo rehellistä tilannetta. Sen lisäki mun tytöistä on kasvanut uskomattoman ihania, taitavia, empaattisia ja hyvätapaisia tyttöjä. Välillä hekin perseilevät, mutta se kuuluu myös heidän kasvuun ja kehitykseensä. Ja ihan varmasti he tulevat tekemään vääriä valintoja, jo ihan sillä perusteella miten aivot toimivat kehittyessään, mutta minä olen kuitenkin toiminut oikein.
Lasten kasvatus
Toivon erityisesti, että varsinkaan yksikään äiti ei arvostelisi toista äitiä, koska lopujen lopuksi me olemme samalla puolella. Meistä jokainen yrittää pitää hengissä pikku ihmistä joka harvoin osaa kertoa mikä ahdistaa. Lisäksi lasten kasvatus on siinä mielessä kiittämätöntä puuhaa, että ainakaan ne meidän kasvatettavat eivät sitä arvosta. Meilläkin puhutaan tällä hetkellä lähinnä ”tyhmästä äidistä”.
Joten äidit, älkää lisätkö muisen äitien paineita olemalla ikäviä. Niitä paineita on jo entuudestaan niin paljon, että siitä ahdistuu. Pidetään äidit siis yhtä, eikä paineita toista alas.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Seurustelen, mutta olen yhä sinkkuäiti
Tavallaan olen samaa mieltä ja toisaalta ajattelen muita näkökulmia. Ensimmäinen lapseni syntyy pian ja tietenkin vauva-aika herättää pohdintoja. Toisaalta muistan elävästi ajan ilman lapsia. Itselläni äidiksi tuleminen viivästyi usealla vuodella todella suurten vastoinkäymisten vuoksi. Tuntui tidella pahalta kun halusin oman lapsen ja sain useasti kuulla miltei joka aiheessa miten en ymmärrä mistään mitään koska minulla ei ole omia lapsia. Tavallisesti tämä vastaus tuli tilanteissa joina tuttava valitti tilannettaan odottaen kommenttia. Ylipäänsä minua katsottiin lapsettomana alaspäin. Kun tieto raskaudesta tuli julki, mystisesti moni näistä ”et ymmärrä mistään mitään” -ihmisistä asennoituivat minuun kuin ylimpään ystävään. En itsekään pidä neuvojen tuputtamisesta. -Millään osa-alueella. Nyt odotan kauhulla mitä tapahtuu kun äidit ”neuvovat” toisiaan.. Todennäköisesti en vieläkään ymmärrä mistään mitään koska en taaskaan täytä vaadittuja ymmärtämisen kriteereitä 😀 Itse uskon ettei kukaan voi ymmärtää toisiaan. Voimme vain arvailla ja toisaalta olla kiitollisia toisen osoittaessa myötätuntoa.
Hei. Kiitos kommentistasi. Kiitos, että jaksoit tuoda omaa näkökulmaasi esille kommentin verran. Ensinnäkin, todella ikävä kuulla, että tiesi äidiksi ei ole ollut helpoin mahdollinen. Minä sain yrittää esikoistytärtäni seitsemän vuotta, ennen kuin siinä onnistuttiin. Ja muistan miten ihan kaikenlainen lapsipuhe sattui silloin aivan vietävästi. Ymmärrän hyvin alemmuuden tunteen tuossa tilanteessa.
Mutta voin lohduttaa sillä, että aika harva meistä äideitä tietää kaikesta kaiken. Me olemme eksperttejä vain omien lastemme kohdalla. Ja välillä, kun me väheksymme muita, me yritämme vain perustella niitä omia valintojamme oikeiksi. Esimerkkinä tämä suuri ja ikuinen valmisruoka vastaan itse tehty ruoka väitteily.
Tsemppiä kaikkeen tulevaan. Luota itseesi ja kannattaa kysellä niitä neuvoja sieltä neuvolasta. Ja valitse niistä äitiystävistä yksi, jonka neuvoja kuuntelet. Jos yrität kuunnella kaikkia, niin siinä saattaa mennä nuppi sekaisin. 🙂 Onnea.