Viikko 13/22: Koko viikon kestänyt noidannuoli

Tämä on ollut suoranainen epäonnen viikko. Viime sunnuntain ja maanantain kärsin melkoisista vatsakivuista ja tiistaina minulle iski noidannuoli. Tämän jälkeen mainitun vuoksi olen ollut koko viikon enemmän tai vähemmän sänkypotilaana. Loppuviikosta onneksi yhä vähemmän, mutta kaikki liikkuminen meinaa kostautua sitten illasta kasvavilla selkäkivuilla. Onneksi tiistai oli ainoa päivä, kun en pystynyt kävelemään suorassa ja torstaina onnistuin jo köpöttelemään itse kauppaan. Selkäkivut ovat tehneet minusta myös aika väsyneen. Osittain siksi, että herään monta kertaa yössä aina siihen, kun pitäisi kääntää kylkeä. Myös jatkuva kivun kestäminen väsyttää, vaikka särkylääkkeet ovatkin sitä taittaneet.

KUVA: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Sain apua

Rakas tuli maanantaina auttamaan meille. Hän kävi kaupassa, laittoi ruuan ja tiskasi, mistä olin aivan järjettömän kiitollinen. Minä en osaa pyytää apua, vaikka sitä tarvitsisin. Tilanne on todella paha, jos pyydän apua. Tämä piirre on kehittynyt väkivaltaisen parisuhteeni aikan, jolloin avunpyyntöjäni vähteltiin ja tyrmättiin. Yleensä melko julmalla tavalla. Muistan esimerkiksi kerran, kun olin todella sairas ja pystyin lähinnä makaamaan ja tärisemään sängyssä. Kun tässä tilassa pyysin apua, minut jätettiin täysin yksin. Tämä on todella vahva muisto ja silloiset tunteet nousevat aina pintaan, kun joudun tilanteeseen, jossa minun pitäisi pyytää apua.

Nykyään kun poikaystäväni kyselee, että tarvitsenko apua ja näkee minun ”kyllä mä pärjään” vakuutteluideni taakse, menen täysin lukkoon. Muutun kylmälsi ja etäiseksi. Menen niiden kaikkien omien suojamuurien ja vallihautojeni taakse piiloon ja minusta on hyvin vaikea saada irti mitään. Kiitos poikaystäväni loputtomalle kärsivällisyydelle ja ymmärrykselle kanssani. Onneksi hän on myös oppinut, että välillä minulta ei kannata edes kysyä, vaan kannattaa auttaa kyselemättä. Kuten hän tällä viikolla teki. En voi oikeasti sanoin kuvailla sitä, miten onnekas olen.

Hullaannuin Tokmannin Miny-mallistosta.

Tokmanni on tuonut myymälöihinsä aivan ihanan Miny lifestylemerkin, joka hurmasi minut aivan täysin. Toivon, että tämä merkki jää myymälöiden valikoimiin pitkäksi aikaa. Siihen kuuluu paljon esimerkiksi todella kivoja lasten koruja ja omat lapseni ovat kumpin tällä hetkellä varsinaisia harakoita. Itsen ostin niin itselleni, kuin lapsilleni pantoja. Itselleni kaksi kangaspantaa, sekä pörröisen pannan, jolla saa hiukset pois kavoilta esimerkiksi kasvojen pesun ja meikkaamisen ajaksi. Tytöille ostin somat kissankorvapannat.

Sitten asia, joka minulla meni todella tunteisiin tällä viikolla. Miten vaikeaa voi olla löytää pluskokoisena sopivan kokoisia sukkahousuja? Varsinkin beigenä ja 20 denillä. Todella vaikeaa, voin kertoa. Tarjolla olisi tällä hetkellä joka kaupassa mustia, 50 denin sukkahousuja, mutta ei sellaisia joita etsin. Tykkään varsinkin kuvatessa käyttää sukkahousuja. Ne ovat niin helpot päällä kun pitää vekslata asujen kanssa, eikä tarvitse miettiä sukkia, kun vaihtaa kenkiä. Nyt kevättä kohden kaipasin todella ohuita beigejä sukkiksia.

Minulta meni sopivien sukkahousujen etsimiseen useampi päivä, joista kaksi päivää oli aktiivista etsintää kaupoissa ja noin 40 € rahaa. Näistä noin 30 € oli täysin hukkaan heitettyä, koska ne menivät lopulta sukkahousuihin, jotka eivät syystä tai toisesta mahtuneet päälleni. Joko oma kokoni oli kaikin puolin liian pieni tai malli oli tehty kääpiöille ja haarukset jäivät puoleen väliin reittä. Lopulta onneksi löysin KappAhlista. Siellä tosin oli tasan kaksi vaihtoehtoa (musta ja beige). Pääasia oli kuitenkin se, että löysin etsimäni.

Googlailun perusteella sukkahousuja tehdään isommassakin koossa, mutta jostain syystä ne eivät päädy kauppoihin asti. Todella turhauttavaa ja kyllä, meni ehdottomasti tunteisiin. En voinut olla miettimättä, eikö meidän pluskokoisten rahat kelpaa kaupoille? Miksi ette voi tuoda valikoimaa kauppoihin asti, kun sille olisi kysyntää?

Uusi Poirot ihastutti

Leputellessani lauantaina selkääni katsoin Disney + palvelusta sekä Kuolema Niilillä, että Idän pikajunan arvoituksen. Edellä mainitussa järjestyksessä, putkeen. Elokuvat yllättivät todella kivasti. Ajatus Kuolema Niilillä-elokuvan katsomisesta lähti siitä, että halusin katsella vähän lisää Gal Gadottia. Elokuvassa yhtä pääosaa näyttelee Armie Hammer, jota syytetään tällä hetkellä ainakin kannibalismista, sekä naisten pahoinpitelystä. Poikaystäväni kertoi, että tämän vuoksi monet boikotoivat elokuvaa. Mikä on ehdottoman sääli kaikkia muita näytteilijöitä kohtaan. Elokuva on siis ilmeisesti tehty ennen kuin Armie Hammeriin liittyvät seikat paljastuivat.

PARHAAT JUTUT

Paras podcast: Ikisuosikkini Perjantain parhaat, jota minulla oli aktiivisen murhapodien kuuntelun jäljiltä jäänyt rästiin monta jaksoa. Sain kuunella Noorien suosituksia monta jaksoa putkeen ja erityisesti mieleen jäi idea samppiksista. Eli samppanja-aamiaisesta, joka jatkuu koko päivän ja johon osallistutaan yöpuvussa tai aamutakissa. Tämän haluan vielä toteuttaa.

Paras herkku: Gateaun pistaasisolmu. Ikisuosikki ja varmaan valehtelematta lempi pullani, jota himoitsin koko viikon. Odotus palkittiin sunnuntaina kuvausreissun päätteeksi, kun käytiin ostamassa Katrin kanssa kuvauspullat.

Paras sarja: Bridgertonin kakkoskausi, jonka ahmin sohvalla pötköttäessäni. Edelleen loistavaa, romanttista hömppää.

Paras löytö: No ne perhanan sukkahousut, kun ne viimein löysin.

Paras arkiruoka: Loimulohi-halloum salaatti. Tätä tein itselleni, kun lapset olivat toisessa kodissa. Ei ehkä olisi mineihin uponnut. Mutta minä rakastan.

Paras juttu tällä viikolla: No varmaan se, mistä edellä kirjoitin, että muru auttoi minua, vaikka en osannut sitä pyytää. Edelleen, kokemani jälkeen, tuntuu täysin utopistiselta, että elämässäni on joku joka osallistuu ja auttaa pyytämättä.

Paras juttu, joka on vielä tulossa: Ensi viikolla tulevat kevätmessut. Ihanaa päästä pitkästä aikaa messuille. Parvekkeenlaitto mietityttää juuri nyt., joten josko sieltä saisi inspiraatiota siihen.

Toivon todella, että noidannuoli viimein helpottaisi ja ensi viikolla voisin elää jo normaalisti ilman jatkuvaa lepäilyä.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Viikon parhaat 37/20

Vuoden ensimmäinen viikkokatsaus

Viikkokatsaus: Ihan vain perusarkea

Viikkokatsaus: Kaatosadetta ja yksi neljävuotias

Viikkokatsaus: Tunteet pinnassa

Viikkokatsaus: Kotona taaperon kanssa