Hae
Big mamas home

Millaista on olla 3 ja 5-vuotiaan lapsen äitinä

Halusin kirjoittaa teille siitä, millaista on olla 3 ja 5-vuotiaan lapsen äitinä. Elämä lasten kanssa muuttuu pikku hiljaa lasten kasvun myötä. Pikkuvauvan kanssa elämä on todella intensiivistä ja vauvakeskeistä. Mutta kun lapsi kasvaa, hän muuttuu koko ajan itsenäisemmäksi. Minun viisi- ja kolmevuotiaideni kanssa olen saanut maistaa jo helpompaa elämää. Vaikka lapset ovat yhä pieniä, niin he kokeilevat jo varovaisesti siipiään. Ihan koko aikaa ei tarvitse olla sydän syrjällään. Paitsi kuopuksen kanssa, joka on selkeästi perinyt äitinsä tapaturma-alttiuden. Huoh.

Minä olen ollut tyttöjen kanssa paljon yksin ihan alusta lähtien. Ja kuten sanottu, kun he olivat pieniä, äitiys oli paljon intensiivisempää. Silloin piti olla koko ajan valppaana ja silmät piti olla selässäkin. Nyt molemmat ovat sen verran itsenäisiä ja useimmiten ihan järki päässä, joten heille voi antaa pientä vastuuta.

Äitiys - 3-vuotias - 5-vuotias - BMH - Big mamas home by Jenni

Pidä lapsi käsivarren mitan päässä

Haluan tässä välissä sanoa, että tiedostan olevani yhä pienten lasten äiti ja pienet lapset tarvitsevat yhä aikuista. Lapsi on koko ajan sellaisessa itsenäisyyden ja riippuvuuden ristiriidassa. Näen sen selkeästi omissa tytöissäni, jotka yrittävät olla mahdollisimman itsenäisiä ja omatoimisia, mutta tarvitsevat minua kuitenkin joissain asioissa.

Luin jostain todella hyvän lauseen liittyen tähän asiaan; “Pidä lapsi käsivarren mitan päässä.” Tässä ohjeessa on niin fyysinen, kuin psyykkinenkin puoli. Esimerkiksi uidessa olet valmis tarttumaan lapseen, jos hän on sen käsivarren mitan päässä. Henkisesti olet käsivarren mitan päässä, kun lapsesi yrittää sitä itsenäistä elämää. Tarvittaessa pääset apuun nopeastikin.

Ja tällä hetkellä tämä 3 ja 5-vuotiaiden lasten äitinä oleminen on juuri tätä käsivarren mitan päässä pysymistä. Lapsi yrittää itse, mutta minä olen lähellä valmiina auttamaan ja tukemaan.

Millaista arki on?

Ehdottomasti suurin parannus tässä isompien lasten kanssa on se, kun lapset oppivat avaamaan itse television ja tekemään itselleen aamupalaa. Minun ei tarvitse nousta enää vapaapäivinä seitsemältä. Herään kyllä monesti siihen, kun lapset heräävät, mutta minun ei tarvitse välttämättä nousta silloin. Pystyn helposti pötköttelemään johonkin kahdeksaan tai jopa puoli yhdeksään, vaikka en nukkuisi. Mikä on ihanaa. Se antaa paljon voimia arkeen.

Välillä tytöt tulevat vuorotellen halaamaan ja pussaamaan minua huoneeseeni. Aika monesti he myös sanovat: “Nuku vaan äiti vielä. Me katsotaan Ryhmä Hauta.”

Millaista on olla 3 ja 5-vuotiaan lapsen äiti - BMH - Big mamas home by Jenni

Tytöt haluavat päättää tällä hetkellä hyvin pitkälti omasta pukeutumisestaan. Heillä on hyvin vahvat mielipiteet siitä, millaisia vaatteita ostetaan. He myös valitsevat mieluiten asunsa itse aamuisin. Välillä joudun puuttumaan ihan käytännön asioihin, kuten siihen voiko sadesäällä pukea pelkkää hellemekkoa. Yritän myös välillä neuvoa, mikä sopii yhteen minkäkin kanssa, mutta harvoin minua kuunnellaan. Tytöt ovat tarkkoja omasta tyylistään.

Kaikki muukin halutaan tehdä itse. Välillä menee hermo, jos kaikki ei mene kerralla nappiin, kun kaikki pitäisi osata heti kerralla. Kärsivällisyys ei meinaa riittää harjoitteluun ja toistoihin. Toisessa tytössä tuppaa varsinkin olemaan sellaista perfektionistin vikaa. Jos kirjoittaessa a-kirjain ei ole täydellisen pyöreä, niin se on surkea. Siinä sitten minä yritän selittää, että kaikilla on erilainen käsiala ja harjoittelemalla se lähtee onnistumaan pikku hiljaa paremmin.

Tunteiden vuoristorataa

Ja voi sitä tunteiden määrää, mitä meillä välillä on. Kumpikin tyttö harjoittelee omien tunteidensa käsittelyä ja nimeämistä. Välillä se on todella vaikeaa ja välillä se on sitten sitä huutoitkua äidin sylissä ja välillä siitä tunteesta saadaan oikeasti kiinni. Tässä meillä on ollut isona apuna Fannin tunnetaitosarjan kirjat, jotka ovat ihan tyttöjen (ja minunkin suosikkeja). Niitä luetaan välillä ihan muutenkin ja taas välillä palataan niiden tunnetaito-oppien pariin. Parasta on ehkä se, että nämä samat kirjat ovat käytössä myös meidän päiväkodissa.

Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä… Tämän ikäisten kanssa retkeily on jo ihan parasta. Luonto- ja leikkipuistoretket, museot, pitemmät kyläreissut. Tytöt nauttii, minä nautin ja meillä on yhdessä aina hauskaa. Eikä pidemmätkään kävelyretket haittaa, kun tytöt jaksaa kävellä jo pidempiäkin matkoja. Meillä myös eväät on olennainen osa retkeilyä.

Joka tapauksessa, vaikka minulla onkin krooninen vauvakuume ja haikailen vauva-aikoja, niin myös tällainen isompien tyttöjen vanhemmuus on ihanaa. Siinä on ehdottomasti puolensa. Me ollaan tyttöjen kanssa hyvä tiimi ja on ihan mahtavaa saada olla juuri heidän äitinsä.

-Jenni

 

Lue myös

Tarina oman sektion taustalla

Vaihtoehtona kumppanuusvanhemmuus

Mitä on olla sinkkuäiti?

Seuraa myös

Instagram

Facebook

Tiktok

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *