Parisuhteen kolmen kuukauden kriisi
2
Meillä oli parisuhteen ensimmäinen kriisi. Ollaan oltu yhdessä nyt muutamia kuukausia, mikä on ollut itselläni melko kriittinen aika parisuhteissa. Lukuunottamatta sitä yhtä yli kymmenen vuoden parisuhdettani, kaikki muuta suhteeni ovat kestäneet tasan sen kolme kuukautta. Kolme kuukautta on ollut se aika, kun uutuuden viehätys on hävinnyt ja suhteessa alkaa olla pientä kitkaa. Mikä on täydellisen normaalia. Kun kaksi ihmistä sovittaa elämiään yhteen, syntyy väkisinkin vähän kipinöitä, kun särmät hankautuvat toisiaan vasten. Ajan kanssa on mahdollista, että nämä särmät hioutuvat pois ja pari sopii saumattomasti yhteen. Mutta se ottaa aikaa ja työtä. Tämä oli suhteemme ensimmäinen kriisi, mutta ei varmasti viimeinen.
Kriisit ovat käännekohtia ihmisen elämässä ja niitä tulee ja menee. Samoin ne ovat parisuhteen käännekohtia. Kolmessa kuukaudessa tunteet toista kohtaan alkavat oikeasti syvenemään ja se on yhden kriisin paikka. Ihastuminen ja rakastuminen muuttuu oikeaksi rakkaudeksi. Samalla se oikea arki tulee vastaan ja elämä vakiintuu hiljaksiin. Meillä lisää liikkuvia elementtejä tuovat rakkaat lapseni ja se, että emme voi olla koko ajan kaksin. Samalla, kun opettelemme elämään pariskuntana, opettelemme samaan aikaan elämään myös uusperheenä.
Historian painolasti
Oma suhdehistoriani on ollut varsin karu. Minulla on jäänyt syviä traumoja, joiden vuoksi en esimerkiksi pysty toimimaan normaalisti. En pysty esimerkiksi tekemään vieläkään aloitetta seksiin siinä pelossa, että minut torjutaan. En usko mitä minulle sanotaan, en pyydä apua ja peräännyt, kun tunnen oloni uhatuksi. Uhan ei tarvitse olla niin sanotusti oikea uhka. Riittää, että koen sen itse uhkaavaksi. Puolustaudun ahdistavissa tilanteissa sulkeutumalla täysin ja silloin kuortani on todella vaikeaa saada auki. Näiden traumojen käsittely vaatii paljon aikaa ja paljon kärsivällisyyttä. Tiedostan, että en ole helpoin mahdollinen kumppani. Mutta viimeisissä vuosissa olen oppinut myös sen, että meillä jokaisella on omat painolastimme. Jokainen meistä kantaa mukanaan omia suhteitaan ja epäonnistumisiaan niissä. Myös kumppanini. Ja silloin minut täytyy tukea ja ymmärtää aivan samalla tavalla.
Etäisyys
Viime viikolla minun oli pakko ottaa hieman etäisyyttä ja käsitellä omia tunteitani. Olen ihminen, joka kaipaa omaa tilaa ja toisen ihmisen päästäminen siihen omaan tilaan on aina vähän vaikeaa. Vaikka muutos on ihana, onnellinen ja toivottu, se aiheuttaa silti tunne-elämän myllerryksiä. Etenkin, jos pohjalla on vaikka ahdistuneisuushäiriö, niin kuin itselläni. Lääkärini muistutti minua taas siitä, että myös positiiviset muutokset elämässä aiheuttavat herkästi ahdistusta. Tämän vuoksi olen ollut kireä, ärsyyntynyt helposti ja myös sulkeutunut. Kun otin aikaa itselleni, käsittelin niitä omia tunteita ja ajatuksia ihan rauhassa. Annoin niille tilaa, mutta en antanut ahdistuksen ottaa valtaa. Juttelin ystävieni kanssa ja myös olin vaan. Elin omaa arkeani, nautin siitä ja olin ajattelematta asiaa.
Viikon päätteeksi päädyimme vielä riitelemään, koska kumpaakin pelotti. Vähän eri asiat, mutta lopputulos oli sama. Tunteet alkoi kuumeta ja piti ottaa välihuili etten sanoisi mitään typerää. Olen joutunut taistelemaan niin monta vuotta elämässäni, että saisin ääneni riitatilanteessa kuuluviin, joten valmistauduin henkisesti samaan taisteluun. Ja nyt, tällä tavoin, minä olenkin se dominoiva ihminen riidassa. Joudun hengittämään ja antamaan toiselle tilaa, jotta hänkin saa sanottua asiansa. Se on vaikeaa, mutta pyrin siihen, koska tiedän millaista on, kun toinen jyrää täysin.
Sitten samalla, vaikeasta tilanteesta huolimatta. Minulla oli äärimmäisen turvallinen olo. Koskaan aiemmin ei ole ollut näin. Kukaan ei ole uhannut erolla tai millään muullakaan. Riitely oli turvallista. Ja tällaista en ole kokenut koskaan aiemmin. Se tuntui ihan uskomattomalta. Vaikka omat pelot ottivat välillä valtaa, siitä huolimatta minun ei tarvinnut oikeasti pelätä, että jotain tapahtuisi. Rajoja pitää saada kokeilla turvallisesti myös parisuhteessa, enkä minä ole saanut aiemmin kokea vastaavaa.
Nyt eletään tyyntä myrskyn jälkeen. Ensimmäinen kriisi on selätetty ja elämä, sekä toisiin tutustuminen voi jatkua.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Viikko 13/22: Koko viikon kestänyt noidannuoli
Niin samaistuttava teksti. Kolme kuukautta olen ollut suhteessa ja sunnuntaina se riita iski. Siitä selvittiin hyvin. Molemmat varovsisina, mutta tyytyväisinä jatkamme tutustumista toisiimme.
Ihanaa, että löysit tekstistä samaistumispintaa. <3 Ja ihana kuulla, että siellä selvittiin myös ensimmäisestä riidasta. Ne riidatkin ovat kuitenkin tarpeellisia ja ei niitä tarvitse pelätä. Vaikka itsekin pelkään. Olennaista on kuitenkin se, miten riitelee. Toivotan teille onnea ja tsemppiä tulevaan. Toivottavasti teette toisenne onnellisiksi pitkään.