7x tarinaa kuvien takana
0Seitsemän kuvaa viime vuodelta ja seitsemän tarinaa niiden takana.
Turvakoti
Tämän kuvan tarina on vähän surullinen. Se on otettu sen turvakodin lähellä, jossa minun ja tyttöjen vuosi alkoi. Turvakodissa oleminen oli melko raskasta. Ensinnäkin se tilanne mitä elimme. Suunnittelin konkreettisesti eroa ja sen käytännön asioita. Mietin voisimmeko palata kotiin, vai siirtyisimmekö johonkin väliaikaiseen paikkaan siksi aikaa, että löytäisimme asunnon. Meillä ei ollut turvakodissa juuri omia tarvaroita. Aika pitkälti vain ne, mitä olimme saaneet nopeasti mukaan. Kaikki tuntui todella ahdistavalta, vaikka turvakodin henkilökunta oli aivan äärimmäisen ihanaa ja tukea antavaa. Otin tämän kuvan, kun ulkoilimme tyttöjen kanssa. Auringonvalo näytti niin kauniilta, kun se siivilöityi puiden oksien välistä. Olo tuntui hetken aikaa lohdulliselta.
Ja tiedättekö mitä? Me asumme nykyään melko lähellä tätä samaa paikkaa. Tuntuu hieman hassulta, että olemme nyt samassa paikkaa, kuin mistä tämä hurja elämänmuutos alkoi.
Ensimmäiset treffit eron jälkeen
En odotellut ihan hirveän kauan takaisin satulaan hyppäämistä eron jälkeen. Muistan kun tapasin alkuvuodesta Susannan muutama päivä eron jälkeen. Kerroin hänelle koko kuvion ja pohdin samalla ääneen, onko minun ok ladata jo Tinder. Kuten olen kirjoittanut, ero oli tehnyt tuloaan jo vuosia. Vahvemmin, kuin olin itse edes tiennyt. Minulle kävi, kuten monelle muullekin. Huumannuin tarjonnasta. Ja itsetuntoni ollessa riekaleina, saamani huomio tuntui todella hyvältä. Ennen ensimmäisiä treffejä, olin aivan paniikissa. Siis aivan paniikissa. Hyperventiloin ja kävelin Rautatieaseman varmaan kahteen kertaan ympäri. Koska tietysti olin etuajassa paikalla. Mutta jännityksestä huolimatta, ensimmäiset treffini eron jälkeen olivat kuitenkin todella onnistuneet ja hyvä aloitus tulevalle sinkkuelämälle. Menimme kahville ja kävelimme sen jälkeen pitkin Espaa vain jutellen. Nautin siitä ja tulen todennäköisesti muistamaan nämä treffit vielä pitkään. Ne olivat todella eheyttävä kokemus.
Kevään henkireikä
Aloin keväällä liikkua luonnossa yhä enemmässä määrin. Retkeni pitenivät ja etsin rohkeammin uusia reittejä. Aloin myös syödä aamupaloja luonnossa kallioilla. Seurasin keväällä lenkki lenkiltä, kuinka luonto heräsi henkiin. Sain valtavasti energiaa luonnossa liikkumisesta ja ennen kaikkea merestä, jota olen aina rakastanut. Tämä kuva on otettu erään työpäivän jälkeen. Se oli kevään ensimmäisiä oikeasti lämpimiä päiviä. Ihmiset ottivat aurinkoa rantakallioilla. Minäkin vain nautin auringosta ja veden kimalluksesta. Olo oli seesteinen.
Kun olin täysin uupunut, vaikka en näyttänyt sitä
Keväällä taistelin uupumusta vastaan. Yritin jaksaa, vaikka eron jälkeinen vainoaminen vei minulta voimat aivan täysin. Olisin halunnut vain nukkua. Minulla ei ollut työmotivaatiota ja silti yritin hoitaa työni hyvin. Sairasloma ei tuntunut olevan vaihtoehto, koska oppisopimukseni oli uhattu keskeyttää, jos minulle tulisi vielä pitkiä sairaslomia. Tsemppasin ja yritin jaksaa, vaikka oikeasti olisin halunnut romahtaa. Silmissä siinsi vahvasti kesä ja loma. Ajattelin, että loma auttaisi ja olisi ratkaisu kaikkeen.
Alppiruusupuistossa
Vaikka olin uupunut, niin mahtui kevääseen ja alkavaan kesään myös hyviä hetkiä. Tämä oli ehdottomasti yksi niistä. Lähdimme uuden työkaverini ja meidän molempien lasten kanssa ihastelemaan Alppiruusupuiston kukkaloistoa. Päivä oli lämmin ja tuntui kivalta lähteä retkelle porukalla. Lähdettiin melkein suoraan töistä, kunhan vain oltiin haettu lapset päiväkodeista. Alppiruusupuisto oli täynnä ihmisiä. Se oli niitä hetkiä, kun oli todella vaikea muistaa koronan olemassaoloa. Kevään lockdownin jälkeen ihmiset tuntuivat kaipaavan vapautta ja sitä kesää. Minä kaipasin elämää ilman vainoamista ja turhia vaikeuksia. Retki puistoon tarjosi kaivatun tauon kyseisestä arjesta.
Kesän onnellisin päivä
Tämä selfie on päivältä, jolloin olin aivan äärimmäisen onnellinen. Minulla oli vapaata töissä, sekä lapsi vapaa. Loma häämötti aivan edessä päin. Olin nukkunut hyvin. Päivä oli lämmin ja tuntui jo melkein lomalta. Pyörin tuolloin kaupungilla. Kävin lempi sisustuskaupoissani lähinnä katselemassa. Ostin jääkahvin. Kävelin Helsingin keskustassa. Kukaan ei odottanut minua minnekään. Minulla ei ollut mitään aikatauluja. Pystyin vain nauttimaan siitä kaikesta. Olin silloin ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan äärimmäisen onnellinen.
Samana päivänä kuitenkin kompuroin tasaisella malla ja kaaduin niin, että toinen polveni oli aivan auki. Onnuin metroon verta valuvan polveni kanssa ja keräsin katseita ihmisiltä. Laitoin kuvan polvestani työpaikan whatsapp-ryhmään ja keräsin hyvät naurut. Kyseisestä haavasta minulla on edelleen selkeä arpi polvessani. Silti päivä oli koko vuoden onnellisin.
Kipsattavana
Tämä kuva on otettu Lastensairaalassa, kun olimme kipsaamassa toisen tytön murtunutta kättä. Lapsi oli maailman reippain ja itki tasan silloin, kun hänelle pistettiin kanyyli. Äiti saattoi tirauttaa muutaman kyyneleen vähän useampaan kertaan. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen vähän isompi haaveri, mikä kummallekaan on koskaan sattunut. Toki tiesin ettei mitään isompaa hätää ole. Murtuma on kuitenkin aika perus juttu ja sen hoito on vielä aika helppoa. Varsinkin, kun myös lapsi oli ällistyttävän rauhallinen koko päivän ajan. Tässä vaiheessa tiesin jo, että me muuttaisimme marraskuussa. Olin nimittäin avannut ambulanssissa sähköpostin, jossa meille tarjottiin asuntoa. Voin kertoa, että tunteet on tässä vaiheessa olleet melko sekavat.
-Jenni
Lue myös
Ei niin loistokas aloitus uudelle vuodelle
Seuraa myös
Millaisilla treffeillä olen käynyt
Tässä on käyty nyt treffeillä vuoden verran aika aktiivisesti. Tällä tarkoitan sitä, että vuoteen on mahtunut useammat treffit. Ja nimenomaan useammat ensitreffit. Olen kirjoittanut aiemminkin treffailun epävarmuudesta siitä, että match deittisovelluksessa ei automaattisesti tarkoita juttelua, eikä juttelu treffejä. Samoin ensimmäiset treffit eivät automaattisesti tarkoita toisia. Näin ollen niitä ensimmäisiä on kertynyt mittariin huomattavasti enemmän.
Nyt haluaisin kirjoittaa teille, millaisilla treffeillä olen käynyt. Osa treffeistä on jännittänyt enemmän, kuin toiset. On aina jännittävää tavata uusi ihminen. Sen lisäksi on hyvä muistaa turvallisuus. Monesti suositellaan, että ensitreffit kannattaa sopia julkiselle paikalle. Itse en ole aina sopinut, mutta olen aina pitänyt huolen siitä, että joku tietää tarkalleen missä olen, kenen kanssa ja sen lisäksi meillä on soittojärjestelmä. Jonkun mielestä tämä voi olla naurettavaa liioittelua, mutta minä neuvon pitämään huolen siitä turvallisuudesta. Netissä ja sovelluksissa, kuka voi olla mitä vain.
Mutta turvallisuus mielessä, kehotan jokaista myös nauttimaan treffeistä ja treffailemaan ihmisiä avoimin mielin.
Kahvilatreffit
Omat suosikkitreffini. Kahvilaympäristö on sopivan rento. Se helpottaa myös treffipukeutumista, kun jokainen meistä osaa pukeutua kahvilaan. Ja näissä toteutuu se julkinen paikka. Lisäksi, minä en automaattisesti oleta, että mies tarjoaa minunkin tilaukseni. Mutta jos mies tarjoutuu näin tekemään, kahvilassa summasta on vaikeaa tehdä kovin isoa. Minusta henkilökohtaisesti tämä tuntuu reilulta myös sitä treffikumppania kohtaan. Kahvitreffeistä voi suoriutua myös nopeasti tai sitten ne voivat venyä yli tunninkin mittaisiksi.
Kävelytreffit
Toimeliaat kävelytreffit ovat hyvät, koska kävellessä hiljaisuuskin on helpompi kestää, eikä seiniin tuijottelu onnistu. Kävely on myös neutraalia tekemistä. Se ei vie liikaa huomiota keskustelulta. Mutta sen sijaan keskustelu saattaa luistaa yllättävänkin kivasti kun samalla kävelee.
Ravintolatreffit
Treffit kivassa ravintolassa ovat klassikko ja suosittelen niitä lämpimästi. Minä suosittelen kuitenkin sellaista riittävän rentoa ravintolaa. Jos sinulla on ruokarajoitteita, kannattaa jutella treffikumppanin kanssa, mihin menette tai minkä tyyppistä ruokaa haluatte syödä. Minulle iso riski on se, että jos en tiedä minne mennään, niin saan pahimmassa tapauksessa korianteria nenäni eteen ja se pilaa kyllä treffit hetkessä.
Seksitreffit
Näitä olen suoraan sanottuna sopinut myös. Siis treffejä, joilla on tietty päämäärä ja tavoite. Näiden kanssa suosittelen, ettei ottaisi kuitenkaan ensimmäistä mahdollista vaihtoehtoa. Niitä vonkaajia löytyy noista sovelluksista mielin määrin, mutta suosittelen sopimaan nämä sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa juttu luistaa muutenkin. Sen lisäksi kannattaa jutella toiveista ja mieltymyksistä ja sopia hieman pelisääntöjä. Myös ehkäisystä kannattaa puhua etukäteen, että olette samalla sivulla. Ja pitää muistaa, että kaikille nämä eivät sovi. Minäkin olen todennut, että vaikka seksi onkin kivaa, tarvitsen ihmissuhteiltani vähän enemmän.
Kyläilytreffit
Korona-ajan yleisin treffimuoto. Olen muutamia kertoja keitellyt kotona teetä tai kahvia treffikumppaneille, kun kahvilaan meno on tuntunut liian korona-alttiilta. Mutta minä myös tykkään näistä treffeistä. Olo on tuttu, tuvallinen ja rento kotiympäristössä. Tällaiselle ujolle ihmiselle se on jopa helpotus. Eikä niiden tarvitse aina olla kahvitreffit. Katsokaa elokuva tai urheilumatsi. Kotona voi elokuvankin aikana höpötellä. Olkaa kekseliäitä.
Maakuntamatkailu treffit
Nämä olivat ehkä rohkeimmat treffit, joille olen lähtenyt. Oli minulle tosi iso juttu lähteä toiselle paikkakunnalle tapaamaan uutta ihmistä. Tätä ennen oltiin kuitenkin soiteltu aktiivisesti ja minulla oli ihmisestä laajempi käsitys, kuin mitä pelkillä viesteillä olisi saanut. Ja jälleen kerran pidin huolen siitä, että joku tiesi minne olen menossa ja kenen kanssa ja annoin tasaisesti väliaikatietoja itsestäni. Vaikka tästä ei mitään vuosisadan rakkaustarinaa syntynyt, niin minulla oli silti hauska reissu ja olen taas yhtä kokemusta rikkaampi tässäkin suhteessa.
Millaisia treffejä teillä on ollut?
-Jenni.
LUE MYÖS:
Kaikki voivat saada feikkiorgasmin