Vuosi 2019 osa 1
Ennen, kuin siirryn kokonaan kohti vuotta 2020, palataan hetkeksi menneeseen vuoteen. Mennyt vuosi on ollut äärimmäise raskas, mutta on sinne mahtunut paljon hyvääkin. Jaan koko vuoden kahteen postaukseen, josta yhdestä ei tulisi liian tuhti paketti. Eli tässä teille ensimmäinen osa vuodesta 2019.
Joulu yhdessä paikassa
Joulu alkaa olla ohi. Viimeiset konvehdit on syöty, glögipullossa ei ole muuta, kuin pohja. Moni on päivitellyt someen jo siitä, miten on alkanut siivoamaan joulua pois ja odottaa jo kevättä. Näinä välipäivinä en ole voinut välttyä myöskään siltä, miten moni on huokaissut helpotuksesta kun joulun hulinat ja stressi ovat ohitse. Henkilökohtaisesti kärsin joulun jälkeisestä masennuksesta ja olisin hyvin voinut jatkaa joulua vielä muutaman päivän.
Ymmärrän kuitenkin hyvin, jos joulu on ollut askareen suorittamista toisensa perään ja monessa eri paikassa juoksemista, että tilanne ahdistaa. Silloin varmasti tuntuu helpottavalta, kun ravaaminen loppuu ja rutiinien täyttämä arki koittaa.
Minulle joulu on ollut aina rauhoittumisen aikaa. Siihen on liittynyt vahvasti pysähtyminen ja rauhoittuminen oman perheen kanssa. Silloin ei tehdä mitään ylimääräistä. Aaton aattona tokaisin tiukkaan sävyyn Eristäjälle, jolla on tapana suorittaa kaikki ja käyttää jokainen pienikin aikaikkuna hyödyksi, ettei jouluna pestä pyykkiä. Eristäjä siihen: Mitä me sitten puetaan päälle, kun vaatteet loppuu? Totesin, etteivät ne parissa päivässä lopu, kun kuitenkin ollaan samoissa mukavissa kotivaatteissa useampi päivä. Meillä ei pyykätty aattona. Kinkku oli saalaatia lukuunottamatta ainut jouluruoka, jonka teille itse. Saatiin kuitenkin kotitekoisia laatikoita joulupöytään, sillä Eristäjällä on joku laatikkodiileri tässä lähellä. Tällä sepustuksella tarkoitan sitä, että miedän joulun A ja O on se ettei tehdä mitään, mikä ei tunnu hyvältä tai helpolta.
Olemme tavallaan myös siinä onnekkaita, että jouluna meidän sukulaiset eivät ole mailla, eikä halmeilla. Isäni asuu pohjoisessa ja äitini yleensä karkaa laskettelulomalle juuri jouluna, jolloin meidän ei tarvitse miettiä sukulaiselta toiseen juoksemista. Mieheni äiti, joka asuu lähellä, pyörähtää aattona yleensä meillä, koska se on kaikille helpompaa. Tämä on edesauttanut sitä, että meidän joulustamme on muodostunut vuosien saatossa niin rento ja rauhallinen. Muutamia jouluja ollaan vietetty minun perheeni luona, mutta esimerkiksi isäni luo matkustaminen tarkoittaa sitä, että siellä ollaan sitten koko joulu. Parin tunnin takia ei kannata istua seitsemää tuntia junassa.
En kiellä etteikö olisi ihanaa nähdä sukulaisia jouluna. Olisi mahtavaa, jos me voisimme saada aikaan ison perhejoulun ja kokoontua kaikki yhteen. Mutta se ei ole maantieteellisistä syistä mahdollista. Samaan aikaan olen saalaa kiitollinen siitä, että tämä mahdollistaa rauhoittumisen joulun viettoon. Me ollaan sukulaisiin yhteydessä tavallisilla ja videopuheluilla. Tytöt ihmettelivät tänä vuonna mummin kanssa, kuinka paljon Lapissa on lunta.