Äitimyytti
2
Omassa somekuplassani on käyty viimepäivinä keskustelua vanhemmuudesta ja äityidestä. Iidan matkassa-blogin Iida sai syyllistäviä viestejä, kun oli jättänyt vauvansa yöksi avopuolisonsa kanssa kotiin kaksin ”koska siitä kyllä vauvan turvallisuudentunne järkkyy.” Vaikuttajamedian kollegani Ida taas sai arvostelua, kun hän lähti vain osan lapsiensa kanssa risteilylle. Kun taas itse puhuin siitä, että olen monet vuodet vanhempana suorittanut ja polkenut omia tarpeitani, sain seuraajalta DM-viestin: ”Jenni hyvä, vanhemmuus on lasten tarpeiden edelle asettamista.”
On jännä, että vaikka kaikenlaisia myyttejä nyky-yhteiskunnassa murretaan, äitimyytti on ja istuu tiukassa. Edelleen väitetään kivenkovaa, että vauva pystyy muodostamaan primäärin suhteen vain ja ainoastaan yhteen ihmiseen, eli luonnollisesti äitiin. Mikä ei edes pidä paikkansa. Vauvalla voi olla 2-5 primääriä kiintymyssuhdetta. Eli ei ole olemassa äitien ylivaltaa, muualla kuin raskaudessa ja synnytyksessä. Esimerkiksi toisen vanhemman antama, ihokontaktissa tapahtuva ruokinta on vauvalle yhtä paljon läheisyyttä tuova kokemus, kuin rintaruokinta.
Uupumuksen kautta
Vanhemmuus on äärimmäisen intensiivistä, niin hyvässä ja kuin pahassa. Se on todella uuvuttavaa. Itsekin olen kokenut ajoittain pahimmassa väsymyksessä todella negatiivisia tunteita vauvaani kohtaan. Mistä seurasi myös hirvittävät syyllisyyden tunteet. Näin ei ehkä olisi ollut, jos olisin saanut nukkua enemmän. Olin kummankin lapsen vauva-aikana ihan todella yksin. Aivan kaikki oli minun vastuullani. Silloin se oma suorittamiseni alkoi. Kun luen vanhoja blogitekstejä vuosilta 2017 eteenpäin, mainitsen monia kertoja sen, kuinka huonosti voin ja miten asiat ovat raskaita ja huonosti. Tilanne vain paheni vuosi vuodelta.
Uupumiseni oli todella, todella monen asian summa. Ensimmäiseen sairaslomaani asti suoritin elämääni. Eron aikaan minun oli pakko näyttää kaikille, että selviän ja handlaan tämän kaiken. Kunnes en enää handlannut. Burn out pakotti minut asettamaan itseni etusijalle. Vasta kun vointini on alkanut parantua ja olen tajunnut, millainen äiti olen ollut lapsilleni väsyneenä. Paska tosiaan valuu alaspäin. Kun olen itse voinut paremmin, minulla on ollut ihan uudenlaiset resurssit vanhemmuuteen. Olen jaksanut ottaa vastaan lasten tunteet ja tarpeet. Ero on merkittävä. Tällä hetkellä, vaikka olen edelleenkin toipilas, pystyn olemaan sellainen äiti lapsilleni, kun haluan.
Kun uusi vauva syntyy
Kun tämä uusi tulokas syntyy kesällä, ollaan sovittu puolison kanssa, että homma menee sitten 50/50. Aion pääasiassa imettää, mutta myös pumpata, jotta puolisoni pystyy osallistumaan vauvan ruokkimiseen. Lisäksi, kun hänellä on iltapainotteinen työ, hän ottaa vastuulleen aamut vauvan kanssa. Samoin, kun minä imettäessä hoidan yösyötöt ja valvon öisin, hän herää aamulla ja antaa minun nukkua. Tämä on tämän hetkinen suunnitelma. Muutamme sitä tarvittaessa.
Mutta kävi miten kävi, minä en aio olla tämän vauvan ainoa aikuinen, vaan puolisoni tulee olemaan myös sitä. Varsinkin kun meillä on tukiverkkoa käytössä rajallisesti. Varsinkin näin vauva-aikana. Isommat pääsevät taatusti mummille täysihoitoon, kun heidän kanssaan oleminen on nykyään jo aika helppoa. Vauvat taas tarvitsevat sitä jatkuvaa hoivaa ja hoitoa. Joten on äärimmäisen tärkeää, että me teemme tämän oikeasti yhdessä ja tuemme toisiamme.
Minä olen luonnostani introvertti. Eli minä vaadin myös säännöllisesti sitä rauhaa ja hiljaisuutta, jotta henkiset akkuni latautuvat. Enkä koe, että se tekisi minusta yhtään huonompaa äitiä. Se vain tarkoittaa sitä, että me puolison kanssa järjestetään minulle näitä hiljaisia hetkiä. Vastavuoroisesti järjestämme hänelle hetkiä, joita hän tarvitsee. Vanhemmuuden pitäisi olla tasa-arvoista, koska lapsi on monesti tehty yhdessä. Toki perhetilanteet ovat erilaisia, mutta kun puhutaan parisuhteesta, vanhempia on yleensä paikalla kaksi. Miksi toisen pitäisi olla enemmän kiinni vauvassa kuin toisen?
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Ekaluokkalainen leipoo ystävänpäivä pöffinssit
Uskomatonta, että meille tulee vauva
Tuohon ”Edelleen väitetään kivenkovaa, että vauva pystyy muodostamaan primäärin suhteen vain ja ainoastaan yhteen ihmiseen, eli luonnollisesti äitiin. Mikä ei edes pidä paikkansa. Vauvalla voi olla 2-5 primääriä kiintymyssuhdetta. ” on täsmentää sen verran, että vauvalla tosiaan voi olla useampia kiintymyssuhteita ja ehdottomasti on hienoa, että on tärkeitä ihmisiä. Ensijainen kiintymyssuhde yhteen henkilöön on kuitenkin tosi tärkeä, koska se luo perustan lapsen turvallisuuden tunteelle ja sille, miten kiintymyssuhteita myöhemmin muodostetaan. Ensisijaisen kiintymyksenkohteen ei tarvitse olla äiti, vaan totta kai se voi olla isä, mummi, sijaisvanhempi tms. Kuitenkin nykykäsityksen mukaan homma menee niin, että on yksi ensisijainen ja siihen päälle tulevat muut kiintymyksenkohteet.
Se mitä minä olen aiheesta lukenut nykytutkimuksia, en löytänyt mainintaa tästä yhdestä ensisijaisesta. Kaikissa korostettiin sitä, että vauvalla voi olla useampia kiintymyssuhteita ja on tärkeää, että vauvan kaikki vanhemmat saavat luoda suhdetta vauvaan ihan alusta asti.