Selvisimme yhteenmuuton aiheuttamasta parisuhdekriisistä
2
Olen kirjoittanut todella avoimesti siitä, miten kävimme puolisoni kanssa läpi parisuhdekriisin, kun muutimme yhteen. Kyseiseen postaukseen pääset tästä linkistä. Tämä kriisi kesti useita kuukausia, mutta nyt se on viimein alkanut helpottamaan ja me ollaan siirrytty uuteen ihanaan, kuherteluvaiheeseen.
Tämä kriisi on liittynyt ennen kaikkea siihen, että me hiottiin meidän kulmia yhteen. Kaksi aikuista, itsenäistä ja aika erilaista ihmistä muuttaa yhteen, niin oikeastaan ei ole ihme, että siinä kulmat kolisee. Toki tiedostamme molemmat sen, että tämä minun raskauteni on tuonut tähän kaikkeen myös omat särmänsä ja haasteensa. Minä kun en ole lopulta ollut hormoneineni se kaikkein tasapainoisin persona. Mutta itse uskon vakaasti siihen, että kriisit ovat myös hyödyllisiä. Ne kuuluvat niin ihmisen, kuin ihmissuhteen kasvuun ja kehitykseen. Parisuhdekaan ei voi olla yhtä kuherruskuukautta, muuten se ei kehity.
Aluksi: Riitaa riidan perään
Aika pian siinä yhteenmuuton jälkeen ja raskauden alettua meille alkoi tulla enemmässä määrin riitoja. Kun kumpikin yritti toimia omalla tavallaan ja joutui sitten yhteentörmäykseen toisen tapojen kanssa. Tässä korostui myös meidän erilaiset tempperamentit. Minä olen aina ollut nopeasti räjähtävä ja vahvatahtoinen. Puolisoni on monessa asiassa sovitteleva, mutta myös aika periksiantamaton. Kovimmat riidat käytiin silloin, kun kumpikaan ei halunnut antaa periksi.
Kommunikaatio oli ratkaisu
Alkua vaikeutti myös se, että ei vielä oikein osattu puhua niistä vaikeista asioista. Sen kuitenkin oppi pikkuhiljaa puhumalla. Piti vain oikeasti pysähtyä puhumaan. Siitä se solmu lähti sitten aukeamaan hiljalleen. Se ihan ensimmäinen keskustelu oli vaikea, mutta siitä se pikku hiljaa lähti. Tässä suhteessa olen todella ymmärtänyt sen, millainen merkitys puhumisella oikeasti on.
Riitojen aikana myös läheisyys oli kärsinyt merkittävästi. Ei sitä käytännössä enää ollut ja minusta tuntui hetken aikaa jopa oudolta, sekä vähän vieraalta antaa sitä. Mutta tässäkin aloitettiin puhumisesta ja toteamalla ettei meidän suhteessa ole enää läheisyyttä. Ihan hetkessä ei toki siirrytty nollasta taas siihen, mitä se oli ollut ennen kriisiä, vaan läheisyyden lisääminen tapahtui pikku hiljaa. Tässäkin on oikeasti mennyt varmasti yli kuukausi ja aluksi se pieni silittelykin tuntui oudolta. Mutta kuten sanoin, nyt pitkän yrittämisen ja puhumisen jälkeen, meillä on taas meneillään sellainen kuhertelukausi. Läheisyys on taas luonnollista ja ihanaa.
Kriisejä ei pidä pelätä. Kuten sanoin, ne kuuluvat asiaan ja ne ovat niitä ihmissuhteen kasvunpaikkoja. Toki, jos niistä ei pääse yli ja ihmisillä on vuodesta toiseen huono olla toisen kanssa, niin silloin kannattaa miettiä eroa. Väkisin ei pidä suhteessa roikkua. Mutta kyllä ne ammattilaiset ovat oikeassa, kun sanovat, että puhuminen ja avoin kommunikaatio on se parisuhteiden salaisuus.
Itse ajattelen nykyään, että puolison täytyy tuoda elämään jonkinlaista lisäarvoa. En koe tarvitsevani kumppaniani. Olen tullut toimeen erinomaisesti jo ennen meidän suhdetta ja pärjään edelleen. Mutta kumppanini tuo elämääni valtavasti lisää hyvää. Mielenkiintoisia keskusteluja, tukea, turvaa, sitä läheisyyttä. Listaa voisi varmasti jatkaa loputtomiin. Koen meidän suhteen olevan näin hyvä ja tasa-arvoinen, kun kumpikaan ei ole riippuvainen toisistaan ja me halutaan toisillemme pelkkää hyvää. Näin me selvisimme tästä parisuhdekriisistä.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Ekstorvertti ja introvertti parisuhteessa
Uusperhearkea takana kuukausia
Kiitos, että tuot esille myös näitä parisuhteen nurjia puolia eikä kaikki ole aina vaaleanpunaista hattaraa.
Tällaista rehellisyyttä on ainakin itsestä mukava lukea.
Kiitos sinulle! Minusta on hyvä normalisoida myös näitä kriisejä, koska niitä tulee itse kullekin. Eikä se tarkoita sitä, että suhde olisi automaattisesti huono, kun niitä tulee.