Kolmion sisustus etenee. Silloin, kun olen viimeksi muuttanut, meidän koti oli lähinnä sekava yhdistelmä minun ja exäni ja sukulaisten tavaroita. Minulla ei myöskään ollut mitään hajua todellisista tarpeista tai siitä, millaiseksi haluaisin kodin sisustaa. Tämä jälkimmäinen on hahmottunut vuosien myötä selkeämmäksi ja tarpeiden suhteen menen tilanne kerrallaan. Nyt tilanne on hyvin erilainen. Ensinnäkin, kaikki mitä kannettiin uuteen kotiin, oli sellaista, mitä halusin myös pitää. Oma tyylini on selkeytynyt ja tasapainoilen vahvasti klassisen ja boheemin välillä. Koen oman tyylini hyvin klassiseksi, sillä boheemilla tvistillä. En halua vaakakupin kallistuvan liikaa kumpaakaan suuntaan ja välillä tasapainoilu on haastavaa. Liian klassinen tyyli tuntuu itselleni tunkkaiselta ja mummomaiselta. Kun taas liian boheemi tyyli on liian rönsyilevä.

Uusi koti on isompi, kuin edellinen, joten tänne on täytynyt hankkia asioita. Jotain olin miettinyt jo ennen muuttoa. Mutta nyt muutettuamme, olen huomannut vaihtohetoihin vaikuttavan paljon uuden kotimme lattia. Pidän siitä valtavasti. Se on tuo ihan omanlaistaan lämpöä ja kodikkuutta sisustukseen. Mutta se on myös melko tumma ja eläväkuvioinen. Pelkään, jos hankkisin puupintaisia kalusteita, että ne olisivat liian tårta på tårta lattian kanssa. Olin esimerkiksi suunnitellut, että vaihtaisin ruokapöydän kannen puiseen, mutta nyt en ole tästä yhtään niin varma. Joten todennäköisesti huonekaluissa mennään jatkossakin mustalla ja valkoisella.

Yksi, jo edellisessä kodissa listalla olevista, hankinnoista on ollut kiva, pieni sivupöytä sohvalle. Ja olen itseasiassa katsellut tätä kyseistä pöytää jo aiemmin Jyskin valikoimissa. Erityisesti pöydässä kiehtoo pelkistetty klassinen muoto ja juurikin valkoisen marmorin, sekä mustan metallin yhdistelmä. En ollut aiemmin pihiyttäni raaskinut ostamaan. Mutta edellisten black friday alennusten aikaan tämä pöytä oli niin hyvässä allennuksessa, että päätin ostaa sen viimein. Eikä ole kaduttanut. Vielä enemmän pidän pöydästä senkin vuoksi, että ostin sen niin halvalla.

Sivupöytä on lähinnä pieni sisustusalttari, mutta monesti se toimii myös kahvikupin paikkana. Ennen kaikkea se tuo lisää sitä kodikkuutta ja korostaa omaa tyyliäni entisestään. Oma klassisen boheemi tyylini ei ole missään nimessä pelkistetty, vaan asetelmia on pitkin poikin asuntoa, ikkunalaudasta lähtien.

Joskus minulta kysytään, pysyvätkö asetelmat paikoillaan. Suurimmaksi osaksi kyllä. Mutta etenkin nuorimmaiseni tykkää laittaa asetelmat aika ajoin uusiksi. Olen löytänyt esimerkiksi nuo marmoriset lasinaluset joskus kengästäni.

Ihanaa alkavaa viikkoa.

-Jenni.

Lue myös

DIY: Sisustushelmet

Blogihaaste: 8 kysymystä ja vastausta kodista

Uuden kodin esittely: Makuuhuone

Seuraa myös

Instagram

Facebook

Tiktok

Syksy on monesti kodinlaittajan ja sisustajan kulta-aikaa. Kesällä koti tuppaa olemaan enemmän tai vähemmän sellainen välipysäkki kaikenlaisten kesärientojen välillä. Kun kerrankin on mahdollisuus olla ulkona, niin suomalainenhan sitten myös on ulkona. Syksyllä viihdytään enemmän sisällä, joten ehkä silloin on helpompaa löytää niitä uusittavia tai viimeistelyä kaipaavia juttuja omasta kodista. Syksyllä on myös yleensä Habitare. Minulle syksy alkaa aina Habitaresta, paitsi tänä vuonna. Liekö johtuu siitä, että olo ei ole juuri nyt kovin syksyinen…

Vaikka tänä vuonna ei pääse Habitareen fiilistelemään sisustusmaailman uusia tuulia, olen vienyt oman kodin sisustusta eteen päin. Sisustuksen edistäminen on lähtenyt siitä, että minulla on ollut selkeitä tarpeita (kuten se sänky), jotka on täytynyt laittaa kuntoon. Sen lisäksi on ollut pienempiä juttuja, joihin olen kaivannut muutosta.

Yksi näistä jutuista on ollut olohuoneen verhot. Olohuoneessa on tähän asti roikkunut tummat, raidalliset pimennysverhot. Verhot olivat kuosinsa puolesta vähän sellainen, köyhän naisen vähän sinne päin ratkaisu. Eli toisin sanoen ne eivät ole alun alkaenkaan olleet minulle se kaikkein mieluisin vaihtoehto. Mutta, koska en löytänyt valkoisia, sopuhintaisia pimennysverhoja, niin vanhat saivät jäädä.

Lopulta, tänä kesänä, pimennysverhot saivat luvan lähteä. Tilalle ostin valkoiset, läpikuultavat, puuvillaverhot. Ja uskomatonta, miten paljon avarammalta meidän olohuone tuntuu ihan vain verhoja vaihtamalla. Yksivärisyys rauhoitti myös tilaa, mitä en olisi uskonut. Edellisissä verhoissa ei kuitenkaan ollut pystyraitaa levottomampaa kuvioita.

Ainut miinus näissä on pituus, mutta se on täysin harkittu miinus. Minä haaveilen sellaisista kauniista, ylipitkistä verhoista. Mutta valitsin aivan syystä nämä, jotka jäävät reilusti lattian yläpuolelle. Voin kertoa, että jälkikasvuni ei anna armoa edes näille, niin lattiaan ulottuvat verhot saisivat taatusti pahemmin kyytiä. Kunhan verhot eivät enää jää nukerattaiden renkaisiin tai toimi esirippuna esityksiin, mietin uudelleen ylipitkiä versioita. Nyt mennään näillä.