10. luukku: Miten meillä puhutaan joulupukista?

Koen, että tämä on varmaan joulukalenterin yksi tärkeimpiä luukkuja. Ja tämä on niitä asioita, joita ei tule välttämättä mietittyä ennen omia lapsia.

Me, ikäiseni, vahemmat ja jotkut nuoremmatkin, olemme kasvaneet siinä uskossa, että joulupukki tonttuineen tarkkailee meitä ja ennen joulua kannattaa olla kiltti ettei pukki tuo risuja. Silloin se on ollut meille täysin normaalia, vaikka todellisuudessa tämä malli on ollut äärimmäisen toksinen ja väärin. Nykyään lastenkin kehitystä tunnetaan paljon paremmin, kuin esimerkiksi omassa lapsuudessani ja nykyään jo tiedostetaan se, että kiukuttelu ja ne itkupotkuraivarit kuuluu lapsen kehitykseen.

Ei ole olemassa tuhmia lapsia

Minä olen yrittänyt opettaa omille lapsilleni sitä, että ei ole olemassa tuhmia ja kilttejä lapsia. On vain kilttejä lapsia. Ja kiltitkin lapset saattavat joskus toimia ajattelemattomasti tai tuhmasti, kun omat tunteet tuntuvat vaikeilta. Meidän vanhempien kuuluu opettaa tunnetaitoja ja tunteiden hallintaa sen sijaan, että yrittäisimme estää lasta toimimasta omien kehitysvaiheidensa mukaisesti.

Vanhempien on hyvä tiedostaa, että ”kiltin käytöksen” vaatiminen lahjoilla on uhkailua ja kiristystä, mikä on aina väärin. Lapsen ei pitäisi joutua miettimään millaisella käytöksellä saa lahjoja. Meillä lahjoja saadaan, koska minä ja lasten läheiset rakastamme heitä. Lahjan antaminen rakkaalle on ihanaa, kun siitä tulee itsellekin hyvä mieli.

Lisäksi, vaikka tarina joulupukista on pohjaltaan on antelias, niin meidän maailma on aika epäreilu. Fakta on ettei kaikilla ole resursseja antaa lapsilleen yhtä paljon lahjoja. Joten vaikka kaksi eri lasta olisivatkin olleet yhtä kilttejä, toivoneet samoja asioita, niin silti he voivat saada eri määrän lahjoja. Joulupukkimyytti ei myöskään selitä lapselle, miksi on monessa paikassa näkyy joululahjakeräyksiä. Miksi joillekin lapsille pitää viedä lahjoja keräyksen kautta, kun joulupukin pitäisi tuoda heille lahjat?

Miten joulupukki sadun voi ottaa osaksi omaa joulua

Edellä mainitusta huolimatta. Joulupukki on aivan ihana satu ja osa meidänkin joulunodotusta. Meillä katsotaan elokuvia joulupukista ja puhutaan siitä, mutta ehkä tämä satu kaipaa pientä päivitystä nykypäivään. Tähän ei ole varmasti yhtä täysin oikeaa tapaa. Mutta kerron teille miten meillä toimitaan.

Meillä lapset rakastaa kyllä katsoa näkyykö joulun alla tonttuja, mutta omille lapsilleni olen sanonut, että tontut tarkastavat kuinka paljon lapsia on tullut lisää vuoden aikana. Ne ei pidä listaa siitä kuka on ollut kiltti ja kuka tuhma, vaan kertovat pukille, kuinka monta uutta vauvaa on synytynyt. Siksi joulun alla saattaa nähdä hiippalakin vilahduksen.

Joulupukki ei myöskään tee ja tuo kaikkia lahjoja. Iso osa lahjoista tulee kummeilta, mummeilta, vanhemmilta ja muilta rakkailta. Pukki tuo lahjat oikeaan osoitteeseen ja jakaa ne. Lahjojen joukossa saattaa kyllä olla lahja tai pari, jonka pukki on tehnyt pajallaan varta vasten.

Minusta nämä ovat sellaisia asioita, jotka kuuluvat vanhemman vastuuseen tiedostaa. Omaa käytöstään voi aina korjata, joten ei hätää, jos tämä ei ole aiemmin tullut mieleen. Mutta muutetaan yhdessä tätä joulupukkimyyttiä parempaan suuntaan.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

8. luukku: Meidän joulunajan perinteet

6. luukku: Lahjaideat kouluikäiselle lapselle

5. luukku: Tunnelmaa kotiin Smiling Designilta

4. luukku: Jouluiset poro cookiet

3. luukku: Menneitä jouluja