Pilalle menneitä otoksia

Tämä on Katrin toivepostaus. Katri on itseasiassa vaatinut minulta tällaista varmaan niin kauan, kuin ollaan yhdessä kuvattu. Olen hyvin ilmeikäs ihminen, joten välillä on naurussa pidättelemistä, kun katselen jälkeen päin kuvia. Toki, ollaan myös kehitytty Katrin kanssa niin, että nämä pieleen menneet otokset ovat vähentyneet. Niiltä ei tosin voi täysin välttyä.

Eli vuorossa on joukko pilalle menneitä otoksia. Nämä kuvat ovat sekä Katrin, että puolisoni kuvaamia.

Kun Lintsi alkaa tuntua ja näkyä

Pyysin puolisoa ottamaan kuvan minusta tuolla Linnanmäen ”someseinällä”. Tässä vaiheessa linnanmäenreissua oli takana jo useampi tunti lasten kanssa. Reissussa supistuksia tuli jonkun verran ja aika ajoin kävely tuntui. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, miten jaksoin kokonaisuudessaan. Sanoin tästä kuvasta, että vaikka olo on jo aika tukala, niin en välttämättä halua näyttää siltä kuvassa.

Kauhee pissahätä

Ei ollut, vaikka siltä ehkä näyttääkin. Tämän on ottanut Katri. Näitä horjahduksia on varmaan kaikissa seteissä. Oma tasapaino on ollut ihan nuoresta pitäen vähintäänkin kyseenalainen. Eikä tämä eteenpäin kasvava pötsi varsinaisesti korjaa omaa tasapainoani.

Vauva yrittää tulla kyljestä läpi

Alan todella ymmärtää mitä eroa on sillä, kun istukka on takana ja kun se on edessä. Tällä hetkellä, jopa vähän ikävöin sitä, kun istukka vähän pehmentää niitä kaikkein kovimpia puskuja. Kuten ilmeestä näkyy, nämä liikkeet eivät ole enää mitään suloisia pieniä hipaisuja. Tämän äidin ja vauvan välisen hetken ikuisti Katri.

Onko se muumien Mörkö vai raskaana oleva nainen kirsikkapuistossa?

Puolisoni treenaa uskollisesti valokuvaamista, mutta ihan vielä en ole kyllä Katria korvaamassa hänellä. Kyllä tästä erottaa, että siinä mahdollisesti joku seisoo, mutta siinäpä se. Olen sinänsä tyytyväinen, että tämä kuva ei päätynyt tähän postaukseen sen takia, että olisin itse ilveillyt.

Telemark alastulo

Tästä voi antaa puolisolle sen verran pisteitä, että ainakin kuva on tarkka. Tämä menee juurikin siihen horjahdusten sarjaan, josta puhuin aiemmin. Ilme on keskittynyt. Saan tilanteen hallintaan, ennen kuin mätkähdän naamalleni.

Joku on nyt huonosti

Jos noita horjahduksia on ollut paljon, niin on ollut näitäkin. Milloin vaate tuntuu olevan väärin päällä. Milloin on rinnuksilla joku karva tai tahra. Katri on oikeasti ikuistanut näitä hetkiä satoja.

Itkettääkö vaiko naurattaako

Tästä on kyllä ihan mahdotonta sanoa, pidättelenkö itkua vai naurua. Joko Katri on juuri huutanut minulle jotain todella rivoa tai ilkeää. Meidän kuvaushuumori on välillä melko roisia, eikä sovi kyllä herkemmille. Mutta kuten sanoin, olen hyvin ilmeikäs ihminen.

Tässä oli tällainen joukko näitä pilalle menneitä otoksia, joita olen säästänyt. Yritän muistaa säästää näitä jatkossakin, niin ehkä saan julkaistua teille jossain vaiheessa toisen osan. Kuvaamisen ei tarvitse onneksi olla niin vakavaa ja itselleen pitää pystyä myös nauramaan.

-Jenni