Hae
Big mamas home

6 syytä miksi perustaa oma blogi

Aloitin bloggaamisen vuonna 2014 ja 2015 perustin nykyisen blogini, jota sinäkin nyt luet. Olen koko blogiurani ajan kuunnellut sitä samaa virttä, että blogit olisivat muka kuoleva media. Ettei sellaista kannata perustaa enää, ei sellaisella enää nykypäivänä menesty ja kohta blogeja ei ole enää ollenkaan. En kuunnellut, itsepäinen kun olen. Perustin blogin ja rakastuin sen kirjoittamiseen.

Koko tämän ajan blogi on ollut pääkanavani, vaikka Instagram ja Tiktok ovat molemmat nousseet tänä aikana suurempaan suosioon. Olen laittanut suurimman osan paukuistani aina blogiin ja Instagram on ollut enemmän blogini tukikanava, kuin se pääprioriteetti. Toki, voi olla, että se olisi kasvanut enemmän, jos olisin priorisoinut sitä, mutta kuka tietää. Itse olen tuntenut blogin kuitenkin aina itselle luontevimmaksi kanavaksi.

 

Nyt olen jo ainakin vuoden ajan kuullut puhetta siitä, että blogit nousevat taas. Tätä puhutaan varsinkin ammattilaisten keskuudessa. Ihmiset ovat alkaneet palaamaan sieltä muista nopeista medioista takaisin blogien pariin. Olen itse huomannut tämän etenkin omissa luvuissani. Blogini on suuremmessa nousujohteessa, kuin koskaan aikaisemmin.

Joten nyt kannattaa todellakin miettiä sitä blogin perustamista ja ryhtyä tuumasta toimeen, jos sitä on vähänkään miettinyt.

Miksi perustaa oma blogi?

1. Ihmiset kaipaavat hidasta mediaa.

Nykypäivän sometulva ja ärsykeähky on valtava. Puhutaan, että ihmiset eivät jaksa enää keskittyäkään samalla tavalla kuin ennen. Blogit edustavat nykypäivän hidastempoista mediaa. Sen pariin voi palata ja blogipostaukset eivät huku samalla tavalla somen kuva- ja videotulvaan, kuten sovelluksissa.

 

2. Blogit ovat SEO-optimoinnissa ylivertaisia.

SEO, eli hakukoneoptimointi on yksi omia lempiaiheitani. Blogipostaukset saa hakukoneoptimoitua helposti, jolloin ne nousevat google hauissa vielä vuosienkin jälkeen ja tuovat liikennettä blogiin. Sekä mahdollisen yhteistyökumppanin sivuille. Hakukoneoptimointi oli ensimmäisiä asioita, jota lähdin opettelemaan, kun aloin bloggaamaan tavoitteellisemmin.

 

3. Blogi on oma alustansa ja oma kanavansa.

Instagramissa ja Tiktokissa vaikuttaja on aina muiden armoilla. Koskaan ei voi tietää, jos Instagram päätetään joskus kieltää Suomessa tai sulkea. Sama pätee Tiktokiin. Siinä menee kaikki seuraajat ja vuosien työ. Viime aikoina omissa piireissä olen nähnyt lukuisia tunnettujen vaikuttajien IG-tilien kaappauksia. Kaikissa on yhtä surullista, että vuosien työ valuu pahimmillaan täysin hukkaan. Blogi on oma alustansa ja sivunsa, jota hallinnoit itse. Se on mahdollista siirtää tarvittaessa alustalta toiselle.

4. Kun sanottavaa on enemmän, kuin mitä kanavien merkkirajoitukset antavat periksi.

Minä olen tämä tyyppi. Instagram on aina tuntunut todella rajoittavalta. Blogissa saan kirjoittaa juuri niin paljon, kuin haluan ja lisätä juuri niin paljon kuvia, kuin haluan. Olen kuullut useilta sitä, miten omia tekstejä pitää tiivistää ja tiivistää, jotta ne mahtuvat annettuihin merkkeihin. Lisäksi, yhä harvempi pysähtyy oikeasti lukemaan esimerkiksi instagramkuvien tekstit. Blogeihin tullaan lukemaan.

 

5. Blogin sisältöä on helppo pätkiä myös muihin kanaviin.

Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan. Yhdestä kunnon blogipostauksesta saa kuvatekstit instagramkuviin ja useamman storyn. Siitä voi saada podcastjakson tai aiheen videolle. Taivas on rajana, miten voit hyödyntää tekemääsi.

 

6. Oman asiantuntijuuden esille tuominen.

Muiden aiheiden ohella, sinun on mahdollista tuoda esille omaa asiantuntijuuttasi ja tietoasi. Kun sen vielä hakukoneoptimoi, ihmiset löytävät helposti sen pariin. Puhuit sitten taloudesta tai vaikka tomaattien viljelystä.

 

Joko oman blogin kirjoittaminen alkoi kiinnostaa?

-Jenni

 

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Kun meinasin lopettaa bloggaamisen

Mitä virheitä tein, kun aloitin bloggaamisen

Kun aloitin bloggaamisen

Some ei ole koko totuus

Miten Menesty lempeästi ohjelma on lähtenyt sujumaan?

Pilalle menneitä otoksia

Tämä on Katrin toivepostaus. Katri on itseasiassa vaatinut minulta tällaista varmaan niin kauan, kuin ollaan yhdessä kuvattu. Olen hyvin ilmeikäs ihminen, joten välillä on naurussa pidättelemistä, kun katselen jälkeen päin kuvia. Toki, ollaan myös kehitytty Katrin kanssa niin, että nämä pieleen menneet otokset ovat vähentyneet. Niiltä ei tosin voi täysin välttyä.

Eli vuorossa on joukko pilalle menneitä otoksia. Nämä kuvat ovat sekä Katrin, että puolisoni kuvaamia.

Kun Lintsi alkaa tuntua ja näkyä

Pyysin puolisoa ottamaan kuvan minusta tuolla Linnanmäen ”someseinällä”. Tässä vaiheessa linnanmäenreissua oli takana jo useampi tunti lasten kanssa. Reissussa supistuksia tuli jonkun verran ja aika ajoin kävely tuntui. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, miten jaksoin kokonaisuudessaan. Sanoin tästä kuvasta, että vaikka olo on jo aika tukala, niin en välttämättä halua näyttää siltä kuvassa.

 

Kauhee pissahätä

Ei ollut, vaikka siltä ehkä näyttääkin. Tämän on ottanut Katri. Näitä horjahduksia on varmaan kaikissa seteissä. Oma tasapaino on ollut ihan nuoresta pitäen vähintäänkin kyseenalainen. Eikä tämä eteenpäin kasvava pötsi varsinaisesti korjaa omaa tasapainoani.

 

Vauva yrittää tulla kyljestä läpi

Alan todella ymmärtää mitä eroa on sillä, kun istukka on takana ja kun se on edessä. Tällä hetkellä, jopa vähän ikävöin sitä, kun istukka vähän pehmentää niitä kaikkein kovimpia puskuja. Kuten ilmeestä näkyy, nämä liikkeet eivät ole enää mitään suloisia pieniä hipaisuja. Tämän äidin ja vauvan välisen hetken ikuisti Katri.

 

Onko se muumien Mörkö vai raskaana oleva nainen kirsikkapuistossa?

Puolisoni treenaa uskollisesti valokuvaamista, mutta ihan vielä en ole kyllä Katria korvaamassa hänellä. Kyllä tästä erottaa, että siinä mahdollisesti joku seisoo, mutta siinäpä se. Olen sinänsä tyytyväinen, että tämä kuva ei päätynyt tähän postaukseen sen takia, että olisin itse ilveillyt.

 

Telemark alastulo

Tästä voi antaa puolisolle sen verran pisteitä, että ainakin kuva on tarkka. Tämä menee juurikin siihen horjahdusten sarjaan, josta puhuin aiemmin. Ilme on keskittynyt. Saan tilanteen hallintaan, ennen kuin mätkähdän naamalleni.

 

Joku on nyt huonosti

Jos noita horjahduksia on ollut paljon, niin on ollut näitäkin. Milloin vaate tuntuu olevan väärin päällä. Milloin on rinnuksilla joku karva tai tahra. Katri on oikeasti ikuistanut näitä hetkiä satoja.

 

Itkettääkö vaiko naurattaako

Tästä on kyllä ihan mahdotonta sanoa, pidättelenkö itkua vai naurua. Joko Katri on juuri huutanut minulle jotain todella rivoa tai ilkeää. Meidän kuvaushuumori on välillä melko roisia, eikä sovi kyllä herkemmille. Mutta kuten sanoin, olen hyvin ilmeikäs ihminen.

 

Tässä oli tällainen joukko näitä pilalle menneitä otoksia, joita olen säästänyt. Yritän muistaa säästää näitä jatkossakin, niin ehkä saan julkaistua teille jossain vaiheessa toisen osan. Kuvaamisen ei tarvitse onneksi olla niin vakavaa ja itselleen pitää pystyä myös nauramaan.

-Jenni