Kolmas raskaus
0
Olen halunnut hetken aikaa kirjoittaa teille siitä, miltä on tuntunut olla kolmannen kerran raskaana. Edelleen, tämä on ehdottomasti helpon raskauteni ja olen voinut ihmeellisen hyvin. Mistä olen äärimmäisen onnellinen ja myös kiitollinen. Kahdesta edellisestä raskaudesta on jo vähän aikaa. Tietyllä tavalla aika on ehtinyt kultaamaan muistoja, mutta samaan aikaan muistan muun muassa pahoivoinnin ja lepomääräykset. Nyt kun saa elää aika vapaasti elämääni raskauden kanssa, niin olen siitä todella kiitollinen. Nyt näyttäisi vielä siltä, että tällä kertaa hepatogestoosikin olisi skippaamassa minut. Tätä en meinaa itsekään täysin uskoa, kun olin niin asennoitunut siihen.
Rauhallisin mielin
Hyvää perspektiiviä omaan raskauteeni on tuonut Facebookin vauvaryhmässä olo. On täysin ymmärrettävää, että ensimmäistä lasta odottaessa on niin täydellisesti uuden edessä, että vähän kaikki pelottaa. Varsinkin, kun kyse on niin tärkeästä asiasta kuin oma lapsi. Mutta täytyy myöntää, että on aika ihanaa, kun jokainen vihlaisu, nipistys tai kuplinta ei aiheuta paniikkia siitä, onko vauvalla kaikki hyvin. Kolmannen raskauden kohdalla uskallan jo luottaa omaan kroppaani ja siihen, että se osaa hommansa. Tällä pohjalla on ollut todella helppoa nauttia raskaudesta. Toki oman vointi on myös helpottanut sitä nauttimista, kun ensimmäiset kolme kuukatta eivät menneet väsymyksen ja pahoinvoinnin kourissa.
Mutta onhan tämä zen-fiilis aivan ihana. Kun voi oikeasti nauttia tästä sisällä kavavasta elämästä, ilman sen suurempia huolia. Toki, kokemus voisi olla hyvin erilainen, jos edelliset raskaudet olisivat olleet yhtään stressaavammat. Niissä on ollut omat vaikeutensa, mutta nekin ovat menneet pääasiassa hyvin.
Painolastia tähän kokemukseen ovat tuoneet aiemmat, rankat synnytyskokemukset, jotka ovat varjostaneet odotusta. Minun on ollut helppoa sulkea pois ne pelonaiheet, jotka saattavat tapahtua. Synnytys tulee tapahtumaan, vaikka tekisin mitä. Ja minua pelottaa se kaikki, mikä synnytyksessä voi mennä pieleen. Toistaiseksi se on ollut helppoa tyäntää taka-alalle ja nauttia raskaudesta. Mutta nyt h-hetki lähenee vääjäämättä.
Olen omalta osaltani tehnyt kaiken helpottaakseni tulevaa. Olen käynyt pelkopolilla ja hakenut itselleni doulaa. Olen menossa vielä synnytystapa-arviointiin. En tiedä, kuinka paljon enemmän voin oikeastaan tehdä oman synnytykseni eteen. Nyt sitä pitäisi vain luottaa omaan kroppaan niin, kuin olen tehnyt tässä raskauden aikana.
Nyt voin ehkä vain toivoa, että tämä zen fiilis kantaa vielä joitain viikkoja. Sitten toivotaan aiempia helpompaa synnytystä. Minulla on pieni, vieno haave, päästä tämän tyypin kanssa perhepesähotelliin, joka meillä on kokematta. Sen sijaan haluaisin välttyä tällä kertaa heräämöltä.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Yhteiset baby showerit puolison kanssa
Raskausviikko 32 (31+0 – 31+6)